Raakel Lignellin kolumni: Tahdonvoima on myös kemiaa – ja sen voi kuluttaa loppuun
Lehtikuva
Julkaistu 03.02.2018 16:57
MTV UUTISET – RAAKEL LIGNELL
Presidentinvaalien tulosiltaa seuratessa mietin, millainen tahtotila Paavo Väyrysellä täytyy olla päällä, kun puskee vain ja kääntää mustankin valkeaksi. Ja heti jo suunnittelee seuraavia vaaleja. Onko se kunnianhimoa vai vallanhimoa? Miksi meidän muiden tahdonvoima useimmiten lopahtaa jossakin vaiheessa hyvistä päätöksistä huolimatta?
Näitä asioita pohtii MTV Uutisten uusi kolumnisti Raakel Lignell ensimmäisessä kirjoituksessaan. Lignellin kolumnit ilmestyvät MTV Uutisten nettisivuilla joka toinen lauantaina.
Me suomalaiset olemme ylpeitä sisusta. Se onkin välttämätön ominaisuus, mikäli mielii oppia, pärjätä, edetä. Mikään ei tule valmiiksi ilman ponnisteluja, vaikka olisi kuinka lahjakas ja älykäs. Epämukavuusalue pitää muuttaa mukavuusalueeksi, siedättää itsensä pikkuhiljaa uusille tavoille ja kyvyille.
Sanotaan, että uusien rutiinien syntymiseen menee 6 viikkoa. Mielestäni aika epäuskottava väite koko elämänkaaren mittakaavassa. Sen ajan pystyy kyllä rykäisemään, olemaan jyrkkä ja pumppaamaan lievän uhon päälle. Ehtii jopa kokea edistymisen ja onnistumisen huumaa. Mutta entä 6 vuoden päästä?
Uskon, että mikäli tavoite on selkeä ja ponnistelu tuo tyydytystä sopivin annoksin, on mahdollista saavuttaa tahtomansa. Mutta mikäli se vaatii loputonta kieltäymystä, itsensä ruoskintaa ja kiusaamista, on itsekuri kulutettu loppuun ennemmin tai myöhemmin, ja kaiken kielletyn imu on entistä suurempi.
Pitkäjänteisyys ja itsekuri ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Esimerkiksi viulunsoiton harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta tiukan, rajatun ruokavalion noudattaminen itsekuria.
Alttarilla sanotaan puolisolle tahdon. Ei sanota haluan. Vissi ero. Itsekuri ei oikein tähän yhteyteen sovi, itsehillintä paremminkin.
Entä kun tahto on liiankin kova?
Mitä sitten, kun se puskee ohi kehon ja mielen viestien ja vetäisee ihmisen piippuun? Kukaan ei silloin hurraa, että onpa siinä vahva ja määrätietoinen tyyppi. Keho ei kestä mitä vain. Sen olen saanut kantapään kautta oppia. Niin autuaalta kuin rankka treeni tuntuukin stressaantuneelle mielelle, se polttaa kynttilää molemmista päistä.
Elämän kokonaiskuormituksen tunnistaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on taitolaji, jota opettelen lopun ikääni. Liika on liikaa, tahtomisessakin. Ja kumma kyllä, kun kerran on vetäissyt itsensä oikein tiukille jollain elämän osa-alueella, tuntuu, ettei enää ikinä jaksaisi uudestaan kamppailla minkään siihen liittyvän kanssa. Että sen osaston tahdonvoima on poltettu loppuun. Toivoisi vapaata, pehmeää kelluntaa niillä osa-alueilla. Voiko siis tahdonvoimansa kuluttaa loppuun?
Anatomisesti tahdonvoima asuu etuaivokuorella, samassa virtapiirissä kuin tarkkaavaisuus, keskittymiskyky, lyhytaikainen muisti ja ongelmanratkaisu. Kun yksi näistä toiminnoista on aktiivinen, se vie virtaa muilta. Tähän siis perustuu neuvo, ettei liian montaa asiaa kannata yrittää suorittaa tai muuttaa kerralla.
