Esikoiskirjailija ja Ikkunat kii –podcastin perustaja Katariina Bröms kiinnostui rikoksista jo lapsena katsellessaan venäläisiä true crime -dokumentteja yhdessä mummonsa kanssa. Nyt hän kertoo Venäjällä tapahtuneista raakuuksista suomalaisille.
Kuinka 23-vuotias nainen on kiinnostunut Venäjällä tapahtuneista raaoista rikoksista? Jos esikoiskirjailija Katariina Bröms saisi ruplan, joka kerran kuin asiasta kysytään, hän olisi rikas. Brömsin mielenkiinto sarjamurhaajiin ja selvittämättömiin henkirikoksiin syntyi jo pienenä tyttönä. Hän muistaa lapsuudestaan hetket, kun he istuivat mummon kanssa sohvalle katselemaan mummon kotimaan rikoksista kertovaa true crime -sarjaa.
Mummo asuu edelleen pienessä venäläiskylässä lähellä Tambovin kaupunkia, ja sarja on vielä 20 vuoden jälkeen yksi parivaljakon yhteisistä harrastuksista.
Kaikki lähti kultista
Tosielämän rikostarinat kiehtoivat Brömsiä niin paljon, että urapolku alkoi nopeasti viistää lain pariin. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hän lähti opiskelemaan Venäjän kieltä, kulttuuria ja kääntämistä erikoistuen oikeustulkkaukseen.
Tutkinto on nyt lopputyötä vaille valmis. Pro gradussaan hän käsittelee oikeustulkkien stressin hallintaa.
Vuosi sitten Bröms teki uuden aluevaltauksen ja alkoi juontaa venäläisiä rikostapauksia käsittelevää podcastia nimeltään Ikkunat kii.
Ensimmäisen podcastin tarina sijoittuu 1700-luvulle ja käsitteli Skoptsit -nimistä kulttia. Kultissa haluttiin välttää seksuaalista himoa ja se tunnetaan parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta. Kultista karanneet jäsenet murhattiin.
– On kiinnostavaa syventyä siihen, miten ja millaiset ihmiset aivopesevät ihmisiä. Se oli minusta todella räväkkä aloitus.
Sarjamurhaajia ja selvittämättömiä henkirikoksia
Bröms etsii uusia rikostapauksia venäläisistä dokumenteista, uutisista ja erilaisilta rikosfoorumeilta. Myös oikeuden asiakirjat ovat tulleet tutuksi.
– Joillakin venäläisillä uutistoimistolla on myös omia blogityylisiä kirjoituksia murhaajista ja sarjamurhaajista.
Brömsiä kiinnostaa erityisesti tarinat sarjamurhaajista. Ne ovat psykologisesta näkökulmasta kiehtovia ja siksi hän on myös käsitellyt omissa podcasteissaan useita sarjamurhaajia.
Brömsille on painunut etenkin mieleen tarina Aleksandr Pitshushkinista, joka tunnetaan myös "shakkilautamurhaajana" tai "Bitsevskin raivohulluna".
Pitshushkin tunnusti poliisille halunneensa tappaa yhden ihmisen jokaista shakkilaudan 64 ruutua kohden. Vuonna 2007 hänet tuomittiin 48 murhasta ja kolmesta murhayrityksestä.
Toinen Brömsin mielestä mielenkiintoinen sarjamurhaaja on neuvostoliittolainen kannibaali Andrei Tšikatilo. Hän sai kuolemantuomion 52 kahdesta murhasta vuonna 1992.
100 lakia yhden päivän aikana
True crime on ollut suosittua televisiossa jo vuosikymmeniä, mutta rikospodcastien myötä genren suosion voi sanoa räjähtäneen.
Samalla kuin Brömsin podcast keräsi kuulijoita sai hän tarjouksen esikoiskirjan tekemisestä. Aihe nähtiin uniikkina, sillä venäläisistä rikoksista ei juuri Suomessa ole kirjoitettu.
Ikkunat auki itään -niminen kirja ilmestyi heinäkuussa. Siinä käydään lävitse viisi rikostarinaa, jotka ovat puhuttaneet niin Venäjällä kuin muuallakin.
– Kyllä suomalaisia kiinnostavat myös Venäjällä tehdyt rikokset. Minusta on tärkeää välittää tietoa rikoksista, jotka tapahtuvat näinkin lähellä Suomea.
Bröms näkee paljon eroja Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmien välillä. Venäjällä lait ovat hänen mukaansa kirjoitettu löyhemmin, ja ne ovat herkemmin sovellettavissa.
– Ne ovat hyvin laajoja ja niitä on vaikea tulkita yksiselitteisesti, ja harvoin niitä yksiselitteisesti tulkitakaan.
