Elisabeth Rehn pohtii tuoreessa, Johanna Vesikallion kirjoittamassa kirjassa "Lillan - Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä" syitä muun muassa siihen, miksi hän hävisi Martti Ahtisaarelle vuoden 1994 presidentinvaaleissa.
Kisa alkoi vuonna 1993, kun Rehn päätti ryhtyä puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Suhtautuminen puolueessa oli nihkeää, ”ei siitä mitään tule”. Rehnin vaalityöntekijät olivat amatöörejä, mikä myös huoletti puoluetta. Ei niinkään menestyksen, vaan laskun takia.
–Puolue oli aika köyhä tuolloin ja kassa tyhjä. Pelkäsin, että Rehnin ehdokkuus on poisheitettyä rahaa, sanoo tuolloinen RKP:n puoluesihteeri Peter Stenlund.
Rehn oli kokenut vähättelyä uransa jokaisessa vaiheessa, joten häntä ei arveluttanut ottaa askelta eteenpäin. Muun muassa perhe ja ystävät tukivat häntä vaalikampanjassa, jossa oli mukana paljon eläimiä ja läheisyyttä.
Rehnin nopea nousu gallupeissa yllätti kaikki.
Väsymys ja flunssa alkoivat painaa
Rehnin kirjassa viitataan Kolmas kierros -kirjaan, jossa kuvataan, kuinka kiivaimpien Väyrysen vastustajien kannatti varmistaa Väyrysen putoaminen äänestämällä vahvempaa porvaria. Myös Väyrynen itse on katsonut, että hänen vastustajansa olivat ainoa syy Rehnin pääsyyn toiselle kierrokselle.
Kannatus ei siis olisi ollut niinkään Rehnin suosiota, vaan Väyrysen kampitusta.
Eräs yksittäinen asia, johon vaalitulosta analysoitaessa on kiinnitetty huomiota, on ehdokkaiden esiintyminen Tuttu juttu -ohjelmassa.
Ahtisaaret esiintyivät sympaattisina, Rehnit näyttäytyivät toisenlaisina. Elisabeth oli pitkästä vaalikiertueesta väsynyt ja flunssassa eikä puoliso Ove ollut suomen kielellä vahvimmillaan.