Lihasten tavoittelun taustalla olevat motiivit voivat paljastaa sen, onko harrastus terveellä pohjalla.
Jos tähtää tietynlaiseen ulkonäköön tai kehoihanteeseen, keinot ovat usein erilaiset kuin kuntoilijalla, joka pyrkii edistämään terveyttään ja hyvinvointiaan, kertoo syömishäiriötutkimukseen perehtynyt kehityspsykologian dosentti Rasmus Isomaa.
Ulkonäkökeskeiseen lihasten tavoitteluun liittyy usein suuria määriä lihastreeniä ja syömistottumuksia, joilla treenaamisesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty.
– Keinot voivat täyttää jopa syömishäiriön diagnostisia kriteereitä. Syöminen voi olla pakonomaista, niukkaa tai siihen voi liittyä tiukkoja sääntöjä. Hyvin niukka syöminen taas johtaa helposti ahmimiseen, minkä jälkeen syömistä saatetaan kompensoida entistä rankemmalla treenillä tai niukemmalla syömisellä, Isomaa kuvailee.
Lue myös: Sara halusi auttaa ystäväänsä ja julkaisi erilaisen syömisvideon – tavoitti vahingossa miljoonayleisön: "Ihmiset kommentoivat sanoen 'pelastit henkeni'"
Tällaista syömishäiriön muotoa ei Isomaan mukaan kuitenkaan tunnisteta. Syömishäiriöiden diagnostisissa kriteereissä korostuu pyrkimys laihuuteen.
Isomaan mielestä asia kaipaisi päivittämistä: syömishäiriön kriteerinä pitäisi tunnistaa laihuuden tavoittelun rinnalla myös pyrkimys lihaksikkuuteen. Isomaa arvioi, että tällaista epätyypillisempää syömishäiriötä löytyisi tasaisesti sekä miehiltä että naisilta.