Tuore tiedusteluhistoriikki on ajankohtainen siksikin, että Lapin sodan syttymisestä tuli alkuviikolla kuluneeksi 80 vuotta.
Rikostutkija ja tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali on kirjoittanut kattavimman koskaan Suomessa tehdyn kaukopartioinnin ja rajantakaiseen tiedusteluun liittyvän tiedonhankinnan historiikin.
Tiedustelumies-teos on ajankohtainen siksikin, että Lapin sodan syttymisestä tuli hiljattain kuluneeksi 80 vuotta.
Kiinnostus verenperintönä
Porvali on kirjoittanut 12 tietokirjaa sodan tapahtumista ja kaukopartioista. Hänen isoisänsä ja tämän kaksi veljeä olivat päämajan kaukopartiomiehiä.
Innoitus historian perkaamiseen tulikin verenperintönä, Porvali kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
– Eino-sedässä sota näkyi niin, että hänellä oli iso arpi oikeassa poskessa.
Porvali kertoo, että tammikuussa 1942 setä pyrki vihollisen selustaan myöhemmin Mannerheim-ristin ritariksi nimetyn Paavo Suorannan kaukopartion jäsenenä.
– Partio joutui väijytykseen viitisen kilometriä vihollisen puolella. Samassa tulituksessa Eino sai pikakiväärisarjan kasvojaan kohti. Luodeista yksi meni suusta sisään.
Porvalin isoisä taas muun muassa koulutti venäläisistä sotavangeista vakoojia.
– Hän koulutti jatko-sodan aikana venäläisistä sotavangeista vakoojia, jotka hyppäsivät puna-armeijan upseereiksi puettuina laskuvarjolla Neuvostoliittoon.
Tuppisuiset veteraanit?
Perinteisen käsityksen mukaan sodassa olleet eivät mielellään puhu kokemuksistaan. Porvali kertoo, että hänen henkilökohtainen kokemuksensa on hieman poikkeava.
– Kun olen haastatellut kaukopartioveteraaneja, on enemmän ollut sellainen olo, että niistä on haluttu puhua. Toki olen haastatellut heitä elämänsä ehtoopuolella, mutta se käsitys tuntuu enemmän sellaiselta myytiltä.
Porvali uskoo, että monien veteraanien on ollut helppo puhua hänelle, sillä hänellä on ollut sotaan liittyvä käsitteistö hallussa. Lisäksi hän uskoo, että monet avautuvat mieluummin lähiperheensä ulkopuoliselle henkilölle.