Tyypillinen ulkomailla tehtävä hammashoito on esteettinen toimenpide, jossa terve hammaskalusto halutaan saada näyttämään paremmalta esimerkiksi valkaisevan laminaatin avulla.
Halpa lääkärikäynti ulkomailla ei välttämättä takaa hyvää laatua. Tämä on huomattu etenkin hammashuollossa, jonne yhä useampi tulee paikkaamaan ulkomailla saatua hoitoa. Pahimmassa tapauksessa koko hammaskalusto joudutaan uusimaan, jolloin kustannukset voivat olla suuret.
Tyypillinen ulkomailla tehtävä hammashoito on esteettinen toimenpide, jossa terve hammaskalusto halutaan saada näyttämään paremmalta esimerkiksi valkaisevan laminaatin avulla. Esteettisillä hoidoilla tarkoitetaan tyypillisesti hoitoja, joita tehdään muista syistä kuin esimerkiksi sairauden takia. Niiden tarkoituksena on parantaa ulkonäköä.
– Halpa hinta houkuttelee ihmisiä ulkomaille hakemaan valkoista ja täydellisen suoraa hammasrivistöä. Moni hakeutuu hoitoihin sosiaalisesta mediasta saadun paineen vuoksi, arvioi hammaslääkäri Charlotta Witick.
Porvoossa Mehiläisessä työskentelevän Witickin vastaanotolle tulee muutaman kerran vuodessa asiakas, jonka hampaita joudutaan kunnostamaan ulkomailla tehtyjen toimenpiteiden jälkeen.
– Kollegojen kesken meillä on käytännön tuntuma siitä, että nämä tapaukset ovat lisääntyneet. Tilastotietoa esteettisistä hoidoista ei ole, koska ne eivät ole Kela-korvattavia, Witick sanoo.
"Monelle voi tulla yllätyksenä"
Ulkomailla tehtyjä hoitovirheitä tai hoidosta seuranneita komplikaatioita paikataan Suomessa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Esteettiset hoidot eivät kuitenkaan kuulu julkisen palvelun piiriin, ja valmiudet tehdä korjaavia hoitoja vaihtelevat suuresti toimipisteittäin.
Ongelmana ulkomailla tehdyissä hoidoissa on, että niitä teetätetään usein lomamatkoilla, vaikka hoito vaatisi uusintakäyntejä ja pidempää seurantaa.
– Mitä laajempi hoito lyhyessä ajassa tehdään, sitä suurempia ovat riskit. Monelle voi tulla yllätyksenä, että ulkomailla tehtyjen hoitojen takuuhoitoja ei tehdä Suomessa vaan maassa, jossa alkuperäinen hoitokin on tehty, sanoo Witick.
Komplikaatioiden hoitoa ei tilastoida
Rajat ylittävästä terveydenhuollosta on vain vähän tilastoitua tietoa. Kelalla on tieto korvattavien hoitojen määristä ja niiden aiheuttamista kustannuksista. Iso osa hoidoista voi kuitenkin jäädä korvattavuuden ulkopuolelle. Tällaisia voivat olla esimerkiksi plastiikkakirurgiset tai muut esteettiset toimenpiteet.
– Ei ole olemassa kansallisesti koottua tilastotietoa siitä, kuinka paljon ulkomailla tehtyjen toimenpiteiden komplikaatioita hoidetaan Suomen terveydenhuollossa, kertoo lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Hänen mukaansa ulkomailla tehtävien hoitojen komplikaatiot tai niiden kustannukset eivät kuitenkaan ole kansanterveydellisesti tai kansantaloudellisesti kovin merkittäviä.
– Periaatteellisesti asia on kiinnostava, kun kysytään, mihin julkisen terveydenhuollon pitää taipua esimerkiksi tilanteessa, jossa rintaimplantti on laitettu ulkomailla "hämärissä" oloissa, eikä siihen olla tyytyväisiä.
Antibioottiresistenssi voi lisääntyä
Suurin osa Suomesta hoidon perässä matkailevista suuntaa muihin EU-maihin. EU:n pääperiaate on vapaa liikkuvuus, johon kuuluu rajat ylittävä terveydenhuolto. Tällöin EU:n lainsäädäntö määrittelee mahdollisuuden saada hoitoa sekä sen, että jäsenvaltioiden on myönnettävä asiakkaalle korvausta hoidon kustannuksista, jos hoito kuuluu korvausten piiriin. Suomessa korvauksen maksajana on Kela.
Norja, joka ei ole EU-maa, on suositellut kansalaisiaan välttämään terveysmatkailua Pohjoismaiden ulkopuolelle antibioottiresistenssiriskin vuoksi. Tällä tarkoitetaan riskiä, jossa antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit leviävät maasta toiseen.
– Vastaavaa suositusta ei voida tehdä yksittäisissä EU-maissa. Terveysturvallisuuden kannalta tämä voi olla ongelmallista. Tällä hetkellä varsinainen terveysturismi on kuitenkin marginaalista. Antibioottiresistenssin kannalta normaali turismi, jonka aikana joudutaan sairaaloihin yllättäen, on varmaankin suurempi riski, arvioi Pikkujämsä.