Jatkosodan taistelut jättivät jälkeensä tuhansia sotavainajia Karjalankannaksen maastoon. Venäläinen ydinfyysikko johti sotavainajia etsivää ryhmää Karjalankannaksella ja pakoilee nyt Suomessa Venäjän liikekannallepanoa.
Ryhmä sota-arkeologiaan erikoistuneita venäläisiä on etsinyt sotavainajien jäänteitä Karjalankannakselta vuodesta 1997 asti. Etsintöjen ansiosta jo 135 suomalaista sankarivainajaa on voitu haudata kotimaahan.
Läydetyissä vainajissa on sekä venäläisiä että suomalaisia, mutta suomalaiset on tavallisesti helpompi tunnistaa. Tämä johtuu siitä, että suomalaisvainajista on olemassa enemmän dokumentaatiota muun muassa sotapäiväkirjojen ja tappioluetteloiden muodossa.
Venäläinen Vjatseslav "Slava" Skokov, 44, toimi Karjalan Valli -nimisen ryhmän johtajana, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan tärkeä työ ja intohimo täytyi lopettaa. Upseerikoulutuksen saaneen Skokovin ei ole enää turvallista palata Kannakselle.
Vain muutama päivä Venäjän liikekannallepanon jälkeen syyskuussa 2022 Skokovin vaimo soitti hänelle ja kertoi, että Venäjän armeijan edustajat olivat soittaneet ovikelloa kutsuntakirje mukanaan.
– Vaimo sanoi, ettei minun kannata palata kotiin. Sitten kutsuntailmoitus löytyi postiluukusta. Sen takia olen nyt täällä, Skokov kertoo.
Sotavainajia etsittiin Karjalankannaksen maastosta suurin joukoin 90-luvulla, jolloin lähes kaikki helpoimmat löydöt tehtiin, Skokov sanoo. Esimerkiksi vainajat, joiden kypärä on jäänyt sijoilleen, ovat helppoja löytää. Hänen mukaansa etsijöissä 90-luvulla oli sekä suomalaisia että venäläisiä. Tuolloin joka vuosi löydettiin noin sata suomalaista. Nyt vuosittain löytyy noin 20 suomalaista.
– Nyt meillä on enemmän kokemusta ja hyvät metallinpaljastimet sekä kehittynyt dna-tutkimus, jonka vuoksi tunnistetaan enemmän suomalaisia sotavainajia, Skokov kertoo.
Vainajien lähiomaisia edelleen elossa
Sotahistorioitsija ja kirjailija Mikko Porvalin mukaan isoa osaa kuolleista sotasankareista ei tulla koskaan löytämään. Sellaisten vainajien löytäminen on hänen mukaansa käytännössä mahdotonta, jotka on haudattu esimerkiksi pommisuojaan ilman minkäänlaista metallista esinettä mukanaan, joka voisi metallinpaljastimien avulla löytää.
– Moni sankarivainajista hukkui vesistöihin. Kolmisen sataa henkilöä jäi Suomenlahteen, Viipurinlahteen, Vuoksen vesistöön ja niin edelleen. Heitä ei varmasti tulla löytämään.
Porvali kertoo, että vaikka toinen maailmansota tuntuu monesta etäiseltä asialta, aikaa ei kuitenkaan siihen nähden ole kulunut kovin paljoa, että sankarivainajien omaisia kuten sisaruksia, lapsia tai lapsenlapsia on yhä elossa.
– Jokainen yksilö ansaitsisi merkityn hautapaikan ja jonkun sijan, jossa häntä voi muistaa. Ja he eritoten, jotka ovat toisten puolesta henkensä antaneet, Porvali sanoo.
"On koskettavaa, että venäläiset etsivät sotavainajia"
Porvali ja Skokova ovat kirjoittaneet kirjan Karjalankannaksen suurhyökkäyksen tapahtumista ja vuosikymmeniä myöhemmistä vainajien etsinnöistä. Maanantaina julkaistu teos Kentälle jääneet – Kannaksella 1944 kadonneet sotilaat ja heidän etsintänsä (Atena) kertoo, kuinka vuoden 1944 suurhyökkäyksessä tuhannet suomalaissotilaat katosivat vain muutamassa viikossa.
Monet kuolivat alueilla, jotka jäivät nopeasti vihollisen haltuun. Kirjassa kerrotaan, kuinka Karjalan Valli alkoi vuonna 1997 etsimään näitä kadonneita vainajia, jotta heidät voisi haudata kotipaikkakunnilleen.
Porvali ajattelee, että vainajien löytämisellä on merkitystä myös sen kannalta, minkälainen käsitys toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista muodostuu.
– Toivoisin, että jokainen poliittinen johtaja ja sotilasjohtaja lukisi tuon teoksen, jotta he näkisivät, mihin saakka se vuosikymmenissä ulottuu, että minkälaisia määräyksiä tulee missäkin olosuhteessa antaneeksi.
Etsijöiden työ lisää myös tietoa Kannaksilla käydyistä taisteluista, jotka Porvalin mukaan olivat suomalaisten näkökulmasta hyvin sekasortoisia.
– Slavan johtama ryhmä on tehnyt todella suuren vaikutuksen siinä, että se on erittäin tieteellistä ja ammattimaista työtä, vaikka siitä harrastuksena puhutaankin.
– On myös tietyllä tapaa koskettavaa, että venäläiset vapaaehtoiset etsivät sotavainajia. Hehän etsivät kaikkia vainajia, mutta ryhmän työ on suuntautunut niin, että he löytävät suhteellisen paljon suomalaisia vainajia, Porvali sanoo.
Katso kuvat Karjalan Vallin etsintämatkoista
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Monet etsijät kannattavat Putinia
Vaikka Karjalan Valli -ryhmä on käytännössä hajonnut hyökkäyssodan myötä, jatkaa kaksi etsijää edelleen työtään. Tulos jää kuitenkin pieneksi, eikä tänä vuonna ole löytynyt yhtäkään suomalaista vainajaa.
Skokov kertoo, että osa sotavainajien etsijöistä on lähtenyt vapaaehtoisina rintamalle sotimaan Ukrainaa vastaan. Osa lähtijöistä on Skokovin mukaan jo kaatunut.
– Kauhein juttu on, että monet etsijät, jotka itse tietävät, miltä sota näyttää, kannattavat Putinin toimintaa, Skokov sanoo.
– Sotapropaganda on Venäjän ainoa tehokkaasti toimiva ase.
Nyt Skokov odottaa Suomessa turvapaikkapäätöstä. Vaikka hän ei voi enää tehdä etsintöjä Kannaksella, hän käyttää aikaansa perehtymällä sotapäiväkirjoihin ja muuhun dokumentaatioon sotavainajista ja toivoo, että voisi vielä joskus hyödyntää osaamistaan Kannaksella, kun sota päättyy.
Skokov ja Porvali kertovat, mitä vainajien etsiminen vaatii ja minkälaista työ on – katso alta haastattelun alkuosa
10:12