MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Patrik Laineen suoritusta sentterinä NHL:ssä. Laine pelasi keskushyökkääjänä kaikki neljä peliään Columbus Blue Jacketsin paidassa ennen loukkaantumistaan.
Kun tässä ja tuolla jäljempänä kuvaan Patrik Laineen suoritusta keskushyökkääjänä "dementian" käsitteen kautta, teen sen vain teknisenä konstina enkä sinänsä tarkoita kyseistä sairautta. Dementian kautta, teknisesti, lukija pääsee paremmin kiinni siihen perustavaa laatua olevaan ongelmaan, mikä Lainetta vaivaa sentterinä ja miksi hänelle ei voi kaiken järjen mukaan kovin pitkää jatkoa, saati uraa sentterinä NHL:ssä povata.
Jonkinlainen paradoksi on se, ettei Laine voisi pelata SM-liigassa, Ruotsin SHL:ssä tai vaikkapa Sveitsin NL:ssä erääkään sentterinä, mutta NHL:ssä se näköjään käy päinsä. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, etten missään nimessä ole tällä tekstilläni määrääni enempää osoittelemassa sormella syyttävästi Patrik Lainetta. Muut mahdollistavat sen, että Laine on sentteri NHL:ssä.
LUE MYÖS: Patrik Laineen telomiskohussa uusi käänne
Enemmän ihmettelen NHL:n tähtikultin tuottamia käsittämättömiä kommervenkkeja, Columbuksen GM Jarmo Kekäläisen toimia tai mahdollisesti toimettomuutta asetelmassa ja sitä mukaa seuran uuden päävalmentaja Pascal Vincentin peluutusta.
Sen verran sentään Kekäläisen alla coach Vincent on voinut harrastaa – epäilemättä yhteistyössä Kekäläisen kanssa – tolkkua ja rotia, ettei Lainetta enää sentään peluutettu alun jälkeen ykköstähti Johnny Gaudreaun sentterinä, vaivoina ja taakkana.
NHL:n ihmeellisyyksiin kuuluu se, että Laine ja Gaudreau ovat käyneet julkisuudessa kummallisen keskustelun asiasta. Laine viestittää, ettei hän ymmärrä valmentajaansa, miksi hänet on pudotettu hierarkiassa pois Gaudreaun rinnalta sekä tasaviisikoin pelattaessa että ylivoimapelistä.
Vuorostaan Gaudreaun suusta kuultiin valmentajan suuntaan varsin ymmärtäviä lausuntoja. Hänen mielestään samassa vitjassa ei kannata peluuttaa kahta noin paljon kiekkoa pitämään haluavaa pelaajaa. Ja ylivoimassa Gaudreau tahtoo omien sanojensa mukaan pelata juurikin sillä samalla tontilla, jolla Laine totutusti pelaa.
Tulkitsen tähän nyt sen, mitä tasan tarkkaan tulkitsen Gaudreaun tarkoittavan: Minä-en-halua-pelata-vitjassa-jonka-sentterinä-pelaa-Patrik Laine!
Kukapa haluasi NHL:ssä pelata vitjassa, jonka keskushyökkääjä on Patrik Laine. Kuvaan tuolla myöhemmin, mikä on juurisyy sille, miksi Laineesta ei ole pelaamaan keskushyökkääjänä NHL:ssä – eikä missään muussakaan pääsarjassa maailman johtavissa kiekkomaissa.
Onko otanta riittävä?
Toki nyt tulee ottaa huomioon myös se, että Laine on ehtinyt pelata vain neljä ottelua. Sopii kysyä, onko se riittävä määrä pelejä antaa Laineelle niin totaalinen tuomio sentterinä kuin tässä nyt annan? Mielestäni on. Laineella on niin perustavia puutetta, joita ei saa mitenkään korjatuksi enää 25-vuotiaana eikä etenkään NHL-olosuhteessa NHL:n pitimiksi. Mutta toki ihmeitä voi tapahtuu. Jos Laine osoittaa minun tässä nyt erehtyvän, myönnän mielelläni olleeni todella väärässä.
