MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen on hyvillään Risto Dufvan paluusta Liigaan. "Saa tästä ainakin yhden kolumnin aiheen, jos ei muuta", Sihvonen kirjoittaa ja lisää, että "Dufvaan sopii suhtautua samoin kuin Dufva suhtautuu meihin muihin eli jääkiekkoyhteisöön: keikarimaisen kepeästi, viisauksin ja leukaillen."
Otan ensin löysät pois aiheesta Risto Dufvan paluu Liigaan. Liigassa on syntymässä uusi mekanismi. Liiga ei pääse eroon Risto Dufvasta – eikä Risto Dufva pääse eroon Liigasta.
Totta puhuakseni kyse on siitä, että Dufvassa meillä on suomalainen huippuvalmentaja, jonka kanssa ei enää hevin tehdä perinteistä päävalmentajasopimusta, mutta aina kulloisenkin floppiseuran sopii turvata muutamaksi kuukaudeksi maineikkaan ammattimiehen apuun.
LUE MYÖS: Risto Dufva kertoo ensitapaamisestaan uudessa seurassa: ”Eilen kotka laskeutui, nyt kotkat kuuntelevat”
Dufvan, 56, tapaus on sikäli erikoinen, että hän on päävalmentajana melkein sivuraiteella, mutta vain melkein. Ei kokonaan. Samasta konkareiden säädystä ei enää Hannu Jortikkaa, 62, ei Raimo Summasta, 57, ei Sakari Pietilää, 65, ei Juhani Tammista, 69, ei Alpo Suhosta 71, merkittävimpiä mainitakseni, enää kutsuta edes pätkäsopimuksella hätiin.
Noista tosin Jortikka ei taitaisi enää lähteäkään remmiin, vaikka pyydettäisiin. Samassa valtiomiesluokassa, ja ylikin, on Hannu Aravirta, 66; hän lähti tyylikkäästi riisuen ensin vapaaehtoisesti koutsin takin, sitten asiantuntijan kaavun.
Mutta tämä Dufva. JYPin mestaruuteen 2009 ja runkosarjan voittoon 2009, 2010 ja 2011 ynnä Jukurit vaikka mihin mainetekoihin Mestiksessä luotsannut korpifilosofi oli ehtinyt lennolla Varsovasta Helsinkiin miettiä valmiiksi muutamia, niin kutsuttuja dufvalaisia sutkauksia. Niillä hän aloittaisi pestinsä Vaasan Sportin peräsimessä pois potkitun Ari-Pekka Pajuluoman paikalla.
"Tilanne on nyt se, että on niin kiire, ettei saa juosta."
Voi jos voisinkin tulkita tuon Dufvan elämää suuremman ajatuksen niin, että se kääntyisi jääkiekkokielelle näin: jos peliä meinaa nopeuttaa, sitä on ensin hidastettava.
Myös tämä oli helmi: "Ei se Narvan marssi kovin helposti Jääkärimarssiksi taivu edes Vaasassa."
Tuota en tohdi näinä arveluttavina maailmanaikoina edes yrittää taivutella lätkäkielelle. Yksin mestari itse tietää, mitä hän tuossa ajattelee.
Saa tästä Dufvan paluusta ainakin yhden kolumnin – vai pakinako tämä on? – kirjoitettavaksi, jos ei muuta. Dufvaan sopii suhtautua samoin kuin Dufva suhtautuu meihin muihin eli jääkiekkoyhteisöön: keikarimaisen kepeästi, viisauksin ja leukaillen.
Ja voisiko olla kahta ilman kolmatta? Ensin viime kaudella JYPiin kesken kauden paikkamaan sikäläisen seurajohdon virheitä varsin hyvällä menestyksellä; silloin Dufva kiritti JYPin pahasta sillasta aina pudotuspeleihin asti. Nyt Sportin kanssa sama ihmetemppu – ja jo voi 2020-2021 syksyllä jonkin tappiollisesti kautensa avannut seura ja sen päävalmentaja tuntea Dufvan haamun niskassaan.
Vaan jos oli puheet kunnossa "RD:llä", kun hän – kuin sattumoisin ja jääkiekkojumalten suunnitelmien mukaan – vapautui Puolen pääsarjan Katowicen päävalmentajan tehtävästä ja otti Sportin komentoonsa, sopii toki kysyä, mitkä käärmekeitot Dufva oli keittänyt ensimmäiseen otteluun ison pahan HIFK:n vierasluolaan.
Dufva tuli, näki ja voitti – mutta vain ensimmäisen erän.
Ehkä jotkut Liigan nuoremmat päävalmentajat katselivat kotisohviltaan ihmeissään, että eikö se jääkiekkoilu olekaan lopullisesti muuttunut niin, että on pakko luisteluttaa pelaajiaan kaukalon päästä päähän kieli vyön alla ilman tolkun hiventä. Sport pelasi hyökkäyksensä ja puolustuksensa kurinalaisen kaksivaiheisesti.
Jos ei ollut varmaa paikkaa prässätä, Sport pelasi herkästi 1-2-2-trapia.
Jos ei ollut saumaa pelata kiekkokontrollia, Sport pelasi eteenpäin mutta kuitenkin niin, että välillä sekaan pelivälinettä pidettiin ripaus hallussa.
Ja, kas, HIFK olikin pinteessä, kun Sport vieläpä meni ja teki pelin avausmaalin.
Lopulta Sportin osin 90-lukulaiset pelikonstit – puolustetaan ensin ja hyökätään, mitä hyökättävää jää – eivät riittäneet muuta kuin HIFK:n, joka muuten sivumennen sanoen oli kehno kuin mikä, kiusaamiseksi tuloksetta. Ja toki osin myös niin, että Sport pani ansiokkaasti hanttiin tekemällä, mitä tehtävissä oli.
Peli maalein 4-2 helsinkiläisille. Vaasan veri vapisi sittenkin ja samalla tavalla kuin kauden alussa aiemminkin.
Vaan jäämme odottamaan, mitä runoilee Risto Dufva.