MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pitää silmällä Leijonien otteita EHT:n Moskovan turnauksessa. Torstain ottelussa Leijonat löi Tshekin voittomaalilaukauskilpailun jälkeen maalein 3-2.
Tästä pidin
Vaikka Jukka Jalosen Leijonat pelaa koko jääkiekkoilevan maailman mitassa kaikkein säännönmukaisinta ja taktiikalle alisteisinta pelitapaa, on siinäkin sijansa ketjujen välisten erojen luovuudelle ja variaatioille – hyökkäysalueella. Tuosta todisti Tshekkiä vastaan se, miten kauan Leijonissa ensiesiintymistään odotuttanut hyökkäyskolmikko Markus Granlund, Sakari Manninen ja Teemu Hartikainen pelaisivat muista kolmikoista poikkeavalla tavalla hyökkäysalueen hyökkäyspeliään.
Mainittu kolmikko sijoittui tämän tästä hyökkäysalueelle siten, että kolmas hyökkääjä jättäytyi painottomalle puolelle. Tämä tapa pelata ei ole tietenkään aivan ainutlaatuinen, sillä olihan se jo päävalmentaja Raimo Summasella käytössään Leijonissa 2003–04. Tosin Mannisen kolmikko on toistojen kautta kultivoinut asian plus ultra, edemmäs.
Kolmikko kykeni pidentämään hyökkäyksiään levityssyötöin sinne painottomalle puolelle päädyn kautta ja jopa läpi vastustajan puolustavan viisikon. Silmiä hivelevää oli, miten Granlund, Manninen ja Hartikainen tuosta asetelmasta muodostivat itselleen muun muassa mahdollisuuksia pelata maalin takaa tekopaikkoja maalin eteen pienin syötöin.
LUE MYÖS: Petteri Sihvoselta villi idea Suomen olympiajoukkueeseen – KHL-tähtitrio ketjuna mukaan?
Eikä siinä kaikki, tuossa asetelma-Manninen-kuviosta näytti olevan erinomaista puolustusvalmiutta joko pysyä pelin alla tai pelata paineistava jatkopeli.
Tätä en pitänyt
Joudun halkomaan hiuksia, kun sanon, etten pitänyt siitä, että Leijonat jäi jälleen hieman alakynteen Tshekkiä vastaan juurikin ottelun ensimmäisessä erässä. Nimittäin Tshekki oli liikkeellä todella vahvalla pelaajamateriaalilla ja tahtoi lyödä parastaan pöytään turnauksen kotiottelussaan.
Toteankin vain, että tämä jo Karjala-turnauksessa joka ottelussa toistunut ja nyt jatkunut kaava – että ottelun alut ovat Leijonille hieman nihkeitä – olkoon Jukka Jaloselle enemmänkin sellainen ”akateeminen ongelma ja haaste”, että millä konstilla joukkuetta voisi valmistaa matsien alkuihin.
Nimittäin käytännön tasolla kyseessä ei ole varsinainen ongelma niin kauan, kun Leijonien puolustusalueen puolustuspeli on tässä iskussa ja maalivahtipeli on tähtiluokkaa kuten nyt oli Harri Säterin puolelta.
Silti emme saisi jäädä ikään kuin tuleen ongelman keskelle makaamaan hyväksyen sen tosiasian, että toki kiekkokontrollia pelaavat joukkueet ovat maailman sivu olleet jääkiekkoilussa aggressiivisten vastustajien pommituksen kohde.
Tätä ihmettelen
SM-liiga tuottaa liukuhihnalta laatupelaajia. Saattoi vain ihmetellä, miten täysipainoisesti esimerkiksi pelaajat kuten Peetro Seppälä, Arttu Pelli ja Anton Levtchi selviytyivät jäällä kivikovaa Tshekkiä vastaan. Tämä tasoista vastustajaa vastaan vastustajan kotiluolassa etenkin pakkien kuten Seppälä ja Pelli sopii aina odottaa joutuvan koville, mutta mitä vielä, he pelasivat taiteen sääntöjen mukaan selviten ja jopa tuottaen.
Ja hyvähän se on tulokkaiden pelata, kun Leijonien pelikirja antaa täsmälliset sävelet pelata. Eikä sovi unohtaa, että vaikkapa juuri Seppälä ja Pelli ovat saaneet läpi syksyn pelata jo SM-liigassa liki sitä samaa pelitapaa, jota Leijonissa kiskotaan.
Tätä odotan
Odotan, että Leijonat jatkaa lauantaina varhain kello 10.00 alkavassa ottelussaan Kanadaa vastaan säntillistä pelikirjalätkäänsä. Jos ja kun näin käy, pyydän herroja SM-liigan päävalmentajia katsomaan peliä tarkasti ja miettimään, mikä ihme siinä on useilla SM-liigajoukkueilla, ettei yhtä toisteisesti pelata tiettyjä pelitilanteita. Siinähän se malli on näkösällä ja opiksi aina, kun Jalosen Leijonat pelaa.
Odotan toki vesi kielellä, miten ykkösvitja Granlund-Manninen-Hartikainen jatkaa pelaamistaan. Ennustan, että kolmikko johtaa Leijonat taistelemaan voitosta Kanadaa vastaan.