Lyön se verran löylyä kiukaaseen, etten keksi huippupelaajista ketään laitahyökkääjää, jota pitäisin niin selkeästi vain ja ainoastaan täysiverisenä laitahyökkääjänä kuin Patrik Lainetta. Jos olisi pitänyt ennen Laineen siirtymistä keskushyökkääjäksi nimetä se laituri, joka ainakaan ei voi pelata suomalaisista NHL:ssä sentterinä, olisin nimennyt Laineen.
Laine on laitahyökkääjä, joka juuri ja juuri rimaa hipoen mahdollisti uransa ammattilaisena sillä, että hän niukin naukin oppi puolustamaan puolustusalueen puolustuspelissä laitahyökkääjään paikalta sekä pelin puolen laidan että painottoman puolen laidan tehtävät riittävän hyvin. Tällaista laitahyökkääjää, joka vain nippa nappa puolustaa riittävän hyvin laitahyökkääjänä, ei voi missään tapauksessa laittaa keskushyökkääjäksi.
Vaikka nykyään jossain määrin hyökkääjät pelaavat pelipaikattomasti, kertyy sentterille kuitenkin eniten tehtäviä olla pelaamassa puolustusalueen puolustuspeli puolustajien kanssa alhaalla kolmikkona. Keskushyökkääjän tehtävä on tässä mielessä moninkertaisesti vaikeampi ja haasteellisempi verrattuna laitureihin.
Heitän väliin, että miten on, voidaanko edes kuvitella, että Johnny Gaudreau pelaisi sellaisen sentterin kanssa, joka voittaa aloituksistaan vain noin 40 prosenttia, kuten Laine voittaa. Ei, ei. Eihän Johnny Hockey’ta ole Columbukseen hankittu pelaamaan siten, että hän on muiden kanssa kuusi vaihtoa kymmenestä aloittamassa vaihdon niin, että kiekkoa jahdataan itselle!
LUE MYÖS: Ruotsalaiselle mojova pelikielto! Patrik Laineen kohutilanteesta seikkaperäinen selvitys
Minun on suoraan sanoen lähes suljettava silmäni, kun Laine kyyristyy aloitukseen. Laineelta puuttuvat ne tuhannet ja tuhannet toistot, joita voittava aloittamisen tekniikka vaatii toteutuakseen.
Sen sijaan Laineella on ne kymmenet ja kymmenet tuhannet toistot, miten ammutaan maaleja suoraan syötöstä. Olisi pöllöpäistä laittaa ylivoimalle Laineen paikalle rightin pelaaja Emil Bemström. Samalla tavalla kuin Bemströmiltä ei lähde laukaus kuten Laineelta, ei Laineelta suju aloittaminen kuten jääkiekkoilussa aloittamisen tulee sujua keskushyökkääjältä.
Miksi ihmeessä, Columbus?
Pohdin hengessäni ymmyrkäisenä, miten ihmeessä GM Jarmo Kekäläisen ja nyt päävalmentaja Pascal Vincentin Sinitakeissa on voitu päätyä tähän tilanteeseen, että Laine pelasi neljä ensimmäistä peliään ennen loukkaantumistaan keskushyökkääjänä? Voiko se olla niin, että kun supertähti NHL:ssä haluaa kokeilla pelaamista sentterinä, siihen ei auta muuta kuin suostua?
Ja miten tällainen kokeilu, joka SM-liigassa jäisi tekemättä ja jos tehtäisiinkin, kokeilu lopetettaisiin yhden pelin tai jo yhden erän jälkeen, on mahdollista tehdä ja vieläpä jatkaakin kokeiluna peräti neljän pelin ajan maailman ylivoimaisesti kovimmassa jääkiekkosarjassa NHL:ssä? En ymmärrä. Jokin tässä ei täsmää huippu-urheilun sen eetoksen kanssa, jossa tavoite on maksimaalisella tavalla voittaa joukkueena pelejä.
