Rauman Lukko sivusi seuraennätystään kymmenellä voitolla. Peräti 13 pelin pisteputkessa porskutteleva joukkue on valmis haastamaan keväällä SM-liigan kestojättiläiset. Urheilujohtaja Kalle Sahlstedtilla on iso osa siihen, ettei Rauman Lukko ei ole enää rahavuoren päällä makaava kestovitsi.
Raumalainen jääkiekkokausi on avattu vuoden 2017 Pitsiturnauksessa. Äijänsuon ylätorille astelee Mikael Eklöfin haastateltavaksi tuttu hahmo, joka aikanaan hallitsi kaukalon keskustaa tasapainoisella sentteripelillään.
– Hyvä Kalle, kuuluu yleisöstä.
Aplodit raikuvat. Tätä miestä on odotettu. Lukkoon oli kartoitettu pitkään uutta urheilujohtajaa, ja puheenjohtaja Ari Salmen sinnikkään taivuttelun jälkeen Kalle Sahlstedt otti tehtävän vastaan.
Toiveikkuuteen ja positiiviseen ilmapiiriin sekoittuu annos epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa, kuten tässä pienessä länsirannikkolaisessa kalastajakylässä aina.
Mitenköhän Kalle pärjää, kun hänellä ei ole kokemusta liigajoukkueen kokoamisesta? Miten kemiat kohtaavat valmennuksen ja muun johdon kanssa? Miten hän pärjää kovassa maailmassa agenttien kanssa?
– Kova homma on Kallella edessä, toteaa yksi katsojista.
Niin onkin, mutta helmikuussa 2020 näyttää siltä, että Sahlstedt on hyvällä tiellä. Lukko on yksi SM-liigan kuumimmista joukkueista, joka on noussut yhdeksi mitalisuosikeista keväällä.
Kivijalkaa rakentamaan
Vaikka Sahlstedt valittiin tehtävään jo kesällä 2017, hän aloitti virallisesti urheilujohtajana vasta seuraavana kesänä. Lukon kasvatti halusi saattaa päätökseen työnsä Turun Seudun Urheiluakatemiassa. Välikauden aikana hän teki valmiiksi Lukon urheilupuolen strategian.
– Pohdimme mitä pitää tehdä, että Lukko saadaan nostettua huonompien vuosien jälkeen. Sitten sitä suunnitelmaa alettiin toteuttaa joka päivä, Sahlstedt sanoo MTV Urheilun haastattelussa.
Sahlstedt vastaa myös Lukon junioripuolen kehittämisestä, mikä vie noin puolet työajasta. Vastuualue on iso, kun pohdittavana on tärkeitä asioita, kuten juniorijoukkueiden harrastajamäärät.
– Olemme menneet organisaationa eteenpäin joka osa-alueella, mutta sanoisin, että urheilupuolella kaikkein eniten. Aika nopeasti lähdettiin rakentamaan sitä kivijalkaa.
LUE MYÖS: Kommentti: SM-liigan paras tuote löytyy maakunnasta – samaa herkkua kaivattaisiin pääkaupunkiseudullekin
Vuonna 1936 perustettu Rauman Lukko on iso osa suomalaista jääkiekkohistoriaa. Sympaattisen pikkuseuran ja varakkaan rahayksikön hybridi, joka on pysynyt taloudellisesti yllä RTK-Palvelun ja Raumalaiskiekkoilun Tuen avittamana. Vaikka 2000-luvulla on tullut satunnaista urheilullistakin menestystä, toimintaa on leimannut linjattomuus ja roolien epäselvyys.
Sille kehitykselle piti tehdä stoppi.
Miten se Sahlstedtin muuraama kivijalka rakentui?
Uutta pohjaa junioreista
Sahlstedtin liigajoukkueen suunnitelman yksi pääkohdista oli, että liigajoukkueen rakennetta on muutettava kestävämmälle pohjalle, vaikka siihen pitäisi "uhrata" yksi kausi. Viime kaudella Lukon riveissä pelasi 11 A-juniori-ikäistä pelaajaa.
Kasvukipuinen Lukko oli runkosarjassa seitsemäs ja tippui Tapparalle puolivälierissä suoraan neljässä pelissä.
Nyt poimitaan työn hedelmiä, sillä esimerkiksi Ville Heinolasta, Linus Nymanista, Mikko Petmanista, Ville Petmanista ja Vili Laitisesta on kehittynyt käyttökelpoisia liigapelaajia.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Nuorten pelaajien sisäänajoa on helpottanut, että Lukolla on pelimerkkejä hankkia pätevä kärki isoimmiksi vastuunkantajiksi. Lukon 2,5 miljoonan euron pelaajabudjetti on sarjan neljänneksi isoin.
