Raakel Lignellin kolumni: Bikinikuntoon vai elämä kuntoon – pieni oivallus mullisti suhtautumisen kehoon

Kehollisuus on pinnalla, nyt kesän kynnyksellä media pursuaa treenivinkkejä sekä dieettejä, tarjolla on "vielä ehdit bikinikuntoon" -ohjeita joka lähtöön. Pyritään korjaamaan pikakonstein "virheitä", kuten vatsamakkaraa, selluliittia tai alleja.

Meissä istuu tiukassa käsitys siitä, millaiselta terve, hyväkuntoinen ja viehättävä ihminen näyttää, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.

Terveyden ja hyvän fyysisen kunnon tavoittelu on aina kannatettavaa, mutta liian usein kuntorykäisyn tai laihdutuskuurin motivaationa ovat ulkonäköpaineet ja kuvitelma siitä, että hoikempana olisi onnellisempi.

Painolla on suuri merkitys nykyihmisen elämässä. Paino on aina väärä. Sitä on liikaa tai liian vähän ja ainakin se on jotenkin väärässä paikassa. Myös terveyskäsite on varsin laihdutuskeskeinen, vaivaan kuin vaivaan suositellaan laihdutusta parannuskeinoksi.

Hyväkuntoisille aktiiviliikkujille luodaan myös sesonki sesongilta muutostarpeita. Jotkut kutsuvat sitä kehittymiseksi. Viime kauden selän kipeyttäneistä lankutushaasteista selvittyä on saatava pakarat pyöreiksi, ja salilla kyykätään yksipuolisesti alaselkä romuksi ja lantionpohja löysäksi.

Kunhan päällepäin näyttää hyvältä. Terveysaate saattaa salakavalasti kääntyä päälaelleen.

Kantaako kehopositiivisuus koosta huolimatta? 7:20

Toisaalta kehopositiivisuus nostaa päätään. Kehoni on omani, ainoastaan minä määrään siitä, nautin siitä sellaisena kuin se on. Pää pystyssä. Vaakakapina on kehopositiivisuuden yksi muoto. Kieltäydytään olemasta mitattavana ja arvioitavana.

Ei tarvitse olla tietyn kokoinen tai painoinen voidakseen iloita, toteuttaa itseään, harrastaa mieleistä liikuntaa tai käyttää bikineitä. Ylipäänsä häpeä ja syyllistäminen heitetään romukoppaan ja tilalle ripustetaan hyväksyntä, kannustus ja vapaus.

Moni ajattelee, että miksei läskit vaan syö vähemmän kuin kuluttavat, että eihän ylipaino voi olla mitenkään ylistyksen aihe, sehän on terveydelle haitallista, jopa hengenvaarallista.

Ei kehopositiivisuuden tarvitsekaan tarkoittaa läskiksi lyömistä – kuvaannollisesti tai kirjaimellisesti. Itselleni se tarkoittaa vapautta tehdä itselle hyvää, juuri tänään, juuri tällaisena, juuri sen tarpeen mukaan, mikä nyt mieleni ja kehoni kokonaisuudesta nousee. Huumorille ja itseironiallekin on sijaa.

Puolustelenko ylipainoa? En. Mutta puolustan henkeen ja vereen elämää ja jokaisen sisältä kumpuavaa voimaa, ilman muiden arvioivia ja arvottavia katseita.

Olen tehnyt elämäni varrella varmaan kaikki virheet, niin syömisen kuin treenaamisenkin suhteen. Varhaisteinistä saakka olen temppuillut eri dieettien kanssa, ollut kymmeniä kertoja laihdutuskuurilla, saanut kilot ja morkkiksen takaisin. Suuren osan siitä ajasta, kun en ole laihduttanut, olen ajatellut, että pitäisi laihduttaa.

