Sukuriidoissa veri on vettä sakempaa

Häpeä, kateus ja syyllisyys ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä Suomessa. Myös monet sukuriidat perustuvat näihin kolmeen perustuntemukseen.

Agraariyhteisössä monet kiistat sukulaisten välillä liittyivät maanjakoon. Nykyisin pitkäaikaisia riitoja sukulaisten välille syntyy erityisesti erotilanteissa. Laman aikaan 1990-luvulla monen veljeksen puheyhteys katkesi lopullisesti toisen joutuessa takaajana maksamaan sukulaisensa lainoja.

Hyvätkin sisarussuhteet kärjistyvät usein perinnönjaossa, jolloin vanhat traumat nousevat pintaan. Kysymys ei silloin ole enää tavaroista ja omaisuudesta, vaan siitä, ketä rakastettiin eniten.

Moni sukuriita tuntuukin jatkuvan, vaikka niiden kohteena olleet asiat eivät ole enää ajankohtaisia. Loukattu ylpeys estääkin osapuolia liian usein tekemästä sovintoa.

Huono kohtelu ei unohdu

Loukkaus perheenjäsenen tai muun sukulaisen taholta haavoittaa erityisen kipeästi. Etenkin alkoholistiperheissä kasvaneet ovat joutuneet sietämään usein jatkuvia sanallisia hyökkäyksiä juopottelevalta vanhemmalta.

Tommy Hellsten avasi 1990-luvun alussa keskustelun aikuisten alkoholistilapsien traumoista kirjallaan Virtahepo olohuoneessa. Teoksen nimi kuvastaa hyvin ilmiötä, jossa perheenjäsenen alkoholismista ei puhuta, vaan sitä yritetään piilotella ulkopuolisilta, vaikka kaikki kuitenkin tietävät sen olemassaolon. Moni alkoholistin lapsi oppiikin taitavasti työntämään ikävät asiat taka-alalle.

– Joskus en voinut edes katsoa isään, Mari33, muistelee.

– Teen vieläkin niin, jos en voi sietää jotakin asiaa. Käännän katseeni pois, sillä en yksinkertaisesti kestä katsoa sitä, hän jatkaa.

Loukkaus voikin olla niin kova, ettei ihminen halua enää nähdä omaistaan. Sulkemalla veljen, siskon, äidin tai isän ulkopuolelle omasta elämästään, voi ikään kuin kostaa kokemansa vääryyden, antaa samalla mitalla takaisin.

– Häivy silmistäni, en enää halua nähdä sinua, on tuttu repliikki vihaisen ja pettyneen ihmisen suusta.

Eristäminen sukuyhteisössä

Ulkopuolelle sulkeminen on eräs kiusaamisen muoto, ja eristysselli on vanha rankaisukeino. Eläimistä myös hevoset käyttävät eristämistä keinona rangaista lauman jäsentä, joka on rikkonut sen sääntöjä. Saaliseläimelle joutuminen ulos laumasta voi olla erityisen tuhoisaa, sillä ilman laumaa se on täysin puolustuskyvytön. Myös sosiaalista kanssakäymistä janoava ihminen kärsii joutuessaan syrjään yhteisöstä.

Erotilanteissa huoltajuuskiistat ovat valitettavan yleisiä. Vanhempien suhteet ovat niin tulehtuneet, että he ovat valmiita loukkaamaan toisiaan jopa omien lastensa kustannuksella. Yleistä on, että toinen vanhempi estää toista tapaamasta heidän yhteisiä lapsiaan.

Erotilanteiden vaikutukset ulottuvatkin paljon laajemmalle kuin pelkästään eroavaan perheeseen. Myös isovanhemmat joutuvat usein kokemaan, miltä tuntuu, kun suhteet lapsenlapsiin katkeavat.

Eräällä pariskunnalla oli vain yksi poika, jonka perhe särkyi. Pojan entinen vaimo sai molempien lasten huoltajuuden. Hän kieltäytyi pitämästä yhteyttä entisiin appivanhempiinsa, vaikka nämä olivat usein hoitaneet lastenlapsiaan pitkiäkin aikoja kerrallaan. Isovanhemmille tilanne oli tuskallinen, sillä lastenlapset olivat heille rakkaita ja läheisiä.

Haavoittava epärehellisyys

Joskus sukuun tuleva uusi ihminen voi järkyttää aikaisempia ihmissuhteita perusteellisesti. Ikävintä on, jos tulokas sotkee suhteita tahallaan.

Seijan, 47, yhteydet veljeen katkesivat, kun veli meni naimisiin. Nopeasti uudesta vaimosta paljastui ikäviä piirteitä. Hän esimerkiksi kertoi valheita miehensä sisaruksista näiden vanhoille tuttaville ja jopa puolisoiden sukulaisille. Joskus veli joutui oikomaan vaimonsa kertomuksia, mutta tämä ei silti lopettanut mustamaalaamistaan.

– Käytöksellään vaimo eristi miehensä vanhoista sukulaisistaan, Seija sanoo.

Nainen esimerkiksi väitti miehensä sukulaisille, ettei veli enää halunnut tavata sisaruksiaan ja kielsi heitä enää olemaan yhteydessä tähän.

– Myöhemmin saimme veljeltämme tietää, ettei hän suinkaan ollut kieltänyt meiltä yhteydenpitoa, Seija kertoo hämillään.

Vaikea, välttämätön anteeksianto

Monet sukuriidat ulottuvat sukupolvien päähän. Tärkeää olisikin, että kielteinen tunneketju voitaisiin katkaista. On harhaa ajatella, että pitkän ja vaikean kriisin voisi ratkaista helposti ja nopeasti. Anteeksiantaminen on pitkä prosessi, joka vaatii jokaiselta työstämistä.

Kirsti Ijäs muistuttaa kirjassaan Sukupuu – avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen, että anteeksianto vaatii työskentelyä. Todellinen sovinto on mahdollista vain, kun ei pelkästään haeta vapautusta syyllisyydestä, vaan myös yhteyttä toiseen osapuoleen. Sovintoa etsittäessä on suostuttava myös puhumaan omista loukatuista tunteista.

Anteeksianto ei ole helppoa, kun on kokenut vääryyttä. Tärkeää olisi käsitellä myös huonon kohtelun synnyttämä viha, katkeruus ja häpeä. Riidan toiseen osapuoleen ei edes kannata ottaa yhteyttä ennen kuin on pystynyt työstämään loukkaantumisen tunteensa perinpohjaisesti. Muuten on vaarana, että ne ryöpsähtävät kohdatessa uudelleen esiin.

Sovinnon solmiminen on hidas prosessi. Palkintoina on kuitenkin mielestä poistunut ahdistus ja uusi alku ihmisten kanssa, joissa virtaa sama veri kuin itsessäkin.

Teksti: Riina Mäentausta

Kuvat: Shutterstock