Ja jos näitä kokeiluja – voihan olla jopa niin, ettei kyse ole edes kokeilusta, jospa Laineen paikka sentterinä on hakattu kiveen, mistä sen tietää, niin hullua tämä kaikki on – tehtäisiinkin jossain viime vuosina paljon voittaneessa organisaatiossa, mutta on mahdoton tajuta, miksi kokeilu eletään todeksi kriisiorganisaatiossa Columbus Blue Jacketsissa – jonka pitää voittaa pelinsä tässä ja nyt?
Columbuksen, jos minkä, ei sovi nyt jättää ainuttakaan kiveä kääntämättä oikein ja pieteetillä saadakseen mahdollisimman voittoisan kauden alun 2023-2024. Mutta mitä tekee Columbus?
LUE MYÖS: Columbus asetti Patrik Laineen loukkaantuneiden listalle – poissaoloajasta lisätietoa
Se ja sen päävalmentaja, noviisi Pascal Vincent lähettää Patrik Laineen keskushyökkääjänä jäälle ottelun lopussa Calgary Flamesia vastaan kuusi minuuttia ennen loppua, kun Columbus johtaa niukasti 2–1. Seuraukset ovat liki kohtalokkaita, kun Laine toikkaroi lähes puolentoista minuutin vaihdon omalla puolustusalueella pelaten niin huono puolustuspeliä kuin vain jääkiekkoilija voi pelata, tai oikeastaan vielä huonomminkin.
Eikö Columbus tahdo voittaa pelejään? Tai oikeammin, eikö se tee aivan kaikkea, mitä tehtävissä on, että se pyrkisi voittamaan? Nämä kysymykseni ovat absurdeja ja poskettomia, mutta ne on tehtävä, koska omin silmin todistin, että Laine lähetettiin tuossa kohtaa jäälle, ja omin silmin todistin ne karmeat seuraukset, mitä siitä tuli.
Vain onnella kävin niin, ettei Calgary tasoittanut peliä. Ja missään tapauksessa muuten erinomaista, jopa loistavaa hieman Meidän peliin kalskahtavaa jääkiekkoa peluuttava coach Vincent ei ollut tehtäviensä tasalla, kun se lähetti jäälle ”keskushyökkääjä” Laineen.
Hullummaksi menee, kun kysyn: Vai oliko Vincent sittenkin tehtäviensä tasalla? Jos Vincent tekikin oikein lähettämällä Laineen jäälle, tähteellä on loppupäätelmä, että aivan kuin jostakin ääneen lausumattomasta sopimuksesta NHL:ssä on etenkin runkosarjassa peluutettava seurojen tähtipelaajia – vaikka sitten tuloksen kustannuksella.
Niin se ei voi olla, etteivät Vincent esikuntineen ja kokenut Kekäläinen tietäisi ja tuossa nimenomaisessa tilanteessakin tiesivät, ettei Lainetta voi laittaa jäälle sentterinä, kun kaikin voimin joukkueena suojellaan yhdessä johtoasemaa – siis jos perusteena on huippu-urheilu, peli ja kilpailu.
Näytteet eivät kestä tarkastelua
Pakostikin Kekäläisen seurassa on katsottu Laineen joka ikinen vaihto neljässä pelissä uudelleen ”nauhalta”. On selvää, että siellä on katse tarkennettu myös siihen, mitä tapahtuu silloin, kun Laine on alimpana hyökkääjänä – siinä sentterin normaalissa tehtävässään – puolustusalueen puolustuspelissä puolustamassa niin kiekollisia kuin kiekottomia vastustajia yhdessä viisikkonsa puolustajien ja laitahyökkääjien kanssa.
En liioittele, kun sanon, ettei Laine ole noista tilanteista selvinnyt oikeastaan kertaakaan aivan puhtain paperein, ja enemmän siellä on sitä, että käsillä on ollut NHL:n mittapuulla: katastrofi.
Olen katsonut ne kaikki Laineen vaihdot tarkasti. Ne eivät tuossa puolustusalueen puolustuspelin pelitilanteessa kestä minkäänlaista tarkastelua.
Ja silti Lainetta siinä tehtävässä peluutetaan. Neljän menneen pelin trendi oli vieläpä se, että Laineen suoritus vain heikkeni ottelu ottelulta.
