Laura on tavallinen kolmen lapsen äiti, mutta hänet erottaa suurimmasta osasta suomalaisia vanhempia se seikka, että yksi hänen pojistaan on tuomittu murhasta. 18-vuotias poika syyllistyi murhaan alkuvuonna 2020.
Nuori mies riisti kaverinsa kanssa erityisen raa’alla ja oikeuden mukaan jopa ylitörkeällä tavalla 25-vuotiaan tuttavansa hengen. Laura esiintyy jutussa vain etunimellään, eikä hän halua näyttää kasvojaan yksityisyydensuojan ja aran aiheen takia.
Laura oli kotona helmikuussa 2020, kun poliisit tulivat perheen kotiovelle. Partio etsi Lauran vanhinta poikaa.
– Poliisit kertoivat, että poikaani epäillään henkirikoksesta. Romahdin aivan täysin. Minulla ei ole paljonkaan muistikuvia ensimmäisestä kuukaudesta tämän shokkiuutisen jälkeen, Laura kertoo.
Lue myös: Lauran poika tuomittiin tuttunsa törkeästä murhasta – tältä tuntuu, kun oma lapsi joutuu vankilaan: "Äidinrakkaus ei häviä mihinkään"
Huumeet tulivat kuvioon yläkoulussa
Lauran poika Kalle (nimi muutettu) oli alkanut käyttää huumeita 15-vuotiaana. Käyttö alkoi kannabiksesta ja eteni siitä kovempiin huumeisiin. Äiti huomasi jo varhaisessa vaiheessa, että yläkoulua käyvällä pojalla ei ollut kaikki hyvin.
– Lähdin heti hakemaan hänelle apua. Ensin päihdeklinikan kautta, ja sitten lastensuojelusta. Poika oli sijoituksessakin 1,5 vuotta. Kolmen vuoden aikana ennen henkirikosta hän oli vain kolme kuukautta selvänä, jolloin hän oli erityisen huolenpidon jaksolla.
Äidin mukaan perhe teki paljon Kallen auttamiseksi, mutta se ei tehonnut.
– Me yritimme kaiken mahdollisen, mutta aika mahdotonta on vanhempana saada nuoren huumeidenkäyttöä loppumaan, jos lapsi itse ei sitä halua. Nuorella on vielä kaikkivoipainen ajatusmaailma, ja hän kuvittelee voivansa lopettaa käytön, kun sitä haluaa.
Vaikea asia käsitellä
Lauran mukaan poika oli huumeista sekaisin myös henkirikosta tehdessään. Kallen syöksykierre huumeiden kanssa oli jatkunut jo niin monta vuotta, että sinänsä äiti ei yllättynyt, että poika syyllistyi rikokseen. Se tuli kuitenkin shokkina, että kyse oli henkirikoksesta.
– On todella vaikea käsitellä sitä, että oma lapsesi riistää jonkun hengen. Tunteet menivät laidasta laitaan. Oli surua, tuskaa, häpeää ja vihaa. Olin pysynyt jotenkuten tolpillani kolme vuotta, mutta henkirikoksen jälkeen en enää jaksanut.
