Sihvosen MM-sivallus: Leijonilta oikein hävitty peli – yksi asia jaksaa hämmästyttää: "Onko siellä asian suhteen osaamista?"

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen ottaa läpi turnauksen kantaa Latvian MM-kisojen erilaisiin ilmiömäihin Sihvosen MM-sivallus -osiossaan. Nyt ovat vuorossa ajatukset Leijonien tappiollisen Kazakstan-ottelun jälkeen

MAINOS

Jääkiekon MM-kisat 10.-26.5.2024

Leijonien pelit, välierät ja finaali MTV3-kanavalla sekä MTV Katsomo -palvelussa.

Kaikki kisauutiset MM-jääkiekon verkkosivuilla

Pääkuvan video: C Moren MM-studiossa hämmästeltiin Leijonien toimia Kazakstan-ottelun ratkaisuhetkillä eli voittomaalikilpailussa. 

Tästä pidin

Leijonat osoitti hyvää kärsivällisyyttä. Muutamin teknisin ilmaisuin: Jos ajatellaan, että tasaväkinen jääkiekko-ottelu on hyökkäyksen ja puolustuksen sekä puolustuksen ja hyökkäyksen jatkuvaa dialogia, oli Suomen peli Kazakstania vastaan liki pelkästään Leijonien hyökkäämisen monologia vastustajan puolustusta vastaan. Tuo asetelma ei ole koskaan helppo niin yksipuolinen kuin se onkin.

Aina silloin tällöin tuollaisessa asetelmassa peliä totaalisesti hallinnut osapuoli – tässä siis Leijonat – saattaa hävitä matsin. Kazakstan puolusti sitkeästi, maalivahti seisoi päällään, joukkue teki yhden ylivoimamaalin ja oli oikeasti parempi vain voittomaalikilpailussa. Hyväksyn näin ollen Leijonien yllätystappion ja siihen johtaneen pelin anatomian.

Arvostan sitä, että Leijonat pysytteli ennakkosuosikin asemastaan ja pelillisestä ylivoimastaan huolimatta omassa pelitavassaan. Joskus pelin voi voittaa onnella ja väärin, sen voi myös hävitä väärin, jos ajautuu oman pelitavan ulkopuolelle. Nyt Leijonat hävisi oikein – eli pysymällä omassa identiteetissään. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Tästä en pitänyt

Leijonien toinen ylivoimakentällinen on koottu pelintekijä Petri Kontiolan ympärille. Takakolmion toisella siivellä pelaa – samoin kuten HPK:ssa Kontiolan kanssa – Jere Innala, ja viivassa puolustaja Tony Sund. Tunnen Kontiolan ja Innalan ylivoimapelin parhaat syöttösuunnat ja -rytmin kuin omat taskuni. Sen nojalla sanon, että tämä ylivoimapeliviisikko kaipaisi viivapelaajaksi oikea käsi alhaalla pelaavaa puolustajaa.

Vasen käsi alhaalla pelaava Sund ei saa otetuksi Kontiolan syöttöä vastaan kämmenelle niin, että hän pääsisi hämäämään liikkeellä oikealle ja syötettyä peitetysti takaisin Kontiolalle, joka voisi siitä taas hakea Innalaa, tai käyttää päädyssä, minkä aikan pakki viivassa pääsee asemaan, josta hän voi Kontiolan syötöstä ampua, vaikkei suoraan syötöstä vaan luistimen potkusta – ja niin edelleen, tässä vain eräs variaatio.

Ehkä pitäisi vaihtaa Tony Sundin ja oikea käsi alhaalla Anton Lundellin ylivoimassa pelaavan Oliver Kasken paikkoja päittäin. Valmennustiimin analyysi taitaa olla – luultavasti ihan oikea sellainen –, ettei Kasken lisäksi ainoa pelaavassa kokoonpanossa oleva rightin puolen pakki Ville Pokka ole tässä joukkueessa ylivoimapelipelaaja. Jos Kasken vaihtaisi Kontiolan porukkaan, voisi Lundellin ylivoimaan miettiä myös jonkun muun leftin puolen pakin kuin Sundin.

Juttu jatkuu videon alla. 

Tätä ihmettelen

Leijonien alivoimapeli on ollut vaiheessa ja kesannolla läpi Euro Hockey Tourin ja nyt on ilmassa merkkejä, ettei se edelleenkään ole aivan iskussa. Kuka vastaa Leijonien alivoimasta, onko siellä asian suhteen osaamista, intohimoa ja ennen muuta kokemusta? Olemme sen äärellä, miten äärettömän tärkeä asia on valmennustiimin kokoonpano ja osaamisalueiden varianssi.

Käyn seuraavassa Kazakstanin ylivoimalla tekemän ohjurimaalin läpi – ja nimeän syyllisen maaliin.

