Mikko-Matias Koivisto asui Yhdysvalloissa vuosikymmeniä, vaikka hänellä ei ollut voimassa olevaa oleskelulupaa. Kesäkuun alussa suomalainen otettiin kiinni kotinsa edustalla Pohjois-Carolinassa.
Vaikka karkotuspäätös tehtiin päivässä, hän virui kuukausia yhdysvaltalaisessa karkotuskeskuksessa. Siellä hän sieti tappeluita ja melua – ja todisti toisen asukkaan itsemurhan.
Maanantaiaamu kesäkuun 2. päivänä alkoi suomalaiselle Mikko-Matias Koivistolle tavalliseen tapaan.
Koivisto heräsi kotonaan Louisburgissa Pohjois-Carolinan osavaltiossa ulkoiluttamaan koiraansa. Hän puki päälleen farkut ja t-paidan ja pujautti jalkaan varvastossut.
Kello oli 9.25 aamulla. Koivisto oli palaamassa lenkiltä kotiin, kun näki kahden luotiliiveihin ja kasvot peittäviin maskeihin pukeutuneen miehen lähestyvän häntä. Miehet kantoivat AR-15-puoliautomaattikiväärejä.
Luotiliiveissä luki, että he kuuluivat Yhdysvaltojen maahanmuuttoviraston poliisiin, ICE:en.
Koivisto laitettiin käsirautoihin, ja yhteensä kymmenen agenttia saattoi hänet sisäisen turvallisuuden ministeriön alaiselle poliisilaitokselle.
Poliisilaitos sijaitsi tunnin päässä Caryn kaupungissa. Siellä hänestä otettiin kuva ja sormenjäljet, ja ensimmäinen karkotuspäätös allekirjoitettiin.
Koiviston melkein neljäkymmentä vuotta kestänyt laiton oleskelu Yhdysvalloissa oli päättynyt.
Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: hänet voitaisiin siirtää karkotuskeskukseen, josta käsin hän voisi valittaa karkotuspäätöksestä. Valituksen tekemisessä auttaisi valtion tarjoama ilmainen asianajaja.
Toinen vaihtoehto olisi tulla välittömästi karkotetuksi pois Yhdysvalloista takaisin lähtömaahan, eli Suomeen. Koivisto kertoo valinneensa jälkimmäisen vaihtoehdon saman tien.
Karkotustoiveesta huolimatta hänet siirrettiin Georgian osavaltiossa Lumpkinissa sijaitsevaan Stewart Detention Center -vankilaan. Päivät, viikot, ja lopulta myös kuukaudet kuluivat ilman, että karkotus pantiin toimeen.
MTV Uutiset tapasi Mikko-Matias Koiviston Suomessa karkotuksen jälkeen, ja on tarkistanut hänen kertomansa niin julkisista lähteistä, Ulkoministeriöstä kuin Koiviston amerikkalaisviranomaisilta saamista dokumenteista.
MTV Uutisten näkemistä asiakirjoista käy ilmi, että Koiviston kesäkuun alussa tapahtuneen pidätyksen ja lopullisen karkotuslennon välille mahtui 106 päivää, siis kolme ja puoli kuukautta.
Tapaus on merkittävä, koska tähän asti Suomessa ei ole uutisoitu Suomen kansalaisen kaltoinkohtelusta amerikkalaisissa karkotuskeskuksissa.
Koko sinä aikana, jonka Koivisto vietti karkotuskeskuksessa, hän ei päässyt tapaamaan hänelle määrättyä ICE:n tapauskäsittelijää tai ketään viranomaista, joka olisi ollut perillä hänen karkotuksensa etenemisestä.
– Minua pidettiin siellä vastoin oikeuksiani ja tahtoani. En edelleenkään tiedä, miksi minun piti odottaa karkotusta niin kauan, Koivisto sanoo.
”Elämä sujui ilman oleskelulupaakin”
43-vuotias Koivisto on Suomen kansalainen, jonka suomalaiset vanhemmat muuttivat New Yorkiin Koiviston ollessa kuusivuotias.
Koivisto on ammatiltaan putkimies. Hän on naimisissa amerikkalaisen naisen kanssa ja 12-vuotiaan tytön isä.
Hän maksoi veroja ja kuului sosiaaliturvan piiriin, mutta oleskeli laittomasti Yhdysvalloissa arviolta noin 14 miljoonan muun maahanmuuttajataustaisen ihmisen tavoin.
Vuosien varrella Koivistolla oli käynyt useitakin kertoja mielessä hakea Yhdysvaltojen kansalaisuutta tai siellä pysyvään asumiseen ja työskentelyyn oikeuttavaa vihreää korttia, green cardia.
– Kaikki sujui tarpeeksi helposti ilman kansalaisuutta ja oleskelulupaakin. En kokenut asuvani ulkomailla. Yhdysvallat oli se paikka, jossa asuimme ja elimme, Koivisto kertoo MTV Uutisille.
Mentyään naimisiin vuonna 2015 hän kuitenkin päätti hakea pysyvää oleskelulupaa. Hakemus valmistui seitsemän vuotta sitten, mutta on Koiviston mukaan yhä käsiteltävänä.
