Stressin kierteessä ihminen tyypillisesti hakee yleensä nopeaa helpotusta. Hän menee jääkaapille, ottaa oluen tai avaa suklaalevyn. Jatkuva stressi ei kuitenkaan parane liikunnan tai rentoutumisen suorittamisella.
– Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, ettei paine työnantajien ja tulostavoitteellisuuden tasolta ainakaan taaksepäin ole menossa. Ruuvi kaiken aikaa kiristyy, ja pieni ihminen välissä yrittää vastata kykyjensä mukaan kaikkiin pyyntöihin. Tosiasiahan on, että keho on aika lailla sama kokonaisuus kuin se on ollut satatuhatta viimeistä vuotta. Se ei pysty vastaanottamaan loputtomasti lisävaateita ja stressiärsykkeitä ja pysyä samalla tasapainossa.
Näin nykymaailmaa kuvaa Mia Jokiniva. Hän työskentelee Villa Mandalan stressinhallinnan keskuksessa sisältöjohtajana ja jooga- sekä meditaatio-opettajana. Taustaltaan Jokiniva on valtiotieteilijä ja kulttuuriantropologi.
Jokiniva on työssään yksityisasiakkaiden, ryhmien ja yritysten kanssa havainnut, että impulssien määrä lisääntyy jatkuvasti. Paine suoriutua ja suorittaa syntyy sekä sisä- että ulkopuolellamme.
– Se, miten sisäistämme tietyt vaatimukset ja paineet, miten alamme pitää ulkoisia vaatimuksia sisäisinä, on suuren keskustelun paikka. Moni ajattelee, ettei kukaan pakota, vaan ihan itse haluaa tehdä kymmentuntisia päiviä. Iso osa on sitä, että olemme oppineet suorittamaan elämäämme. Kun menemme 7-vuotiaina kouluun, menemme kohti tuloksia. Ja mielellään hyviä tuloksia, tehokkaasti, nopeassa ajassa ja korkeammalle kuin muut. Se on malli, johon meitä kutsutaan, Jokiniva kuvaa.
Yritysmaailmassa tuloksen tekemiseen liittyy raha – joskus hyvin isokin raha. Kun tulosta on tehtävä, ihminen ei voikaan yhtäkkiä itse alentaa rimaa tai vaatimustasoa.