– Junnujen on ollut turvallista pelata, kun heillä ei ole ollut heti tulosvastuuta. Vastaavasti heidän halvemmat sopimuksensa ovat antaneet mahdollisuuksia hankkia kokeneita laatupelaajia. Ei meidän budjettimme kestä kuitenkaan neljää kenttää ammattilaisia, Sahlstedt naulaa.
Ulkomaalaishankinnat onnistuivat
Niiden kokeneempien ammattilaisten hankkiminen onkin sitten oma juttunsa. Lukko on rakentanut kärkensä pitkälti ulkomaalaispelaajien varaan, missä on aina oma riskinsä.
Kokonaisuus on loksahtanut hienosti kohdalleen, vaikka ulkomaalaisia on seitsemän pelaajaa neljästä eri maasta. Justin Danforth, Westerholmin veljekset Ponthus ja Pathrik, Kristian Pospisil ja Robin Press valloittavat pistepörssin kärjen. Puolustaja Lukas Klok on niin ikään ollut yksi pakiston tukipilareista. Tshekkipakki David Nemecek on nostanut tasoaan kauden edetessä.
Sahlstedt muistuttaa, että Växjö Lakersin voitti SHL-mestaruuden 2015 ja 2018 hyvinkin ulkomaalaispitoisilla joukkueilla.
– Omalla tavallaan ulkomaalaisten iso määrä oli riski, mutta tiesimme tarkkaan minkä luonteisia kavereita sieltä tulee. Jos meillä ei olisi ollut tiedossa muuta kuin pelillinen puoli, tilanne olisi ollut erilainen.
Sahlstedt korostaa hankinnoissa tiimityön merkitystä, vaikka hän kantaakin pelaajahankinnoista päävastuun. Työhön osallistuvat päävalmentaja Pekka Virta ja muu valmennustiimi, tilastomies Simo Teperi ja pelaajia kartoittava Josef Boumedienne.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Koko maailman jääkiekkokartan muuttuminen vaikuttaa SM-liigajoukkueidenkin rakentamiseen. KHL on noussut isoksi tekijäksi NHL:n alapuolelle. Ruotsin, Sveitsin ja Saksan sarjojen joukkueet pystyvät maksamaan SM-liigaseuroja lihavimpia palkkoja.
– Vielä kymmenen vuotta sitten Suomeen oli helpompi saada maajoukkuetason pelaajia. Ei Suomessa näy pelaajia, jotka ovat tehneet AHL:ssä 50–60 pistettä kaudessa, Sahlstedt muistuttaa.
Yksi menestyksen elinehdoista on, että pitää löytää Justin Danforthin kaltaisia helmiä ECHL:stä tai AHL-seurojen alemmista ketjuista. Robin Press ei mahtunut kunnolla AHL:ään ja jäi pienelle peliajalle Färjestadissa, mutta SM-liigassa hänestä on muovautunut kärkiluokan kiekollinen puolustaja.
Hallittuja muutoksia
Jokainen jääkiekon huippusarjoissa pelaava joukkue tekee pelaajavaihdoksia kauden aikana. Kyse on siitä, onko tilanne hallittu vai ajaudutaanko kurimukseen, jossa koppiin pitää hommata pyöröovet.
Lukossa muutokset ovat pysyneet maltillisina. Sahlstedt tunsi päävalmentaja Virran jo pelaaja-ajoilta Kuopiosta, mikä on helpottanut yhteistyötä.
– Alun perinkin suunnitelmana Peksin kanssa oli, että tehdään kerrallaan yksi ratkaisu, joka vie organisaatiota eteenpäin. Niistä ratkaisuista väistämättä osa on ollut vääriä, mutta suurin osa oikeita.
Eniten puhetta aiheutti Eero Elon sopimuksen purkaminen. Lukon kasvatti ei istunut sinikeltaisten palettiin, ja hän löysi pelipaikan Sveitsistä SCL Tigeristä.
Lukosta tuli parempi joukkue, kun tilalle tuli myöhemmin Sebastian Repo. Hän on paukuttanut 15 ottelussa 12 pistettä.
– Kun Elo lähti, meillä ei ollut vielä tietoa, että Repo olisi saatavilla, Sahlstedt taustoittaa.
Puolustus on kokenut suurimmat muutokset. Ville Heinola ja Tarmo Reunanen palasivat, kun väylä NHL-seuroissa ei vielä auennut. Myöhemmin mukaan tuli vielä oma kasvatti Ilkka Heikkinen.
Muuttuneet roolit ja kiekollisten pakkien sisääntulo joukkueeseen näkyi epävarmuutena muutamissa peleissä syksyllä.
