Suomalaishyökkääjällä sama hidaste kuin Jesse Puljujärvellä NHL-ympyröissä – saanut ilkeämielisiä lempinimiä Jutilasta ja Kesselistä: "Ihan hyvin niitä voi vieläkin käyttää"

Valtteri Puustista oli vaikea haastatella Oulun Raksilan vieraspukukopissa sen jälkeen, kun HPK oli voittanut vuoden 2019 Suomen mestaruuden. Ääni oli niin käheä, ettei puhumisesta tullut mitään.

LUE MYÖS: HPK:n finaaliratkaisija sai kenkää KalPan B-junnuista ja lähti Hämeenlinnaan kehittymään – korjaa nyt työn hedelmiä: "Siitä tuli sopiva kiukku"

Nyt puhelimessa vastaa vapaapäiväänsä viettävä kiekkoilija, jonka ääni on huomattavasti kirkkaampi.

– Heh, olin varmaan huutanut niin paljon, Puustinen naurahtaa.

Duurissa kulkevalle puheenparrelle on monta syytä. Peli kulkee oivallisesti Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa: Puustinen on ollut ison osan kautta joukkueen paras pistemies.

Suurimmat sopeutumisvaikeudet olivat ihan jossain muualla kuin itse jääkiekossa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kopissa kielien sekamelska

Jesse Puljujärven englannin kielen taito herätti paljon puhetta hänen NHL-uransa alussa. Hänen esimerkkinsä löi silmille sen tosiasian, miten tärkeä kielen hallinta on kuvioihin sisälle pääsemisessä.

– Aika samaa kielitaito oli kuin Puljujärvellä. Ei sitä enkkua tullut Suomessa hirveästi käytettyä.

LUE MYÖS: Edmonton-pomo paljastaa, miten Jesse Puljujärvelle tehtiin asiat selviksi neljän hengen Zoom-keskustelussa – sitten nähtiin muuttunut suomalainen

Puustinen myöntää, että englannin puhuminen jännitti alussa, mutta nyt kieli alkaa jo taipua paremmin.

– Sinänsä hauskaa, että meillä on kopissa viisi suomalaista ja lähes kymmenen ranskaa puhuvaa kanadalaista. Enemmän kopissa puhutaan muita kieliä kuin englantia.

Kuopion Kessel alkoi tehdä itse ruokaa

Kun peli alkaa ja kiekko tippuu jäähän, Puustinen on aina mukavuusalueellaan. Sen verran hän on pyöritellyt kaukaloissa ja pihoilla kaikenlaisia pelivälineitä pikkupojasta asti.

Isä pelasi rullakiekkoa ja kaukalopalloa, ja pikku-Valtteri pääsi haistelemaan tunnelmia isojen joukkoon.

Puustinen on ollut aina taitava pelaaja, jolla on hyvä tilanteenratkaisukyky. Urheilullisuuden oppiminen otti kuitenkin aikansa. Hän ei mahtunut KalPan B-nuoriin, mutta uusi mahdollisuus avautui Hämeenlinnassa.

Seuraavien vuosien jälkeen tapahtui isoja, positiivisia asioita.

– Isoin muutos tuli ruokavalioon. Aloin tehdä itse enemmän ruokaa ja herkuttelut jäivät vähemmälle. Kun vielä murrosikäkin alkoi vähän myöhemmin, alkoi kasvu kunnolla.

Puustista on kutsuttu hieman pulleisiin poskiin viittaavilla lempinimillä "Kuopion Juti" ja "Kuopion Kessel". Niille on ollut perusteita entistä vähemmän.

– Ihan hyvin niitä lempinimiä voi vieläkin käyttää, Puustinen naurahtaa.

Juttu jatkuu kuvan alla

A-junnuista aikuisten SM-kultaan – ja inttiin

Kehityksestä kertoo jotain sekin, että Puustinen nousi nuorten maajoukkueeseen vasta U20-vaiheessa. Hän oli mukana voittamassa maailmanmestaruutta vuonna 2019.

SM-liigadebyyttikin tuli puoliksi yllättäen, kun päävalmentaja Antti Pennanen vihjaili syksyllä 2018, että saatat olla seuraavana päivänä KooKoota vastaan kokoonpanossa edustusjoukkueessa.

Se oli iso hetki B-nuorissa sivuraiteelle sysätylle nuorukaiselle, joka oli aloittanut kautensa HPK:n A-nuorissa.

– Peli meni hyvin, ja siitä se lumipallo alkoi vyöryä.

Oltiin sankaritarinan äärellä. HPK ei ollut ennen kautta mestarisuosikki, mutta joukkue kasvoi tiiviiksi ja juhli kauden päätteeksi finaalivoittoa Oulun Kärpistä. Puustinen pelasi hyvät pudotuspelit ja muun muassa teki 1–0-voittomaalin finaalisarjan tasoittaneessa kuudennessa ottelussa.