Puran hieman sitä, miten siinä kerta kerrasta käy tai meinaa käydä. Kyseessä on siis PAPP, eli puolustusalueen puolustuspeli – ja Patrik Laine sentterinä.
Pienin murhe on, mutta murhe sekin – tämänkään takia ei tule kuuloonkaan, että Laine pelasi ykkösnyrkissä sentterinä Gaudreaun kanssa – on, ettei Laineen repertoaarissa juurikaan ole niitä pieniä lyhytsyöttöpelisyöttöjä, joita PAPP:n jälkeen voitetulla kiekolla ahtaassa tilassa tulisi lähteä pelaamaan. Ja jos täsmällinen olen, Laineella kyllä jonkin verran niitä on, mutta nykyisessä tilanteessa, jossa Laine selvästi ottaa itsekin paineita PAPP:ista selviämisestään, hänen itseluottamuksellaan melkeinpä ainoa vaihtoehto on kiskaista purkukiekko lasin kautta ulos keskialueelle. Sitäkö kiekkoa sitten Gaudreaun pitäisi aina lähteä jahtaamaan kieli vyön alla? Ei, ei.
Toisinaan Laine onnistuu kohtuullisesti puolustamaan vastustajan kiekollista pelaajaa PAPP:ssa, mutta vain toisinaan eli silloin, kun hän pääsee suotuisasta asemasta vastustajaan kiinni. Tosin niitäkin tilanteita on nähty, että Laine kiepsahtaa jotenkin huvittavalla ja epätodellisella tavalla laidan puolelle eli väärälle puolelle puolustamaan vastustajaansa keinolla, jossa Laineen omat toppahousut muksahtavat laitaa vastaan. Jos joku muu kuin Laine tekisi niin, se tietäisi vähintäänkin viiden minuutin vilttikomennusta, mutta Laineelta moista katsotaan läpi sormien.
Dementia
Aletaan lähestyä vielä karmeampia tapahtumia Laineen PAPP:ssa. Tarvitsen pian sitä alussa varoittamaani termiä ’dementia’, jota toki käytän vain teknisesti.
Aiemmin, kun Laine pelasi laiturina, hän oppi vuosien kuluessa irrottamaan katsettaan kiekosta enemmän ja enemmän siten, että hän näki, niin kuin kuuluukin, kiekon vain sivusilmällä. Tällöin Laine kykeni merkkaamaan sen hetkisen tärkeän pidettävänsä. Mutta sentterinä Laine juoksee ajoittain kuin orpo piru kiekon viemänä. Ollaan likellä sitä ’dementiaa’.
Auta armias, jos vastustaja on saamaisillaan pidemmän hyökkäysalueen hyökkäyspelin, mutta Columbuksen puolelta sentteri Laineen viisikko ei ole vielä todennut, että tyydytään miehittämään keskusta – vaan jatketaan vielä paineistamista. Silloin Patrik Laineen pelikonsepti menee totaalisesti nurin.
LUE MYÖS: Jani Hakanpää tiputti hanskat – kyyti oli kylmää
Tilanne: Laine luistelee kohti vastustajan kiekollista hyökkääjää puolustamaan vaikkapa kulmaan, ja tämä syöttää. Silloin Laineelle iskee ’dementia’, hän unohtaa puoli sekuntia sitten tapahtuneen luistelunsa ja äsken syöttäneen vastustajansa. Se vastustaja häviää kokonaan Laineen tutkalta. Vaikka juuri se pelaaja on se pelaaja, jota Laineen pitäisi samalla pitää silmällä, vaikka hän liikkuisi mihin.
Jos se äskeinen pelaaja syöttää maalin taitse toiseen kulmaan, Laine kiiruhtaa sinne suunnalle, eikä siinä kaikki, jos se seuraavaa pelaaja syöttää puolustajalle viivaan – Laine kimmahtaa sinnekin päin puolustamaan, vaikka siellä on jo oma laitahyökkääjä puolustamassa. Sentteri Laineen poukkoilu aiheuttaa sinne tänne puolivillaisia tuplaamisia, joissa ei kuitenkaan ole minkäänlaista painetta. Ainostaan jossain kaikkien selustassa vaeltelee yksi ellei kaksi vapaata pelaajaa, jotka Laine ’unohtaa’ sitä mukaa, missä hän ikinä piipahteleekin.
