Minna Ruusuvuori oksensi ensimmäistä kertaa tahallaan 14-vuotiaana. Lopulta hän tunnusti lääkärille sairastavansa bulimiaa ja pyysi apua. Siitä alkoi toipuminen.
Syömishäiriöstä on vaikea parantua. Sen tietää bulimiaa 32 vuotta sairastanut Minna Ruusuvuori.
– Se on tietyllä tavalla osa identiteettiä. Se muuttaa kaiken siitä, miten näet itsesi, kertoo Huomenta Suomessa vieraillut Ruusuvuori.
– Söin liikaa, joten oksensin. Se on kuin varjo, joka seuraa mukana.
Bulimiaan liittyy myös ahmimista.
– Saatat suunnitellusti ostaa hirveän määrän ruokaa, jonka syöt ja oksennat. Se kuulostaa hurjalta, mutta on arki bulimiaa sairastavalla.
Bulimian salaaminen muilta oli Ruusuvuoren mukaan helppoa.
– Koulussa jätin lounaan syömättä, että en joutuisi oksentamaan. Sitä oppii myös taitavaksi valehtelijaksi. Sekin on kamalaa sanoa ja hävettävää.
Apua parantumiseen
Mitä syvemmälle sairaus juurtuu, sitä hankalampi siitä on myös luopua.
– Syömishäiriö ei oikeastaan koskaan lopu. Pitkäaikaisella avulla ja tuella ruoka- ja kehosuhteen kanssa syömishäiriöstä voi parantua ja toipua, sanoo asiantuntija Katri Mikkilä Syömishäiriöliitosta.
Minna Ruusuvuori yritti hakea apua, mutta koki, ettei häntä kuunneltu.
– Tietyllä tavalla vähäteltiin tai ei löytynyt kemiaa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa yritti käydä asiaa läpi. Sitten sitä luovuttaa.
Eikä kukaan välttämättä huomaa mitään. Ruusuvuorella näkyi yksi fyysinen merkki.
– Kun oksentaa paljon, rystysissä näkyy, kun laitat käden suuhun, koska hampaat hierovat rystystä. Kyllä siihen verijälkiä tulee.