Suomalaismiehelle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä vierailemaan suljetussa Pohjois-Koreassa maan edesmenneen johtajan Kim Il-Sungin 100-vuotisjuhlallisuuksien aikaan. Matka eristettyyn maahan herätti hänet pohtimaan, onko hirmuhallinnon tukeminen turismilla oikein.
Tony Stepanow, MTV Median vastaava kaupallinen tuottaja, työskenteli Kiinassa keväällä 2012, kun hänelle tarjoutui tilaisuus matkustaa Pohjois-Koreaan.
– Tilaisuutta ei voinut olla käyttämättä, kun kerrankin olin Kiinassa. Mahdollisuuden saa vain ehkä kerran elämässä, Stepanow sanoo.
Maan pääkaupunkiin Pjongjangiin keskittyneen matkan ajoituskin oli kerrassaan täydellinen.
– Matkani sattui sen perustajan, jo edesmenneen Suuren Johtajan, Kimi Il-Sungin, 100-vuotisjuhlallisuuksien aikoihin. Tuolloin siellä laukaistiin myös satelliitti hänen kunniakseen, Stepanow kertoo.
Viisipäiväinen teatteriesitys
Stepanow matkusti Pohjois-Koreaan suomalaisten kavereidensa kanssa, jotka olivat lentäneet Suomesta Pekingiin. Pekingistä joukko pääsi osaksi isompaa matkanjärjestäjän ryhmää.
– Yksin turisti ei saa maahan mennäkään, on oltava porukka, jossa on mukana, Stepanow sanoo.
Reissu järjestyi Kiinassa toimivan, mutta länsimaalaisen Young Pioneers Tours -matkanjärjestäjän kautta.
– Järjestäjän suhteet maahan olivat hyvät ja olimmekin aivan erityisasemassa, saaden erityiskohtelua.
Young Pioneers Tours -matkanjärjestäjällä on pitkä historia, ja he ovat tekevät matkoja muihinkin ei-niin-perinteisiin matkakohteisiin, kuten Iraniin.
– Koko ryhmämme oli reppureissaaja-henkistä ja rentoa porukkaa, Stepanow kertoo.–
– Young Pioneers Tours oli suhteellisen edullinen. Viiden päivän matka, johon kuului lennot, majoitus sekä ruuat kustansi yhteensä 1200 euroa. Tämän lisäksi tietenkin täytyy maksaa Suomen lennoista, jos tulee Suomesta käsin ensin Kiinaan.
– Matka olikin oikea viisipäiväinen teatteriesitys, Stepanow kertoo.
Puhelimet sinetöityihin laatikkoihin
Ryhmälle järjestettiin Pekingissä ennen matkaa yhteinen info. Matkanjärjestäjän toimesta selvitettiin, mitä maahan saa viedä ja mitä ei.
– Esimerkiksi puhelinta maahan ei voinut viedä. Tavallisilla ihmisillä ei maassa ole ollenkaan puhelimia.
– Jos puhelintaan ei jättänyt Kiinaan, ne joko jätettiin Pjongjangissa lentokentälle tallelokeroon, tai sitten junalla Kiinasta tultaessa raja-asemalla sinetöityyn laatikkoon, minkä sai mukaansa, mutta mitä ei voinut avata maassa ollessaan, Stepanow kertoo.
Länsimaalaiset oppaat neuvoivat myös, mistä asioista ei saanut ääneen puhua.
– Esimerkiksi suuria johtajia ja maan poliittista järjestelmää ei saa kritisoida. Oppaiden kertoessa heistä kannattaa vain nyökytellä mukana, Stepanow neuvoo.
Lisäksi matkaa ennen täytyy valmistautua sillä, että omistaa voimassa olevan viisumin.
– Tämä hoitui meidän kohdallamme matkanjärjestäjän kautta. Näitä kysytään tarkkaan maahan tullessa, Stepanow kertoo.