Vastaaviin hakemuksiin voi odottaa tavallisesti päätöstä pari vuotta, mutta yksittäisissä tapauksissa päätöksenteko voi kestää Yhdysvaltojen maahanmuuttoviraston USCIS:in mukaan kauemminkin.
Yhdysvallat on tuntuvasti tiukentanut maahanmuuttolinjaansa sen jälkeen, kun republikaanien Donald Trump aloitti toisen presidenttikautensa tammikuussa 2025.
Muun muassa oleskeluluvan hakemista on vaikeutettu. Trumpin hallinto on kaventanut maahanmuuttajien tilapäistä oikeudellista suojaa ja laajentanut tuntuvasti maasta karkotettavien henkilöiden määrää.
Hallituksen julki lausuttu tavoite on karkottaa maasta peräti miljoona paperitonta maahanmuuttajaa vuodessa. Trumpin aloitettua presidenttikautensa tammikuussa Yhdysvalloista karkotettiin elokuun loppuun mennessä noin 200 000 ihmistä.
Myös Koiviston kaltaiset, vuosikymmeniä Yhdysvalloissa oleskelleet maahanmuuttotaustaiset ihmiset löytävät itsensä yhä useammin karkotuksia toimeenpanevien elinten kiikarista.
Tappeluita jopa ruoasta
Koivisto vietiin kolmen vankilapäivän jälkeen Pohjois-Carolinasta Georgian osavaltioon, jossa hän vietti loput karkotusvankeusajastaan.
Häntä pidettiin Stewart Detention Center -nimisessä yksityisessä vankilassa, jota CoreCivic ylläpitää Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviraston kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Sitä käytetään pääasiassa siirtolaisvankien majoittamiseen.
Virallisesti Stewart Detention Centeriin mahtuu 1 966 vankia. TRAC Records -monitorointisivuston mukaan se on kuitenkin yksi niistä karkotuskeskuksista, joka ylittää reippaasti kapasiteettinsa.
Tämän vuoden heinäkuussa siellä pidettiin yhteensä 2 312 henkilöä – 346 enemmän kuin on sallittu.
Koivisto kertoo, että karkotuskeskuksessa ei selkeästi ollut varauduttu siihen määrään vankeja, joka siellä hänen vankeusaikanaan oli.
– Meidän olisi pitänyt vain kulkea tuon keskuksen läpi. Sen sijaan siellä oli pulaa tilasta ja esimerkiksi syötäväksi kelpaavasta ruoasta.
Aamiaiseksi tarjoiltiin vetistä kaurapuuroa, ilman kahvia. Lounaaksi ja iltapalaksi oli miltei joka päivä riisiä ja papuja.
Jos kävi tuuri, saattoi silloin tällöin saada jälkiruoaksi omenan.
Oleskeluhuoneessa katsottiin televisiota, lähinnä englanninkielisiä uutisia CNN-kanavalta. Espanjankielisille asukkaille oli omat televisiokanavat.
Vangit saivat ulkoilla tunnin verran päivässä. Pihalla pelattiin jalkapalloa tai lentopalloa.
Päivien aikana ajantaju hämärtyi. Minuutit muuttuivat tunneiksi, tunnit päiviksi ja päivät takaisin tunneiksi.
Tappaakseen aikaa Koivisto ilmoittautui töihin keittiöön. Kahdeksan tunnin vuoroissa pestiin astioita. Karkotuskeskuksen asukkaat käyttivät keittiövuorot myös tilaisuutena varastaa hieman ruokaa.
– Siinä niitä tappeluita lähinnä syntyi.
Ahtaassa tilassa väkivallalta ei voinut välttyä. Selkäsaunoja vangit jakelivat keskenään lähinnä pienemmissä huoneissa, pois vartijoiden silmien alta.
Liikennesakkoja saaneiden ja oleskelulupansa menettäneiden ihmisten lisäksi karkotuskeskuksessa pidettiin rikollisjengien jäseniä, mikä lisäsi turvattomuuden tunnetta.
Joutui todistamaan itsemurhaa
Kaikkialla oli jatkuva, huumaava melu. Flunssavirukset levisivät.
Yöllä oli vaikea nukkua. Ensimmäisinä päivinä Koivistoa kiusasivat luteet. Koska karkotuskeskuksen henkilökunta ei ottanut niistä kuuleviin korviinsa, Koivisto hävitti ne iholtaan hieromalla sille käsidesiä.
Esimerkiksi Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestö on raportoinut tänä vuonna huonontuneista oloista amerikkalaisissa karkotuskeskuksissa. Sen mukaan vankeja pidettiin usein liian kylmissä selleissä, joissa he joutuivat nukkumaan lattialla.
Vaikka HRW:n raportti keskittyy floridalaisiin karkotuskeskuksiin, ovat vastaavat valitukset tuttuja myös muualta päin Yhdysvaltoja. HRW:n mukaan vankien perushygieniatarpeita laiminlyötiin ja heitä estettiin saamasta asiaankuuluvaa terveydenhoitoa.
