Ulkonäkökeskeinen lihasten tavoittelu voi muistuttaa syömishäiriötä

2:21
Mitä voi tehdä, jos huomaa, ettei läheinen syö riittävästi? Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä vastaa.

Lihasten tavoittelun taustalla olevat motiivit voivat paljastaa sen, onko harrastus terveellä pohjalla.

Jos tähtää tietynlaiseen ulkonäköön tai kehoihanteeseen, keinot ovat usein erilaiset kuin kuntoilijalla, joka pyrkii edistämään terveyttään ja hyvinvointiaan, kertoo syömishäiriötutkimukseen perehtynyt kehityspsykologian dosentti Rasmus Isomaa.

Ulkonäkökeskeiseen lihasten tavoitteluun liittyy usein suuria määriä lihastreeniä ja syömistottumuksia, joilla treenaamisesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

– Keinot voivat täyttää jopa syömishäiriön diagnostisia kriteereitä. Syöminen voi olla pakonomaista, niukkaa tai siihen voi liittyä tiukkoja sääntöjä. Hyvin niukka syöminen taas johtaa helposti ahmimiseen, minkä jälkeen syömistä saatetaan kompensoida entistä rankemmalla treenillä tai niukemmalla syömisellä, Isomaa kuvailee.

Tällaista syömishäiriön muotoa ei Isomaan mukaan kuitenkaan tunnisteta. Syömishäiriöiden diagnostisissa kriteereissä korostuu pyrkimys laihuuteen.

Isomaan mielestä asia kaipaisi päivittämistä: syömishäiriön kriteerinä pitäisi tunnistaa laihuuden tavoittelun rinnalla myös pyrkimys lihaksikkuuteen. Isomaa arvioi, että tällaista epätyypillisempää syömishäiriötä löytyisi tasaisesti sekä miehiltä että naisilta.

Tällä hetkellä vain noin viisi prosenttia syömishäiriöklinikoilla hoidettavista potilaista on miehiä. Miespotilaiden keskuudessa korostuvat ahmintahäiriöt.

Eri sukupuolten keinoissa eroja

Naisten ja miesten lihasten tavoittelun keinot eroavat usein toisistaan. Isomaan mukaan miesten syöminen on useammin kausittaista: lihasten tavoitteluun liittyy massakausia ja laihdutuskausia sekä lisäravinteiden käyttöä.

– Naisten kohdalla korostuu pyrkimys syödä vähemmän ja mahdollisimman terveellisesti sekä niin sanottujen kiellettyjen ruokien rajoittaminen, Isomaa sanoo.

Joskus pakonomaisen lihasten tavoittelun taustalta voi löytyä myös lihasdysmorfinen häiriö. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on pakonomainen uskomus siitä, ettei hän ole riittävän lihaksikas ja että hänen pitäisi olla lihaksikkaampi. Häiriöstä kärsivä kokee kehohäpeää ja riittämättömyyden tunnetta, ja asia vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä.

– Tällainen häiriö on enemmän ajatustasolla, kun taas syömishäiriöt näkyvät käyttäytymisessä, Isomaa toteaa.

Fitnessbuumi yleisti ongelmia

Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä kertoo, että ylenpalttinen lihasten tavoittelu ja siihen liittyvä häiriintynyt syömiskäyttäytyminen alkoi yleistyä noin kymmenen vuotta sitten fitnessbuumin lyötyä läpi Suomessa.

Mikkilän mukaan tämän hetken yleinen kehoihanne on lihaksikas, ja lihaksikkuutta arvostetaan paljon enemmän kuin vielä viisitoista vuotta sitten.

– Lihasten tavoittelu nähdään hyvinvoivan ja itsestään huolta pitävän ihmisen käyttäytymisenä. Jos joku jättää illanistujaiset väliin treenaamisen takia, häntä helposti vain ihaillaan. Todellisuudessa ihminen saattaisi itsekin haluta illanistujaisiin mieluummin, mutta voi kokea, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa.

Usein vasta rasitusvamma pysäyttää

Milloin terveellä pohjalla oleva lihasten tavoittelu muuttuu häiriöksi? Raja voi kulkea esimerkiksi siinä kohtaa, kun oma ulkoinen olemus alkaa määrittää omaa arvoa ja kun lihasten tavoitteluun liittyvät keinot alkavat ohjata valintoja tai sanella arkea, linjaa Mikkilä.

Häiriintyneestä treenaamis- ja syömiskäyttäytymisestä eroon pääseminen on Mikkilän mukaan vaikeaa, sillä ihminen harvoin huomaa omassa käytöksessään minkäänlaista ongelmaa.

Esimerkiksi ahmiminen tai oksentaminen yleensä havahduttaa ihmisen siihen, että kaikki ei ole kunnossa. Liikkumisessa vastaavaa havahtumista ei tule, koska liikunta mielletään aina lähtökohtaisesti terveeksi käyttäytymiseksi.

– Monesti käykin niin, että ihmiselle tulee jonkinlainen rasitusvamma, joka pysäyttää liikkumisen hetkeksi kokonaan. Vasta pakollinen lepo on auttanut monia opettelemaan uudenlaisen suhtautumisen liikkumiseen, Mikkilä sanoo.

Kaikissa syömishäiriön muodoissa on Mikkilän mukaan kyse siitä, että ihminen pyrkii käsittelemään elämänsä haasteita hallitsemalla ja muokkaamalla omaa kehoaan. Se tuo turvaa, vaikka muu elämä olisi kaaosta. Treenaamisella ihminen voi myös tavoitella ulkonäköä, jonka hän uskoo tuovan paremman olon, elämän tai onnen.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja