Tunnesyöminen on yleistä, ja se on todennäköisesti vain lisääntynyt koronapandemian aikana. Nyt monen mieltä painaa myös huoli Ukrainan sodasta.
Maailman tilanteen aiheuttamat hankalat tunteet ja rajoitukset ovat voineet lisätä tarvetta hakea lohtua ja helpotusta ruoasta, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen. Hän on erikoistunut syömisen psykologiaan ja syömishäiriöiden hoitoon.
– Esimerkiksi etätyöläiset ovat kotona jatkuvasti ruoan äärellä. Työstressi voi purkautua tunnesyömisenä jo töitä tehdessä, Meskanen toteaa.
Tunnesyöminen on tunteiden säätelemistä syömisen avulla. Useimmiten sen taustalla on hankalia tunteita, mutta se voi olla myös mielihyvähakuista itsensä hemmottelua. Tunnesyöminen voi olla spontaania syömistä tai hyvinkin suunniteltu tilanne: ihminen saattaa esimerkiksi jo töissä suunnitella illan herkutteluhetkeä.
Meskasen mukaan tunnesyöminen opitaan ja omaksutaan usein jo lapsuudessa: jos lapsena pahaa mieltä on lääkitty herkkujen avulla, ihminen helposti turvautuu samaan toimintatapaan myöhemmässäkin vaiheessa elämäänsä. Tunnesyömiselle voi altistaa myös se, jos ruokaan tai syömiseen on liittynyt jonkinlaisia jännitteitä.
– Tunnesyömisen taustalla voi olla myös oppimiskokemus: ihminen huomaa, että paha olo helpottuu syömisen avulla ja ruoalla voi säädellä omaa oloa, jolloin seuraavalla kerralla kynnys turvautua ruokaan on matalampi. Kun tämä toimintamalli toistuu monta kertaa, siitä tulee opittu vaste hankaliin olotiloihin.
Myös tietyt persoonallisuuspiirteet voivat korostua tunnesyöjien keskuudessa. Meskasen mukaan tyypillinen tunnesyöjä voi olla esimerkiksi hyvin ankara ja vaativa itselleen tai toisaalta hyvin mukautuva ja myötäilevä suhteessa muihin – jos ihminen unohtaa ajaa omia oikeuksiaan arjessa ja antaa kaiken aikansa ja energiansa vain muille, ruoasta saattaa muodostua ainoa helpotus.