– Tulin itse maahan lentokoneella. Yllätyin kuitenkin siitä, miten helpot tullitoimenpiteet lopulta olivat, melkein helpommat ja nopeammat kuin USA:han mennessä.
Mutta kun maahantuloselvityksissä kysyttiin ammattia, Stepanow ei voinut sanoa omaansa.
– Itse en voinut sanoa, että olen mediatalossa töissä, sillä en olisi päässyt maahan. Toimittajia päästetään maahan hyvin rajallisesti.
Kontrolloitua ohjelmaa aamusta iltaan
Matkalla kaikki turistien tekemiset oli rajoitettu ja kontrolloitu paikallisten oppaitten toimesta. Stepanowin ryhmällä oli oma länsimainen opas, mutta myös paikallinen opas, joka vei ryhmää mukanaan.
– Opas oli jatkuvasti kanssamme, joka päivä, Stepanow kertoo.
Paikalliset oppaat ovat valtaa pitävän eliittipuoleen jäseniä.
– Heillä oli koko ajan mukanaan radiolähettimet, mihin he saivat viestejä. Meille saatettiin sanoa: "Nyt valitettavasti ohjelma muuttuu" ja lähdimme kesken kaiken pois, Stepanow sanoo.
– He saivat ilmeisesti keskusvalvomosta ohjeita, ja koko ajan tarkkailtiin, missä turisti liikkuu.
Itsenäiseen tekemiseen ei ollut mahdollisuutta eikä aikaa, sillä ryhmällä oli joka päivä jotain ohjelmaa aamusta iltaan. Siinä mielessä matka oli Stepanowin mielestä raskas.
– Ottamiamme valokuvia ei tarkastettu eikä meiltä otettu kameroita pois. Siitä olimme yllättyneitä!
Mutta postikorttien maasta lähettämisessä kannattaa olla tarkkana. Niissä ei saa olla mitään kritiikkiä valtiota kohtaan, ja kaikilla kielillä kirjoitetut tekstit tarkastetaan perinpohjaisesti.
– Omien korttieni tulo Eurooppaan kesti neljä kuukautta, Stepanow sanoo.
Hirmuvallan ylläpitoa
Kaikesta huolimatta Stepanow sanoo olonsa tuntuneen matkan aikana turvalliselta, mutta harmittelee sitä, että kaikki raha mitä maahan tuo, menee valtiolle, eikä kenellekään paikalliselle kansalaiselle oikeasti.
– Matka herätti kysymyksiä, onko oikein matkailla Pohjois-Koreaan, sillä matkailu siellä ei tue kansaa, vaan hirmuhallintoa. Käytännössä maksat matkalla siitä, että näet propagandaa, Stepanow sanoo.
Stepanowin mukaan voi vain arvailla, kuinka paljon rahaa menee koko tuon suuren koneiston pyörittämiseen.
– Käynti herätti myös tiedonhalua ja halua saada puolueetonta tietoa maan asioista, Stepanow sanoo.
Studio55.fi/Annimari Pasanen
Kuvat: Tony Stepanow, Colourbox.com, Getty Images
Pohjois-Korean matkailija kertoo propagandasta: "Kaikki on kulissia"
Suomalaisturisti Pohjois-Koreassa: Parempaa palvelua saa salakuljettamalla länsimaalaisia tuotteita?
Matkailija Pohjois-Koreasta: Koirakeitto parasta ruokaa
Suomalaisbändi esiintyi festivaaleilla Pohjois-Koreassa – Sananvapauden puolustajat siivottiin pois
Tukeeko matkailu diktatuuria? Asiantuntija vastaa
Näihin vaarallisiin matkakohteisiin ei kuka tahansa pääse
Tältä näyttävät maailman rumimmat rakennukset – Oletko käynyt näissä?
Reilun matkailun yhdistys antaa eettiset ohjeet matkailijalle – Poimi tästä!
Matkailun pimeä puoli – Tämä on turistien pahin synti maailmalla
Tiesitkö? Täällä paikalliset eivät aina ilahdu matkailijoista