Suomalainen metsänhoitaja työskenteli Chilessä, kun Augusto Pinochet kaappasi vallan asein vuonna 1973. Kokemuksesta kirjoitettu kirja jäi kesken, koska kohtalo puuttui peliin toisenkin kerran rajusti.
Metsänhoitaja Juha Maasola sai vuonna 1973 mielenkiintoisen työtarjouksen Etelä-Amerikasta. Hän pääsi Chileen työskentelemään suomalaisten rahoittamaan metsäprojektiin. Kun mies saapui maahan elokuussa 1973, hän huomasi pian, että se oli kiehumistilassa.
– Lehdissä uutisoitiin päivittäin kuinka siltoja oli räjäytelty, voimalinjoja katkottu ja huoltoasemia poltettu.
Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 kenraali Augusto Pinochet teki aseellisen vallankaappauksen, jonka yhteydessä surmattiin demokraattisesti valittu sosialistipresidentti Salvador Allende.
– Sotilasjuntta ilmoitti ottaneensa vallan saadakseen sekasorron järjestykseen, mutta selväähän oli, ettei sekasorto ollut istuvan presidentin Allenden tekemisiä, Maasola muistelee.
Maasola jäi tukikohtaansa, Santiago de Compostelan kaupunkiin, vaikka Suomesta ilmoitettiin, että projektin voi keskeyttää.
– Halusin nähdä, mitä siellä tapahtuu.
Miestä vietiin teloitettavaksi
Ja kyllä nuori metsänhoitaja näkikin kaikenlaista. Sotilaallista vallankaappausta seurasi diktatuuri, jonka uhaksi koetut kansalaiset suljettiin vankiloihin tai tapettiin. Virallisten tietojen mukaan Pinochetin aikakaudella vuosina 1973–1990 teloitettiin tai katosi yli 3 000 kansalaista. Yli 40 000 ihmistä pidettiin poliittisina vankeina.
– Olin lähdössä työmatkalle aikaisin aamulla juuri niihin aikoihin, kun öinen ulkonaliikkumiskielto päättyi. Taksia odottaessa ohitseni ajoi kuorma-auto, jonka lavalla istui ryhmä sotilaita kiväärin piiput taivasta kohden sojottaen. Heidän keskellään auton lavalla oli mies polvillaan silmät ja kädet sidottuna.
– Taksikuski sanoi, että miestä viedään teloitettavaksi ja että teloitukset pyritään tekemään mahdollisimman aikaisin aamulla, ettei herätettäisi niin suurta huomiota. Kun istahdin junaan, mietin, että se nuori mies ei taida olla enää hengissä.
Jyväskylän poikaa ei pelottanut oleskella keskellä sotilasdiktatuuria.
– Sitä oli tyhmänrohkea ja ajatteli, että kun jeeppi on YK:n kilvillä, ei käy mitenkään. Kerran olimme liikkeellä vielä juuri ennen kuin ulkonaliikkumiskielto alkoi, ja sotilaat pysäyttivät meidät. Hoputin hieman papereita tarkastaneita sotilaita, että pääsisimme perille ennen kiellon alkua. Silloin kaverini sanoi, että älä hyvä mies ala komentelemaan sotilaita.
Kirja jäi kesken, mutta toinen oli pakko kirjoittaa
Maasola on varmasti yksi harvoja suomalaisia, joka on kokenut vastaavaa. Hän alkoi kirjoittaa tuoreeltaan kirjaa Chilen tapahtumista. Se hyväksyttiin Gummeruksen kustannusohjelmaankin, mutta Maasola ei saanut kirjaa koskaan valmiiksi. Hän joutui kirjoittamaan toisen, paljon omakohtaisemman teoksen.
Maasolan perhe matkusti miehen työn perässä Chileen vuodenvaihteessa 1974. Pian hänen Kaija-vaimollaan todettiin rintasyöpä, joka uusiutui kahden vuoden takaisesta sairastumisesta. Vaimo hävisi taistelun, ja Juhasta tuli leski kolmikymppisenä.
Surutyönään hän kirjoitti kirjan Suru jonka sain (Gummerus 1980).
– Halusin pysähtyä ja purkaa kaikki tuntemukseni kirjaan. Se on myös eräänlainen tietokirja, koska kaikki tapahtumat ovat totta.
Chilen tapahtumat on hyvä muistaa
Palattuaan Suomeen 1974 keväällä Maasola kertoi, kuinka yllättäen aseellinen vallankaappaus tapahtui maassa, jossa oli ollut demokratia 100 vuotta. Hän sanoi tuolloin, että eihän sitä tiedä, vaikka sellainen tapahtuisi Neuvostoliitossakin. Toimittajaystävät pitivät häntä höperönä ja nauroivat, etteihän se voi olla mahdollista.
Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuonna 1991, tosin ilman aseellista vallankaappausta.
Vaikka Chilen tapahtumista on yli 30 vuotta, Maasola miettii että jonain päivänä vielä viimeistelisi kirjansa, koska tapahtumia voi tarkastella nyt uudessa valossa, historiallisesta näkökulmasta.
Moni pitää Pinochetia Chilen pelastajana, koska hänen valtakaudellaan maa lähti huimaan talouskasvuun. Unohtaa ei kuitenkaan voi sitä faktaa, että Pinochetia syytettiin omien kansalaistensa murhista ja kidutuksesta. Ja nykymaailmassakin kaikki on mahdollista.
Matkalle Vietnamiin
Vaikka viihtyykin kotikonnuillaan Jyväskylän Palokassa, Maasola on edelleen maailmanmatkailija. Viime vuonna hän vietti kaksi kuukautta Vietnamissa, ja ensi talvena on suunnitteilla kolmen kuukauden Vietnamin-reissu.
– Se on tavallista eläkeläismatkailua, mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä, mitä tulee vastaan, Maasola virkkoo.
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Nämä asiat jokaisen pitäisi osata - Neuvot uusavuttomille
Harvardiin 11-vuotiaana – Näillä neroilla on huikeat älykkyysosamäärät
Kirjailija: Nyky-Suomessa olisi kirveelle töitä
Päänsärky, vatsakipu, tinnitus – näin hoidat vaivat satoja vuosia vanhan yrttikirjan ohjein
Moniko vauva vaihtuu väärille vanhemmille? Näitä outoja faktoja et tiennyt!
Suomalaispariskunta käänsi yli 550 vuotta vanhan kirjan: Ensimmäinen alansa teos maassamme!