Sihvosen EHT-sivallus: Leijonien pelissä on muodostumassa yksi isompi ongelma – "Sami Vatanen lähellä olympiavalintaa"

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen ottaa läpi Euro Hockey Tourin Karjala-turnauksen kantaa Leijonien pelien eri ulottuvuuksiin ja mahdollisiin muihin ilmiöihin.

Tästä pidin

Leijonat pelasi varsin tasapäisesti Tre Kronoria vastaan, kun asiaa tarkastellaan tasaviisikoin pelaamisen osalta. Hyvää oli myös se, että Suomi kykeni pelaamaan erä erältä nousujohteisesti Ruotsia vastaan, mitä tuli pelivälineen hallintapelaamiseen. Heikki Liedeksen komea tahtomaali kolmannessa erässä antoi pientä toivoa kolmen maalin takaa-ajoasemaan joutuneelle Suomelle ja johti numeraalisesti lopulta siihen, että Leijonat ”voitti” ottelun tasakentällisin pelatessa 1–0 – vaikka koko pelin lukemat merkittiin Ruotsille maalein 3–1.

Edelleen, kolmatta kertaa, huomautan, että puolustaja Sami Vatanen ja sentteri Valtteri Filppula pelasivat erinomaisesti. Etenkin Vatanen saattaa olla lähellä olympiajoukkuevalintaa eikä Filppulakaan voi sulkea aivan pois laskuista.

Tästä en pitänyt

Leijonat pelasi turnauksessa kolme peliä ja jokaisen matsin ensimmäisessä erässä oli enemmän tai vähemmän vaikeaa kiekkokontrollin pelaamisen kanssa. Voi olla, että eräs syy tähän on siinä, että Jukka Jalonen valitsee – ihan syystä – laajan kokoonpanon Karjala-turnaukseen. Kun pelaajia kierrätetään, on vaikeampi vakiinnuttaa hyökkäyspelitapaa eikä sitä tällä kertaa oikeastaan kyetty ainakaan merkittävästi kehittämään ensimmäisestä pelistä toiseen eikä edes kolmanteen.

Tshekkiä ja etenkin Ruotsia vastaa Leijonien alivoimapeli oli vaatimatonta. Tämä on osa-alue, joko oli kysymysmerkki jo viime kevään MM-kisoissa. Kiinnostaisi tietää, vastaako alivoiman organisoinnista valmentajista Mikko Manner vai Ari-Pekka Selin. Toimivaa konseptia ja sen toteutusta ei meinaa löytyä. Asia huolettaa paitsi MM-kisoja silmällä pitäen myös olympialaisten suhteen. Ruotsia vastaan näytti, että Atte Ohtamaan ollessa jäällä pelattiin ikään kuin Kärppien alivoimapeliä, kun taas toinen neliö pelasi jotain ihan muuta.

Tätä ihmettelen

Oli erikoista, että Ruotsin tolppatrap halvaannutti Leijonien viivelähdön. Siihen ei oltu selvästi varauduttu. Purkaisin tuon trapin sijoittamalla lähes seisovan sentterin kaukalon keskustaan, jonka kautta voidaan tulla pakki–pakki-syötön jälkeen lyhyellä peliä tekevällä syötöllä, ja jos sentteri merkataan, on mahdollista pelata ristipisto tai hätätapauksessa syöttö pelin puolen laitaan. Tärkeintä on, että työkalupakissa on aina lähtökohtaisesti jokin malli asettaa välittömästi pelattavaksi, jota voidaan sitten tarvittaessa muuttaa. Nyt näytti, että sormi meni suuhun, kun Ruotsi tällä konstillaan yllätti Suomen

Vastaavasti olin erittäin myönteisesti yllättynyt Leijonien tapaan pelata kiekkokontrollia Tre Kronoria vastaan ottelun toisessa erässä. Se syntyi monesti yhden palautuksen tiimoilta, minkä jälkeen pelattiin hienoja luovia syöttöketjuja eri syöttösuuntiin.

Tätä odotan

Odotan, ja olen varma, että Jalonen esikuntineen käy läpi turnauksen jälkeen analyyseissaan ensimmäisten erien takkuillen sujuneet pelintekovaiheet. Vielä tarkemmin perkuulaudalle on otettava mainitsemani alivoimapelaaminen ja sen ongelmat.

Hannes Björnistä, Niko Ojamäkeä, Harri Pesosta, Marko Anttilaa, Saku Mäenalasta, Miro Aaltosta ja Atte Ohtamaata ei tarvitse luisteluttaa Moskovan EHT-turnauksen jäälle, he näyttävät olevan Karjala-turnauksen perusteella sellaisessa iskussa, että heidän ei tarvitse antaa lisänäyttöjä enää kuukauden päästä Venäjällä MM-kisoja silmällä pitäen. Heihin voidaan palata lähempänä kevättä.

Lue myös:

    Uusimmat