– Oli se odotettavaakin, että näin käy. Näkisin tämän aika luonnollisena ilmiönä.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Heikkinen nousi jopa kapteeniksi, kun Tapio Laakso joutui sivuun pidemmäksi ajaksi. Heikkisen tulo on ollut malliesimerkki siitä, miten keskenkuntoisen kokeneemman kannattaa ajaa itsensä sisään. Hän pelasi aluksi simppeliä ja varmaa peliä, ja kun happi alkoi kiertää keuhkoissa paremmin, alkoi vanha hyökkäävämpi "Bono" tulla esiin.
– Heikkinen on tuonut tiettyä johtajuutta. Ja jos katsoo Bonon peliä tarkasti, hän pelaa aika tiukkaa peruspeliä. Pisteet tulevat sitten, jos ovat tullakseen.
Tasokasta peliä joka osa-alueella
Pistesaaliin lisäksi Sahlstedt on tyytyväinen tapaan, jolla voitot ovat tulleet 12 ottelun pisteputken aikana. Lukko on ollut kuskin pukilla suurimmassa osassa otteluista.
– Jos joukkueen peli olisi esimerkiksi pelkästään maalivahtipelin tai ylivoiman varassa, se olisi aika haavoittuvaa. Nyt olemme pystyneet tasokkaaseen esitykseen vähän jokaisella osa-alueella. Ei muuten nykypäivän SM-liigassa keikuta viiden joukossa.
Lukon nousuvire on tulossa hyvään aikaan, sillä SM-liigaa vuosikausia hallinneiden Kärppien ja Tapparan ylivoima on kaventumassa. Lukon kaltaisilla ylemmän keskikastin seuroilla on mahdollisuus lyödä kiilaa väliin pudotuspeleissä ja tehdä HPK:n kaltainen yllätystemppu.
– Sijoilla 2–8 on kuitenkin älyttömän tiukkaa. Kärpät ja Tappara ovat edelleen ennakkosuosikkeja, mutta ei mikään maailman suurin yllätys olisi, jos tänä vuonna jompikumpi olisi ulkona finaaleista.
Lukko jäi selvästi jälkeen kamppailupelissä Tapparaa vastaan jälkeen viime kauden puolivälierissä. Nyt joukkuetta on hienosäädetty fyysisempään suuntaan.
– Nuoret pelaajamme ovat lisäksi saaneet lisää kiloja ja voimaa. Vaikka joukkueemme on edelleen melko nuori, olemme vahvoja kautta linjan.
"Erilaista kun Kunlun Red Starissa"
Lukossa vallitsi pitkään "valistunut diktatuuri", kun puheenjohtaja, raumalaiskiekon vahvaksi mieheksi kutsuttu Rauno Mokka käytti kaikessa isointa valtaa. Se tapa toimi välillä, välillä ei.
Mokan väistyttyä Lukossa oli välivaihe, jossa valta oli milloin kenelläkin. Eikä vastuuta juuri kenelläkään. Risto Dufvan valmentajakaudella hän hoiteli itse vahvasti joukkueen rakentamista ja paalutti muutenkin seuran suuntaviivoja.
Sillä tyylillä oli hyvät puolensa, mutta kovin kestävällä pohjalla toiminta ei ollut.
Sahlstedt tuskin tekee yhtään pelaajasopimusta samalla tavalla kuin Mokka, joka raapusti nimet 1990-luvulla Mika "Veikko" Niemisen kanssa servettiin huoltoaseman baarissa. Niemisen hankkimiseen tarvittiin rahaa ja röyhkeyttä, mikä riitti silloin.
Mokan kulta-aikoina Sahlstedt murtautui lupaavana nuorena pelaajana Lukon edustusmiehistöön. Hän oli voittamassa pronssia 1994 ja 1996 joukkueissa, joilla olisi ollut mahdollisuus vaikka mestaruuteen asti.
– Meillä ei sitten ollut ehkä ihan riittävän leveä materiaali. Kovia pelimiehiä oli ehkä kahteen ja puoleen kenttään, Sahlstedt pohtii yli 20 vuoden takaisia tapahtumia.
Sahlstedt kuului Lukon maineikkaaseen junnusukupolveen, joka toi C-nuorissa Suomen mestaruuden 1989. Siitä ryhmästä tekivät kovan uran Sahlstedtin lisäksi Pasi Saarela, Kimmo Rintanen, Tuomas Grönman ja Janne Grönvall.
Sahlstedt ei ole persoonaltaan henkselien paukuttelija, joka alkaisi keulimaan puheilla mestaruuden palauttamisesta Raumalle sitten vuoden 1963.
Häntä ajavat eteenpäin muutkin arvot.
– Lukko kiinnostaa raumalaisia ihan älyttömästi ja hallissa käy asukasmäärään nähden valtavasti porukkaa, mikä on todella hienoa ja yksi syy, miksi tätä hommaa on kiva tehdä. Olisi aika erilaista toimia jossain Kunlun Red Starissa.
Juttua korjattu klo 8.09: Lukon pisteputki on 13 ottelun, ei 12 ottelun, mittainen.