Tuhannet toistot puuttuvat
Modernissa lätkässä, jossa etenkin pakkien ja sentterin vaade puolustettaessa omalla alueella on kasvanut mies- ja aluepuolustamisen suhteen osalta, korostuu salamannopea ’muistaminen’ ja ’hahmottaminen’, minne äsken pidetty mutta hieman irti päästetty vastustaja liikkuu. Tätä kykyä Patrik Laineella ei ole oikeastaan yhtään. Häneltä puuttuu tältä osin ne tuhannet ja tuhannet toistot, jotka harjaannuttavat tuon ’muistin’ maailman nopeinta joukkuepallopeliä varten.
Patrik Laine on ollut aina ennen muuta hyökkäyssuunnan pelaaja. Tosin hän on kyllä loistava puolustamaan lähellä vastustajan maalia, samoin keskialueella, sillä hän on pitkällä mailallaan erinomainen kiekkorosvo. Laine elää siitä kaikesta, mikä tapahtuu lähempänä vastustajan kuin omaa maalia. Se on hänen identiteettinsä pelaajana.
Laineella on NHL:n parhaimpia ja omintakeisimpia laukauksia. Lisäksi hän jopa maagisen hyvä syöttäjä ja rytmittäjä. Noilla kyvyillään hän on valloittanut NHL:n. Niiden takia on hän kuuluu jopa NHL:n PlayStation-videopelin galleriaan.
Minun silmin Patrik Laineen hyökkäysvoima on tyrehtymässä siksi, että hänen kontollaan ja repussaan on juuri nyt liikaa puolustustehtäviä. Ne puolustustehtävät, joita hänellä on nyt yli kykyjensä, musertavat hänen hyökkäyspeliekspertiisiään ja jääkiekkoilijan integriteettiään.
Jos ja kun minä täältä kaukaa Suomesta käsin näen Laineen tilanteen näin kirkkaasti, on varmaa, että Jarmo Kekäläisen valtava asiantuntijoiden esikunta näkee myös sen. Ei ole mahdollista, etteivätkö hekin näkisi asiaa samoin. Ja kun näin on, minulla on tähteellä enää muutama huomautus.
Jos Patrik Laine jatkaa Columbus Blue Jacketsissa sentterinä, silloin NHL:ssä vetävät jotkin näkymättömät mutta vastaansanomattomat vahvat voimat, jotka liittynevät tähtikulttiin ja viihdebisnekseen. Silloin peliä ei pelata pelin ehdoin, silloin ei valmenneta lajin ja voittamisen ehdoin. Silloin ollaan nostettu kädet pystyyn jonkin sellaisen edessä, joka ei ansaitse täysimääräisen huippu-urheilun arvonimeä.
Tältä arvottomalta näytelmältä meidät lajin ystävät pelastanee vain se, jos Laineen maali- ja syöttösarake ei ala kertyä tuttuun tyyliin. Pitäähän PlayStation-tähden tulosta saada tehdyksi! Joten eiköhän hänet palauteta laituriksi. Sillä sen sijaan ei taida kovin suurta väliä olla, miten Columbus Blue Jacketsin tässä käy. Seura on tähtiä varten, eikä niinä päin, että tähdet ovat seuraa varten.
Sekin vielä tähän arvoituksellisesti merkittäköön, että suomalaisten Jarmo Kekäläisen ja Patrik Laineen kohtaloon jääkiekkoilun parissa saattaa lähitulevaisuudessa ja pidemmälläkin kaavalla vaikuttaa enemmän kuin ymmärrämmekään se, että Kekäläinen tuli palkanneeksi Columbukseen Johnny ”Johnny Hockey” Gaudreaun. Seuraukset saattavat olla joko hyviä tai huonoja suomalaisten kannalta. Nimittäin kaiken nielevässä NHL-hierarkiassa Gaudreaun on huomattavasti Kekäläisen ja Laineen yläpuolella.
Sentti ajatuksistasi, Johnny Hockey!