MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen niputtaa Pekingin olympialaisissa Leijonien jokaisen ottelun ilmaisemalla, mistä hän piti, mistä ei näkemässään. Leijonien viides ottelu eli välieräpeli käytiin Slovakiaa vastaan, jonka Suomi voitti niukasti maalein 2-0 edeten sunnuntain olympiafinaaliin.
Tästä pidin
Pidin ja pidän tavattoman paljon siitä matalasta trapista, jolla Leijonat pelasi läpi ottelun Slovakiaa vastaan. Tuolla trapilla oma viisikko pysyy todella hyvin kasassa. Parhaimmillaan peli menee matala trapin tiimoilta kuten ensimmäisessä erässä, Slovakia ei päässyt sumpusta juurikaan läpi eikä niin muodoin edes prässäämään suomalaisten pakkeja.
Pahimmillaankin peli menee matalan trapin jäljiltä vain siten, että Leijonat saa miehitettyä oman maalinsa edustan kaikilla viidellä pelaajallaan. Fakta on, että vaikka Slovakia pääsi pelaamaan toisessa ja kolmannessa erässä kosolti pitkähköjä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, ei joukkue kyennyt luomaan määräänsä enempää vaarallisia maalipaikkoja. Ja jos kykenikin, siellä oli joko suomalaisten puolustavien pelaajien mailat, suojat – tai upeasti torjuva maalivahti Harri Säteri edessä.
Leijonien matala trap yhdistettynä tiiviiseen puolustusalueen puolustuspelaamiseen kera Säterin löi Slovakian laudalta pronssiotteluun.
Leijonat pelasi viisaasti kontrollilähtöjään ottelun ensimmäisessä erässä siten, että perinteinen viivelähtö nostettiin aina kuin mahdollista ylemmäksi viivelähdöksi oman maalin takaa oman maalin eteen, johon slovakialaisten rohkeus tai oikeammin uhkarohkeus mennä päälle oheni.
Ja jos Slovakia pääsikin muutaman kerran pelaamaan hölmöä tolppatrapiaan tai edes sen suuntaista, näytti, että Jalonen oli sijoittanut sentterinsä (ainakin Filppula ja Björninen kertaalleen) kaukalon keskustaan odottelemaan tai pieneen liikkeeseen – sillä sehän se on konsti, jolla kaikki maailman tolppatrapit puretaan.