Tilanteessa painottomana pakkina aloittanut Ville Pokka muuttuu alivoimaneliön murtavan poikittaissyötön jälkeen painollisen puolen puolustajaksi. Hän saat takaiskumaalista puhtaat paperit. Kun neliö on murrettu poikittaissyötöllä, Pokka pelaa oikein. Hän tulee maalin syöttävää pelaajaa vastaan sopivasti maila ulkona, luistimet ovat takatolppasyötön esteenä ja maalivahti Harri Säteri näkee kiekollisen pelaajan etutolpan puolelta.

Marko Anttilaa olisi helppo syyttää siitä, että vastustaja pääsee syöttämään neliön läpi, mutta tämä on koulukuntakysymys. Edustan koulukuntaa, jossa noin kauas lähelle siniviivaa on lupa päästää syöttö läpi, eikä Anttila päästämällä päästä, hän on ulottuvana pelaajana pitkällä mailallaan sitä paitsi katkaista syötön. Se, miten jatko menee, osoittaa, ettei Anttila ollut syypää. Edelleen on makuasia, olisiko Anttilan annettava nopeammin painetta maalin pian syöttävälle pelaajalle, mutta edelleen Anttila toimii oikein, kun hän käyttää mailaansa vastustajan viivapakin puolella, koska ei ole uhkaa, että maalinsyöttöjä murtaisi vielä p-pistelinjaa. Puhtaat paperit Anttilalle!

Kyseistä maalia käsiteltiin myös C Moren studiossa: Asiantuntija Karri Kivi sanoi siitä suorat sanat. Juttu jatkuu videon alla. 

Myös Hannes Björninen pelaa aluksi pelin puolta vastaan oikein, hän estää syötön viivaan. Eikä Björnisen asemasta oikeastaan paljoa paremmin enää voi yrittää puolustaa sieltä hieman takaa maalintekijää sen jälkeen, kun peli pyörähtää toiselle puolelle.

Tähteellä on Olli Määttä. Hän ei hoida lopulta kovin yksinkertaista tehtäväänsä menemällä terävämmin kiinni maalintekijään. Määttä pelaa vieläpä oikein siten, ettei hän ole ensin pelin puolella liian lähellä alkuperäistä pelintekijää. Mutta h-hetkellä Määttä on veltto eikä hoida hommaansa.

Tähteellä on kysymys: Onko käsillä rakenteellinen ongelma alivoimapelissä vai vain yksilön tekemä moka? Olen sitä mieltä, että sekä että. Jos asiaa olisi riittävästi ja kunnolla käyty läpi valmentajien puolelta, miten pelataan sen jälkeen, jos tulee neliön murtava syöttö, en usko, että Määttä olisi ollut noin veltto. Kolme muuta pelaaja pelasi ikään kuin vanhasta muistista ja toki ohjeidenkin mukaan oikein, vain NHL:stä mukaan tullut Määttä oli yhtälössä heikko lenkki. No, tämä on paras tapa sekä Määtän että valmentajien oppia.

Eli töitä piisaa edelleen tältä osin valmentajilla ja pelaajilla.

Tätä odotan

Jatkossa odotan, että Leijonat tekee tarkennuksia edellä mainitsemiini asioihin eli täsmennyksiä yli- ja alivoimaan.

Myös sitä Jukka Jalonen esikuntineen ja pelaajineen saa pohtia, miten Leijonat kykenee enemmän murtamaan vastustajan puolustuksen keskustan siten, ettei ehkä niinkään tyydytä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä pelaamaan puolustavan viisikon ulkopuolella kiekonhallintapeliä ja luomaan maalintekopotentiaalia lähinnä vain siniviivan kautta. Tarkoitan tällä sitä, että kiekollisen pelaajan, useimmiten hyökkääjän, on pyrittävä keskustaan edes siinä määrin, että päästään laukomaan, jos ei muuta niin puolustavien pelaajien jaloista. Tätä menoa Leijonien kulmapeli ei ole sellainenkaan haaste, että vastustaja joutuisi ottamaan jäähyjä.

Odotin jo ennen Kazakstan-peliä kokoonpanoon mukaan pelaajia Kanada-matsin katsomosta katsoneista pelaajista. Ehkä nyt on viimeistään sen aika ennen ottelua Norjaa vastaan.

Edelleen vaihtaisin Arttu Ruotsalaisen laitahyökkääjäksi ja Anton Lundellin sentteriksi. Ruotsalaiselta odotetaan paljon, hänessä alkavat paineet näkyä. Tilannetta ei auta yhtään, että hänen laiturinaan kaksi peli pelannut Jere Karjalainen vaeltaa aika lailla varjojen mailla. Nostaisin Niko Ojamäen reservistä Karjalaisen paikalle.

Lue myös:

    Uusimmat