MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen ottaa läpi Euro Hockey Tourin Karjala-turnauksen kantaa Leijonien pelien eri ulottuvuuksiin ja mahdollisiin muihin ilmiöihin.
Tästä pidin
Pidin tavattoman paljon Jukka Jalosen Leijonien avausviisikon ensimmäisestä kollektiivisestä pelitilanneteosta, se oli Tshekkiä vastaan sama kuin se oli Venäjää vastaan: trap.
Pelaako mikään muu huipputason joukkue maailmassa näin? Ei pelaa. Jalosen Leijonat pelaa – jos peli sitä heti pyytää.
Otan tuon ensimmäisen teon kahdesta syystä esille. Ensinnäkin, sillä Leijonat kykenee heti määräämään haluamansa pelin tahdin ja virtauksen suunnan. Noin pelaamalla pelille syntyy heti dispositio eli jäsentely, aikomus, valmius ja mielentila. Vaikka Leijonat joutui lukuisia kertoja puolustusasemiin omalla alueellaan, pelaajilla oli hyvä valmius puolustaa organisoidusti PAPP:ia eli puolustusalueen puolustuspeliä unohtamatta Niclas Westerholmin loistavaa maalivahtipeliä.
LUE MYÖS: Tässä tulee Suomen hemmotelluin laitahyökkääjä – Leijonien sankari saa nauttia jälleen valioluokan tarjoiluista: "Täytyy vaan pitää jalat liikkeellä"
Toiseksi, monilta asiantuntijoiltakin on jäänyt huomaamatta se, mikä oli nähtävillä jo viime keväänä MM-kisoissa: Jalonen on siirtynyt peliajattelussaan napsun tai kaksi puolustusvoittoisempaan asemointiin ja orientaatioon. Tshekkiä vastaan erinomaisessa kunnossa siitä olivat trap, PAPP ja maalivahtipeli.
Tästä en pitänyt
En pitänyt siitä, kun Leijonat puolusti hyvin ollessaan alakynnessä, meni satumaisen tehokkaalla viimeistelyllä maali kerrallaan 3-0 johtoon ensimmäisessä erässä, ja kun sitten alkoi avautua erän mittaan paikkoja jättää hyökkäämättä, koota joukot kasaan ja pelata kontrollilähtöjä, muutamat pakit tärvelivät nuo saumat nostamalla kiekkoa luistellen ylös.
No, parikymmentä vuotta Jalosen valmennusuraa seurattuani johtopäätökseni on ollut, että useimmiten tuo edellä mainittu asia, pakkien toikkarointi, tulee paremmin kuntoon keskimäärin vasta turnausten kolmannessa ottelussa, harvemmin vielä toisessa ottelussa.
Tätä ihmettelen
Ihmettelen, hyvin myönteisesti, Valtteri Filppulan pelikuntoa – se on parempi kuin hänen viimeisinä NHL-vuosinaan.
Rohkenen ehdottaa Jukka Jaloselle, että miettisi, josko kokenut Filppula kannattaisi nimetä jopa olympiajoukkueeseen.
Filppula liikkuu riittävän hyvin ja hänellä on edelleen valtava kohdennettu pelivoima tiukkoihinkin pelitilannevääntöihin. Hyökätessä Filppulan sijoittuminen on ensiluokkaista, lisäksi hänelle riittää todella pienikin tila toimia niin, ettei syöttöketju tyssää häneen.
Tätä odotan
Odotan, että Leijonat jatkaa hyvää puolustamistaan Tre Kronoria vastaan. Tosin se ei isänpäivänottelussa yksin riitä. Leijonien on saatava lisäksi aikaan turnauksen tähän mennessä paras peli pelivälineen hallinnan kanssa riippumatta siitä, miten Ruotsi pelaa.
LUE MYÖS: Näkökulma: Leijonat pelaa loistavaa jääkiekkoa – lajin ruohonjuuritasolla kytee iso pommi
Jos Ruotsi pyrkii voittopuolisesti prässäämään, kiekkokontrollihetket tulee ajoittaa niihin pelitilanteisiin, kun kiekko on Suomella sillä hetkellä, jolloin viisikot vaihtavat kyseisen vaihdon vanhaa pelaajaa ulos, uutta tuoretta pelaajaa sisään. Vaihdon jälkeen kiekon on mahdollisimman usein oltava leijonapelaajan lavassa eikä sen kanssa saa hätäillä ilman viisikon organisointia kohti vastustajan kenttäpuoliskoa.
Laadukas syöttötyöskentely omalla alueella johtaa kasvavaan määrään hyökkäyspeliä hyökkäysalueella. Tätä Leijonat tarvitsee lyödäkseen arkkivihollisensa Tre Kronorin.