– Siinä joukkueessa oli paras henki omalla urallani. Ryhmä oli yhdessä yli vuoden, kun HPK jäi pois pudotuspeleistä aiempana kautena. Ydinryhmässä oli ollut pitkään samoja pelaajia.

Puustisen mestaruusjuhlat tyssäsivät kolmen päivän jälkeen, kun hän suuntasi Jere Innalan ja Erkka Seppälän kanssa urheilujoukkoihin Santahaminaan. Muut starttasivat ulkomaille jatkamaan juhlia.

– Oli niitä kuvia sitten kiva katsella armeijassa, kun jätkät lähettivät reissusta.

Sinisen jälkeen saa virittää

Mestaruuskauden jälkeen Puustinen on ollut kovaa valuuttaa kiekkomarkkinoilla. Viime kaudella hän nakutti komeat tehot 21+20=41. Hyvät otteet toivat tullessaan valinnan hopeaan päättyneisiin MM-kisoihin ja tulokassopimuksen Pittsburgh Penguinsiin.

Laitahyökkääjä huomasi heti parissa NHL-joukkueessa pelatussa harjoitusottelussa, että lapsuuden haave maailman parhaassa sarjassa pelaamisesta ei ole vailla realismia.

Hän sopeutui nopeasti pienen kaukalon peliin ja sai luottoa AHL-joukkueen valmennukselta. Pienessä kaukalossa pelattu EHT-turnaus ja Vancouverissa pidetyt nuorten MM-kisat antoivat luottoa siihen, että pelityyli sopisi "pikkuaskiin".

Puustisen terävälle kudille on nyt entistä enemmän käyttöä.

– Aika lailla sinisen jälkeen voi lähteä jo kokeilemaan, kun ollaan jo niin lähellä maalia.

LUE MYÖS: Tämä huomio kertoo Patrik Laineesta paljon – "Kukaan ei voi mennä sinne"

Puustisen mukaan vauhtieroa ei juuri ole SM-liigaan verrattuna, mutta muuten peli on erilaista.

– Täällä ei juuri pidetä kiekkoa oman maalin takana tai pelata alaspäin. Jos syöttää taakse, tulee nopeasti painetta ja sitten pyöritään omissa.

Kun puhutaan AHL:stä, ilmoille nousee usein kolme vakioaihetta: joukkueen henki, bussimatkat ja tappelut. Puustinen kehuu ilmapiiriä, eivätkä bussimatkat ole kuin 1–5 tunnin mittaisia.

– Välillä peleissä tulee tappeluita, mutta itse en ole onneksi niihin joutunut. Ei ole ihan minun juttuni, Puustinen naurahtaa.

Penguinsin NHL-joukkueen Kasperi Kapasessa on paljon samoja juonikkaita piirteitä kuin Puustisessa, vaikka Kapasen luistelu on vielä valovuoden edellä.

– On minulle sanottu, että Kapasesta kannattaa ottaa oppia.

Juttu jatkuu kuvan alla.

"Mieluummin mummon tai äidin joulupöydässä"

Wilkes-Barre/Scranton Penguins on nimenä yksi jääkiekkohistorian epäonnistuneimmista, vaikka urheilullisesti paikkakunta on hyvä välietappi kohti NHL:ää. Wilkes-Barre on yksi alle 80 000 ihmisen Scrantonin metropolialueen osista.

Puustisella on harvinaisen hyvät oltavat, sillä hänen tyttöystävänsä on reissussa mukana. Kaiken lisäksi joukkuekavereina on peräti neljä suomalaista: Juuso Riikola, Kasper Björqvist, Nickas Almari ja Filip Lindberg.

– He ovat olleet jo pidempään täällä, joten olen saanut paljon apua käytännön asioissa. Lisäksi muillakin suomalaisilla on tyttöystävät mukana, joten heistä seuraa toisilleen.

LUE MYÖS: Mikä kokoero! Kuva kaksimetrisestä suomalaisesta NHL-jätistä huvittaa

"Pikkupingviineillä" on kolmen päivän joululoma, joka mahdollistaa kunnon rentoutumisen. Kinkkua ei ole tulossa pöytään, vaan nyt annetaan mahdollisuus jenkkiläiselle kalkkunalle.

– Mieluummin sitä olisi mummon tai äidin joulupöydässä, mutta täytyy virittää jotain tänne.

Onko suomalaisten kanssa kehitteillä jotain yhteistä joulujuhlaa?

– En tiedä vielä tarkkaan, mutta emmeköhän jotain keksi.