MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen niputtaa Pekingin olympialaisissa Leijonien jokaisen ottelun kertomalla sen, mistä hän piti ja mistä hän ei pitänyt näkemässään. Ensimmäisenä huomiot kohdistuvat Suomen 6–2-voitto-otteluun Slovakiaa vastaan.
RAPORTTI: Leijonat murskaavana olympia-avauksessaan – Sakari Manninen täräytti hattutempun
Tästä pidin
Leijonien yli- ja alivoimapelaaminen oli hyvää heti startissa. Valtteri Filppulan kakkosylivoimaviisikon maali oli, kuten Teemu Selänne osuvasti TV5:n studiossa sanoi, klap-klap-tyylin luokkaa Makarov-Krutov-Larionov, á la Punakone.
Alivoimassa oli merkkejä, että Leijonat pelaa Atte Ohtamaan johdolla niin kutsuttua Kärppien ”Soosi-Sihvonen” -alivoimapelimallia. Ohtamaa tai joku muu puolustaja hoitaa takatolppalinjan, maalivahti (Harri Säteri) etutolpan, ja oikein päin olevin mailoin neliö estää määrätyt syöttösuunnat.
Markus Granlund–Sakari Manninen–Teemu Hartikainen -troikan hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen oli jotain, mistä todella pidin.
LISÄÄ: Leijonien tähtitriolta hurja startti – tehot 3+0 iskenyt Sakari Manninen jakoi herkullisen väläyttelyn
Isossa kuvassa Leijonien yksilöosaaminen on tässä turnauksessa ennennäkemättömän hyvää suhteessa vastustajiin.
Tästä en pitänyt
Olin havaitsevinani (ehkä näin väärin), että tuomarilinja on melkoisen sallivaa tässä turnauksessa, mitä tulee vapaan jään mailahäirintään. Slovakialle jäi viheltämättä muutamia sellaisia jäähyjä, joista päättelin ja pidän hieman huolestuttavana indikaationa jatkoa ajatellen.
Ja kaiken kukkuraksi venäläinen päätuomari blokkasi Slovakian toisessa maalissa Hannes Björnisen. No, niitä sattuu.
Jos jotain mietittävää jäi, se liittyi Leijonien oman maalin edustan pelaamiseen. Slovakia pelasi kiekkoja toisteisesti maalin eteen eikä suomalaisten puolustajilla ja alimmalla hyökkääjällä ollut kunnollista valmiutta voimakkaaseen vastarintaan niissä tilanteissa.
Aivan kuin Leijonien pakit eivät olisi mentaalisesti valmistautuneet moiseen likaiseen työhön, mielessä oli enemmän taitava pelinrakentelu. Tosin Slovakia oli erinomainen tällä osa-alueella, pelatessaan kiekot kohti Harri Säterin maalia.
Tätä ihmettelen
Sanon tämän voittopelinkin kustannuksella: historia toistaa itseään. Tälläkin kertaa Leijonilla oli kiekkokontrollivaikeuksia turnauksen ensimmäisessä ottelussaan. Kyse on melkeinpä Jukka Jalosen metodista. Hän ei pakota turnausten alkujen prosesseja tältä osin. Vasta turnausten toiseen ja kolmanteen peliin nuo seikat alkavat tulla kuntoon.
Aivan kuin Jalonen jättäisi valmentamisen varaa tuleviin peleihin. Tosin on sanottava, että Jalosen mittapuulla, jonka hyvin tunnen, pelinrakentelun vaikeudet olivat kohtuullisen pieniä verrattuna lukemattomiin aiempiin turnauksiin. Eikä sovi olla antamatta kiitosta Slovakian prässipelisuunnitelmalle, joka yritti tuhota Leijonien kiekkokontrollipelin.
Tätä odotan
Odotan Leijonilta pelitavan suhteen progressiivisuutta. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että Suomen tulee kehittää syöttöpelaamisen luontevuutta. Jukka Jalosen Total Hockey ei saa häiriintyä, pelasipa vastustaja mitä tahansa pelisuunnitelmaa.
Arvelen, että seuraavassa ottelussa Latvia pelaa huomattavasti enemmän trapia, mitä Slovakia pelasi. Se on Leijonille paikka laittaa viivelähtöjä kuntoon. Näkisin, että niissä syöttöketjun toisen syötön tulisi suuntautu senttereille keskustaan – varavaihtoehtona ristipisto painottomalle laitahyökkääjälle.