Aivot ovat kehomme suurin energiasyöppö, ne käyttävät energianlähteenään glukoosia. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän ja nopeammin glukoosia kuluu. Kun glukoosivarannot ehtyvät, aivojen toimintatapa muuttuu. Niitä ei enää kiinnosta sivuseikat kuten ruokavalio, vaan hätätilassa niiden on pysyttävä hengissä eli saatava sokeria. Moni varmaan tunnistaa tunteen, kun on kerta kaikkiaan pakko saada jotain makeaa. Onko tahdonvoima siis puhdasta kemiaa?
Tahdonvoima ehtyy, kun sitä rasittaa
Psykologiassa on ollut pitkään vallalla käsitys, että tahdonvoima lopulta ehtyy, kun sitä on tarpeeksi rasitettu.
Tämä perustuu mm. kokeeseen, jossa koehenkilöt saivat syödä joko suklaakeksejä tai retiisejä. Sen jälkeen heitä pyydettiin ratkaisemaan mahdoton aivopähkinä. Suklaakeksejä syöneet kamppailivat tehtävän parissa keskimäärin 19 minuuttia, retiisejä syöneet ainoastaan 8 minuuttia. Tutkijoiden mukaan retiisin syöjät olivat jo kuluttaneet tahdonvoimaansa, koska olivat herkullisemman keksin sijasta valinneet retiisin.
Tahdonvoima on siis kuin lihas: harjoitus vahvistaa sitä ja liian kova käyttö uuvuttaa sen. ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat” ei ehkä olekaan se toimivin elämänohje.
Tahdonvoima saa puhtinsa glukoosista ja sitä voi vahvistaa säätelemällä aivojen glukoositasoa. Eli syömällä säännöllisesti järkevää ravintoa.
Kaikkiin haluamisiin ja hankkeisiin ei tahdonvoima suostu mukaan, mutta kun tahtotila on päällä, koen myös elämäni olevan hallinnassa. Se on voimaannuttava tunne. Palkitseva itsetunnolle. Koukuttava.
Mutta eihän elämä koskaan ole oikeasti hallittavissa. Aina tulee muuttuja x, joka mullistaa kuviot, ja taas opetellaan pärjäämään annetuilla, uusilla asetuksilla. Tuntuukin, että aina kun erehdyn luulemaan hallitsevani jonkin elämän alueen, vedetään juuri se matto jalkojen alta.
Eikä kenelläkään ole helpompaa kuin muilla. Jokaisella on omat haasteensa. Sitä paitsi toisiin vertaaminen on kyseenalaista bensaa pärjäämiselle. Se kääntyy helposti kateuden myrkkyliemeksi, joka syövyttää tahdon, halun, ilon ja koko elämän.
Mestari on epäonnistunut useammin kuin diletantti yrittänyt
Kannattaa siis valita, missä taistoissa tahdonvoimansa käyttää. Eikä haastaa ja kiusata sitä turhaan. Vanha sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä” on yllättävän tehokas. Jos ostaa suklaalevyn kotiin, jossain vaiheessa sen syö. Jos vie läppärin makuuhuoneeseen, todennäköisesti sitä selaa nukkumaan käydessä.
Mikä erottaa mestarin diletantista? Mestari on epäonnistunut useammin kuin diletantti on edes yrittänyt. Oleellista lie tahdonvoimankin harjoittamisessa on se, mitä tekee retkahduksen jälkeen. Luovuttaako vai jatkaako määrätietoisesti eteenpäin, hötkyilemättä.
Entä miten palkitsee itseään onnistumisista? Sallimalla jotain ”kiellettyä”, jota vastaan kynsin hampain taistelee? Vai kuuntelemalla omia tunteitaan ja vastaamalla niiden huutoon? Mutta tunteiden läpikäymiseen tarvitaankin taas melkoisesti voimia, rohkeutta ja jopa sitä tahdonvoimaa.
Nyt tarvitsee enää selvittää, millä huoltoasemalla Väyrynen tankkaa ja millaista glukoosia. Ja saako sitä ilman sitä vallanhimo-lisää.