Välillä Luciferiakin kammoksuttavampaa on ollut rasva, välillä vilja ja sokeri. Salliva, tylsä ”normiruokavalio” ei ole tuntunut pelittävän. Laihdutuskuureilla koin, että kun säätelen syömistäni, pystyn säätelemään myös elämääni, se tuntui olevan paremmin hallittavissa.

Tai kun elämä heitti naamalle vastoinkäymisiä ja surua, nopea pakokeino oli syödä itsensä turraksi. Silloin ei tarvinnut tuntea vaikeita tunteita, kuten ahdistusta, avuttomuutta, onttoa hätää. Tosin eihän ruoka onttoutta koskaan täyttänyt.

Kun keski-ikäisenä rykäisin elintavat kuntoon kerralla, luulin pelastavani terveyteni, mutta liiallisuuksilla itse asiassa romutin sen. Menin ojasta allikkoon. Määrä tekee myrkyn. Hyvinvoinnin tavoittelussani päämäärä karkasi saavuttamattomiin liialla suorittamisella.

Tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio, liikaa ja liian rankkaa treeniä keski-ikäisenä naisena, tämä kolmen tekijän yhdistelmä olikin hajottava, eikä parantava.

Toisaalta en osaa niitä vuosia katuakaan. Löysin liikunnan riemun ja sain kosketuksen omaan kehooni. Silti taisin asua vain päässäni ja suhtauduin kehooni kuin määräysvallassani olevaan omaisuuteen. Kontrolloin ja käskytin, piiskasin siitä irti tehoja ja nautintoa.

Kun keho ei kestä sitä, mitä pää haluaisi, on pään suostuttava kuuntelemaan viisaan kehon viestejä. Keho vaatii päästä tasavertaiseksi. Mieli ja keho ovat yhtä, niitä ei kannattaisi erottaa eikä hyljeksiä. Viestejä on herkällä korvalla kuultava molempiin suuntiin. Kipu on usein se katalysaattori, joka viimeistään pysäyttää.

Kuvat osoittavat: Ihminen voi painaa enemmän, mutta näyttää hoikemmalta 1:06

Itselleni radikaalein muutos liikuntatapoihin ja koko käsitykselle oman kropan toimivuudesta on ollut fysioterapeutilta saamani ymmärrys faskioiden eli lihaskalvojen roolista kehossamme.

Pitkään niitä pidettiin lähinnä lihaksia kannattelevana ja suojaavana pakkausmateriaalina. Faskia on kolmessa kerroksessa, kuin kolmiuloitteinen sukelluspuku, joka yhdistää kudoksia ja lihaksia toisiinsa. Faskiat eivät veny, niiden pitää päästä liukumaan.

Tutkimus on osoittanut, että mikäli niiden toiminta häiriintyy, liikkeentuottaminen myös hankaloituu: koordinaatio, tasapaino, voimansiirto ja liikkuvuus heikkenee. Faskia on tiheään hermotettu kudos ja välittää kipuviestejä aivoille lihaksia herkemmin. Kaksi kolmasosaa kehomme nesteistä on faskiassa.

Jotta faskiat pääsevät liukumaan ja toimimaan, on niiden nesteytys turvattava. Pelkkä veden kittaaminen ei riitä, se tulee pissana ulos. Tarvitaan myös pumppaavaa liikettä, jotta neste pääsee faskioiden väliin ja voitelemaan koko kehomme toimintalinjoja päästä varpaisiin, ristiin rastiin.

Pitkäkestoinen venyttävä, staattinen liike ei tähän tarkoitukseen toimi, vaan rauhallinen, dynaaminen, pumppaava liike, jolloin faskia nesteytyy kuin pesusieni: kun yhdestä päästä painaa, neste siirtyy toisaalle ja vapautuessaan taas takaisin.

Mikä tyypillisesti aiheuttaa häiriöitä faskiassa?

