Neljä vuotta sitten taiteilija-kirjailija Meiju Niskalan elämä joutui myrskyn silmään, kun hän menetti yhdeksän kuukauden aikana äitinsä, miehensä, vaarinsa ja terveytensä. Aikakauteen liittyvä suru ja toivo ovat aistittavissa taiteilijan romaanissa sekä Helsinki Design Week -festivaaleilla parhaillaan käynnissä olevassa näyttelyssä.
Karvalakeilla päällystetty robotti-imuri surisee, kun Niskala seisoo teostensa ympäröimänä Erottaja 2 -näyttelytilassa. Vuosien takaisten kokemusten kertaaminen vaikuttaa vaivattomalta, vaikka historia sisältää kauden, kun puhuminen ei onnistunut ja päivät kuluivat sairaalan seiniä tuijottaen.
Niskala erosi miehestään samana päivänä kuin muistisairas äiti nukkui pois. Samana vuonna kuoli myös taiteilijan vaari. Menetyksen kourissa taiteilija sairastui posttraumaattiseen stressireaktioon ja menetti puhekykynsä. 
– Muistan sen aikakauden sellaisena, että olin kuin pieni vauva, jota vaan ruokitaan.
Siitä syntyi ajatus shampanjalaseista, jotka ovat tehty läheisten ystävien rintojen muotoon.
Lasien lisäksi Juhlat jatkukoon -näyttelyssä on esillä viisi veistosta. Taideteokset toimivat jatkumona elokuussa julkaistulle esikoisromaanille Sata kirjettä kuolleelle äidille.
Yksinäisyys, kuolema ja toivo ovat läsnä teoksissa
Kun Niskala pääsi vuoden pituisen sairaalajakson jälkeen kotiin, päällysti hän imurinsa yksinäisyyden taltuttamiseksi.
– Vaikka mun tietoisuus tietää, että tää on eloton, niin aina kun kuulin, että se on hyörimässä siellä, niin mä juttelin sille.
Näyttelytilassa soi katkeamatta ääniteos Laulu yli kuoleman, jonka melodia on tuttu Lapin äidin kehtolaulusta.
– Tällä laululla mä itse lauloin äitini yli usean päivän kestävän kuoleman.
Teoksella Niskala haluaa muistuttaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuolevat tahtomattaan yksin. Siksi teos on ladattu myös kansallisarkistoon.
– Tämä on ladattavissa ja käytettävissä ja siellä se säilyy mun kuoleman ja internetin kuoleman jälkeen.
Vaikka näyttelyn taustalla on Niskalan raskaat kokemukset, on teoksissa aistittavissa myös toivoa. Sen kertoo romaanista lopusta napattu kohta, joka on osoitettu poisnukkuneelle äidille.
Sinä olit ensimmäinen asia, joka minulle tapahtui
mutta et viimeinen.
MTV Uutiset Live tutustui Niskalan näyttelyyn yhdessä taiteilijan kanssa.