– Vangit vitsailivat, että jos selviät ensimmäisestä kahdesta tai kolmesta viikosta, joiden aikana joudut nukkumaan kylmällä lattialla ja sairastut flunssaan, selviät lopustakin vankeusajastasi siellä, Koivisto muistelee karkotuskeskusolosuhteita.
Missä tahansa jonotustilanteessa, kuten matkalla ruokalaan, oltiin aina ”white knuckles”, hän jatkaa. Englanninkielinen ilmaus viittaa käsien puristamiseen nyrkkiin, valmiina puolustautumaan väkivaltaisia vankeja vastaan.
Päivisin nähty ja koettu väkivalta tuli Koiviston uniin. Sellikaverin mukaan hän näki painajaisia.
– Öisin karkotuskeskus kuulosti eläintarhalta, paitsi että ääntä pitivät aikuiset miehet, eivätkä eläimet, Koivisto kuvailee.
Yhtenä aamuna karkotuskeskuksen asukkaita kohtasi karmiva näky. Yksi vangeista oli punonut lakanasta köyden ja hirttäytynyt yöllä ryhmähuoneessa.
– Se oli taitava letittämään. No, kerran se sitten punoi itselleen sen köyden. Mutta se oli jo tukehtunut, kun se löydettiin.
New York Times -lehden mukaan Stewart Detention Centerissä kesäkuussa itsemurhan tehnyt henkilö oli meksikolainen Jesus Molina-Veya.
Tapaus herätti kansallisella tasolla keskustelua karkotuskeskusten ihmisoikeustilanteesta.
NYT:n tietojen mukaan 12 ihmistä on kuollut karkotuskeskuksissa Yhdysvalloissa tammikuun puolenvälin jälkeen. Kaksi kuolemantapauksista oli todistetusti itsemurhia.
"En pysty nukkumaan"
Mikko-Matias Koivisto kärsii jälkitraumaattisista oireista karkotuskeskuksessa kokemistaan vaikeuksista.
– Täällä Suomessa huomasin, että en pysty nukkumaan. Pää pysyy valveilla. Kaupungilla ei pidä siitä, että kukaan kävelee perässäni. Tunne muistuttaa siitä, miten muita vankeja piti varoa, koko ajan.
Omaa ICE:n tapaushoitajaansa Koivisto ei tavannut koskaan, eikä karkotuspäätöksen tehnyttä tuomaria.
Hän keskusteli useaan otteeseen karkotuskeskuksessa olevan ICE:n henkilökunnan kanssa ja muistutti joka kerta heitä siitä, että ei odottanut minkäänlaisia oikeustoimia, vaan halusi lähteä Suomeen mahdollisimman pian.
– Pahinta oli se, etten koskaan tiennyt, kauanko minun täytyy vielä odottaa. En saanut keneltäkään vastauksia, kun kysyin, milloin pääsisin pois karkotuskeskuksesta.
Vauhtia tapaukseen tuli miehen mukaan vasta, kun hän otti yhteyttä Suomen Washingtonin-suurlähetystöön. Hänen passinsa oli ehtinyt vanheta karkotuskeskuksessa vietettyjen kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.
Hänen tietojensa mukaan suurlähetystö oli suoraan yhteydessä ICE:en ja vaati Koivistolle uutta tapauskäsitteljää.
Jälleennäkeminen perheen kanssa ehkä ensi vuonna
Koiviston vanhemmillakaan ei ollut koskaan pysyvää oleskelulupaa. Yhdysvalloissa edelleen elävä iäkäs äiti on nykylakien alla samalla tavalla karkotusuhan alla kuin Koivistokin.
Silti Mikko-Matias Koivisto haluaa kertoa tarinansa julkisuuteen. Yhdysvaltojen johdolle hän haluaisi kertoa, että karkotuksia voitaisiin hoitaa myös polkematta karkotettavien oikeuksia. Karkotusprosessissa hän joutui kosketuksiin rikollisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa, mikä vaaransi ajoittain hänen terveytensä.
– Maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan väärällä tavalla. Kaikki paperittomat maassa oleskelevat ihmiset eivät ole samanlaisia.
Saavuttuaan Suomeen syyskuussa hän on uskaltanut katsoa myös hieman elämää eteenpäin.
Koivisto puhuu päivittäin puhelimessa Pohjois-Carolinassa edelleen asuvan perheensä kanssa.
Pariskunnan kymmenvuotishääpäivä lähestyy. Se on Halloweenina lokakuun lopulla.
Jälleennäkeminen jäänee ensi vuoteen. Koivisto toivoo, että Klarissa ja tytär pystyvät muuttamaan Suomeen. Juuri nyt hän keskittyy työnhakuun. Ensimmäinen työhaastattelukin on jo takanapäin.
– Olen nyt turvallisessa paikassa. Tämä on kuitenkin maa ja kulttuuri, johon en ole tottunut.
Yhdysvaltoihin hän sai osana karkotuspäätöstään 10 vuoden maahantulokiellon.
– Rakastan edelleen Amerikkaa. Mutta en aio mennä enää koskaan takaisin.