Ylirasitus, yksipuolinen rasitus, tulehdus, kuivuminen tai arpi voi aiheuttaa kalvokerroksen yhteenliimautumisen. Tällöin kerrosten välinen liukuminen estyy, siitä seuraa liikerajoitteita, kipuja sekä ongelmia voimantuotossa.

Usein kireyden tunne kehossa on seurausta liiallisesta paikallaan olosta kuten istumisesta, jolloin faskiakerrokset jämähtävät kiinni toisiinsa. Siksi päivän mittaan siellä täällä tehtävät raajojen ja rangan venyttelyt ja vanuttelut joka suuntaan elvyttävät oloa nopeasti ja tehokkaasti.

Ajatelkaa, miten kissat ja koirat venyttelevät. Sama tapa on meillekin hyödyksi. Itselleni tällainen arkeen integroitu minuutti siellä toinen täällä pitää kehon liikkuvuuden yllä paremmin kuin muutama varsinainen jumppatunti viikossa. Toki nekin ovat tärkeitä. Mutta kun puhutaan nivelten liikkuvuuden ja toimintakyvyn ylläpidosta, usein toistuva, elvyttävä pienikin taukotuokio pitkin päivää on arvokkainta.

Kun puhun liikkuvuudesta, en tarkoita notkeutta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Nivelten liikkuvuus on terveyden mittari, notkeus ei.

Tiivistettynä voisi sanoa, että kun liikkuminen on sujuvaa, joustavaa ja kivutonta, myös faskia on nesteytyneenä ja toimintakykyinen. Ja päinvastoin. Häiriöt faskiassa aiheuttavat kipuja sekä ongelmia liikkumisessa.

Oman hyvinvoinnin kanssa ei ole olemassa saavutettuja etuja. Joka päivä voi ja saa valita, miten itseään kohtelee: millaisella ravinnolla ylläpitää vireyttä pitkin päivää, millainen liikunta voitelee elimistöä, vai tarvitseeko enemmän lepoa? Miten kohtelee lähimpiään, mitä antaa itsestään työelämään, nukkuuko riittävästi?


Toisaalta, vaikka kaikki tämä olisi optimaalisesti kunnossa, mutta kosketus omiin tunteisiin ja sielunmaisemaan on hukassa eikä tunnista ja uskalla elää läpi tunteitaan, kaikki on turhaa. Korttitalo kaatuu aina.

Kiellot ja kieltäymys ovat lyhytkestoisia isäntiä, minkään yksittäisen ruoka-aineen tai muunkaan asian demonisointi ei kannata. Rento, salliva ote kantaa pisimmälle. Mustan ja valkean väliin mahtuu loputon määrä sävyjä.

Muistutan itseäni ja jokaista tutustumaan ja kunnioittamaan itseään. Elämänmottoni ”rakasta ja palvele” on saanut lisäyksen: rakasta ja palvele myös itseäsi. Ja naura päälle!

Aika harva asia on loppujen lopuksi pakollista tai ainakaan välttämätöntä nähdä tai tehdä yhdellä tavalla. Tai ainakaan ottaa kamalan vakavissaan. Peppi Pitkätossukin nukkuu jalat tyynyllä, rökittää rosvot ja tanssii.

En malta olla lisäämättä Pertti Kurikan Nimipäivän ikimuistoisen lyriikan tähän loppuun:

aina mun pitää siivota

aina mun pitää tiskata

aina mun pitää käydä töissä

aina mun pitää käydä lääkärissä

en saa mennä koneelle

en katsoo telkkarii

en saa edes nähdä mun kavereita

aina mun pitää olla kotona

aina mun pitää hoitaa tehtäviä

aina mun pitää syödä kunnolla

aina mun pitää juoda kunnolla

en saa syödä karkkia

en juoda limua

en saa edes juoda alkoholia

aina mun pitää levätä

aina mun pitää nukkua

aina mun pitää herätä

aina mun pitää käydä suihkussa 

Lue myös:

    Uusimmat