Suomen Jääkiekkoliitto tiedotti tänään uudesta tehtävänjaosta, jonka myötä Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen vastuu suomalaisessa jääkiekkoilussa kasvaa entisestään. MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen näkee Jalosen kulkevan kaksisuuntaista tietä.
Jääkiekkoliitto on seuraavan kauden ilman huippu-urheilujohtajaa Rauli Uraman siirtyessä tehtävästä TPS:n palvelukseen. Liitto jatkaa sopivan korvaajan etsimistä samalla kun Uramalle kuuluneita vastuualueita hoitaa ensi kaudella kolme miestä: A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen, alle 20-vuotiaiden päävalmentajana aloittava Antti Pennanen ja nuorisomaajoukkueiden GM Kimmo Oikarinen. Lisäksi naisten ja tyttöjen maajoukkueiden vastuuhenkilönä jatkaa GM Tuula Puputti.
Jalosen lautasella on Leijonien valmentamisen ohella aimo liuta asioita: Hän vastaa jatkossa nuorisomaajoukkueiden valmennuksen johtamisesta, Suomi-kiekon painopisteiden rakentamisesta ja seurayhteistyöstä sekä kerää ja analysoi tietoa yhdessä Vierumäen kehityskeskuksen kanssa. Jalonen toimii lisäksi asiantuntijana Olympiakomitean palloilulajien asiantuntijaryhmässä ja on liiton valmennusvaliokunnan jäsen.
Toisaalta Jalonen on jo aiemmin linjannut päävalmentamisen rinnalla Suomi-kiekon teemoja vahvasti.
– Jalonen on jo tähän mennessä ollut Leijonien kaikista päävalmentajista voimakkaimmin luomassa perinnettä, jossa päävalmentaja vaikuttaa muuhunkin: hän on osallistunut kaikkeen linjaamiseen osin virallisia ja osin epävirallisia reittejä. Jalosen matka päävalmentajasta vaikuttamaan myös ruohonjuuritason asioihin ei ole niin pitkä kuin jollain sellaisella, joka on tyytynyt hoitamaan vain päävalmentajan tehtävää, Sihvonen analysoi.
– Jos näitä tehtäviä olisi delegoitu jollekin muulle päävalmentajalle, en olisi niin luottavaisin mielin. Nyt tämä kuitenkin vaikuttaa päällisin puolin ihan hyvältä ratkaisulta.
Myös laaja-alaisen Pennasen Sihvonen näkee oivana tekijänä monipuoliseen ruutuunsa. A-maajoukkueen apuvalmentajakin toimiva Pennanen vastaa nuorisomaajoukkuetapahtumien seurannasta sekä maajoukkuepelaajien pelaajapolun seurannasta ja kehittämisestä. Pennasen vastuulla on niin ikään jalkauttaa Suomi-kiekon painopisteitä seuroihin sekä kehittää kilpasarjoja, ja hän on mukana myös muun muassa Mestis-yhteistyössä ja Jääkiekkoliiton erotuomarivaliokunnassa.
– Pennanen on tietyllä lailla pitkän linjan Jalosen oppipoika, joka on valmentajana osannut paikoin jopa jalostaa jaloslaista ajattelua. Hän on kuulunut suomalaisen jääkiekkoilun arkkitehtuurin kärkiniimin jo monta vuotta ja on Jalosen tavoin sen tyylinen hahmo, joka on aina halunnut vaikuttaa reviiriään laajemmalle. Pennanen on kiistatta todella hyvä lisä tuohon.
Sihvonen arvioi Suomi-kiekon olevan jatkossa jopa yhtenäisemmässä rintamassa kuin Uraman aikana.
– Niin hyvää työtä kuin Rauli Urama tekikin, hänellä oli aina oma vedätys ja nyanssi menossa läpi vuosien. Tässä saatetaan mennä nyt täsmällisemmin yhtä ja samaa polkua.
"Pieni periaatteellinen varaus"
Yhtenäisyys on yhtäältä hyve. Toisaalta Sihvonen toteaa, että on saattanut olla rikkauskin, että Urama on ollut aiemmin joistain asioista aavistuksen eri linjoilla kuin muut avainhenkilöt. Oma kysymyksensä on, onko Jääkiekkoliitossa tällä hetkellä ihmistä, joka paikan tullen kyseenalaistaisi Jalosta.
– Se on äärimmäisen hyvä kysymys, ja rehellisesti kun vastaan, ei oikein ole. En näe tässä tilanteessa ongelmaa, kun tiedän, miten hyvää työtä Jalonen tekee, mutta on jätettävä pieni periaatteellinen varaus. Mikään organisaatio ei ole välttämättä silloin ihan parhaassa tilassa, jos sisällöllinen valta on noin konkreettisesti yhden miehen käsissä.
Ja vaikka vuosi on urheilussa lyhyt aika, Sihvonen spekuloi, miten Jalosen energia riittää kaikkeen. Sihvonen uskoo, ettei työtunteja kerry itsessään liikaa, mutta menestyksen saavuttaminen ja vastuu kuormittavat Jalosta.
– Urama sai rauhassa keskittyä vain huippu-urheilujohtajan tehtävään. Kun kaikki asiat panee päällekkäin, Jalosella töitä ja urakkaa liittää.
– En näe, että tilanne on uhka Leijonille, mutta kun hän vastaa esimerkiksi eri juniorimaajoukkueiden kokonaisuuksista, Pikkuleijonien ja nuorten kanssa on eri asia. Jalosen tekee varmasti mieli jotain linjata, ja hänen ollessaan tunteella elävä ja ajoittain äkkipikainen mies, siellä saattaa ajoittain sattua ja tapahtua. Otetaan huomioon, että jos Jalonen olisi saanut valita, hän ei olisi kaikkia juniorimaajoukkueiden koutseja samoin valinnut, vaan Uramalla oli oma linjansa.
"Hämmästyttävä mies"
Jalosen kulkee vastuineen Sihvosen luonnehdinnan mukaan kaksisuuntaista tietä.
– Vaikka hän joutuu hallitsemaan yhtä aikaa isompaa kokonaisuutta, hänen pitää lyödä myös kätensä saveen, kun hän alkaa lähestyä nuorten maajoukkueiden päävalmentajia ja valmennustiimejä ja puhutaan arjen tekemisestä.
– Yhtäältä Jalonen kohoaa vielä enemmän valtiomiesluokkaan, mutta samalla päivittäisen tekemisen osalta työt lisääntyvät ja jalkaantumisen tarve kasvaa. Jalonen selvästi nauttii siitä, ja hän on hämmästyttävä mies siinä mielessä. Varmaan vasta sitten kun arkun kansi lyödään kiinni, hän lakkaa olemasta kiinnostunut. Hän on ihan kummallinen poikkeus tässä suhteessa.