Vladimir Putinin viimeisimpien presidenttikausien aikana sananvapautta on kavennettu, eikä sota-aika ole hidastanut tahtia. Heinäkuussa Putin kirjoitti yhden päivän aikana yli 100 uutta lakia.
– Suurin huolenaihe on ihmisoikeuksien rajoittaminen, sillä useampi uusista laeista koski niitä.
7:05
Satamakaupungin varjopuolet
Bröms on kahden maan, Venäjän ja Suomen, kansalainen. Hänen äitinsä muutti Venäjän Tambovista Suomeen 90-luvulla Neuvostoliiton hajotessa. Venäjällä hän oli tavannut suomalaismiehen, rakastui ja muutti perustamaan perhettä Brömsin isän kotimaahan.
– Kai se oli myös jonkinlainen pakokeino, Bröms sanoo ja viittaa sen aikaisiin oloihin Venäjällä ja Neuvostoliiton hajoamiseen.
Bröms syntyi 1998-vuonna Savonlinnassa. Sieltä perhe muutti hyvin pian Kotkaan, jossa Bröms eli lapsuutensa ja nuoruutensa. Vaikka kaupungissa oli paljon venäläisiä, tai juuri sen vuoksi, hän sai osakseen arvostelua.
– Luultavasti kaikki siellä asuneet venäläiset ovat kokeneet kiusaamista ja toki itsekin olen.
Kiusaaminen oli nimittelyä ja ulkopuolelle jättämistä. Lapsena se tuntui rankalta, mutta onneksi hänellä oli tiivis tukipiiri ja hyviä ystäviä.
– Nyt olen kääntänyt taustani vahvuudeksi, Bröms summaa.
Puolet venäläistä, toinen puoli suomalaista
Myös podcast- ja kirjailijauransa ulkopuolella Bröms on säilyttänyt vahvat siteet äitinsä kotimaahan. Hän puhuu venäjää toisena äidinkielenään ja kokee, että hänestä löytyy niin venäläinen kuin suomalainen puoli.
Venäläisiksi puolikseen hän näkee tiiviit suhteet perheeseen ja isovanhempien kunnioituksen. Perhe on hänelle todella tärkeä.
– Venäjällä on selvää, että vanhempia sukupolvia kunnioitetaan yli kaiken. Jos korottaa ääntään isovanhemmalle, niin se on anteeksiantamatonta.
Myös venäläiselle ruoalle, kuten pelmeneille ja borssikeitolle, on erityinen paikka Brömsin sydämessä.
Brömsin on helpompaa määritellä venäläiset puolensa kuin suomalaiset.
– Se mikä minussa on suomalaista, on normaalia myös Venäjällä, mutta mikä on venäläistä, "menee täällä yli", Bröms naurahtaa.
Sodasta ei puhuta sukulaisten kahvipöydissä
Alkuvuonna moni ei uskonut, että Venäjä hyökkäisi Ukrainaan. Bröms ystävineen olivat spekuloineet asialla, mutta eivät hekään halunneet uskoa sodan syttymiseen.
Bröms ei keskustele sodasta Venäjällä asuvien tuttaviensa kanssa. Erityisesti vanhemmille sukulaisille aihe on hankala. Suomessa asuvien ystävien kanssa tilanteesta on keskusteltu enemmän.
Myös Bröms on varovainen kritisoidessaan Venäjän toimia. Hän alkoi kirjoittaa esikoiskirjaansa viime keväänä, kun sotaoperaatiot olivat alkaneet. Tuolloin hän pohti, voisiko kirjan julkaisusta tulla ongelmia, mutta päätti kuitenkin julkaista teoksen.
Kirja ei ota kantaa sotaan tai uusiin lakeihin, vaan siinä käydään läpi viisi tunnettua rikostapausta Venäjältä. Tositarinoiden lomassa käsitellään muun muassa kotiväkivallan uhrien huonoa asemaa, poliittisia murhia ja virkavallan korruptiota.
– Poliisin korruptio näkyy esimerkiksi lahjuksina, ja sitä olen itsekin joutunut todistamaan.
"Kyllä se huolestuttaa"
Sotatilanteen jatkuessa ja viisumikeskustelujen käydessä kuumana Brömsiä mietityttää, pääseekö hän vielä Venäjälle. Hänellä on ollut tapana vierailla mummonsa luona vuosittain.
– Kyllä se huolestuttaa, mitä Venäjällä tapahtuu ja kuinka elämänlaatu siellä heikkenee.
Sota on kiihdyttänyt arvostelua Suomessa asuvia venäläisiä kohtaan ja muun muassa venäläisten kiinteistöjä on töhritty. Bröms haluaa muistuttaa suomalaisia, etteivät kaikki tavalliset venäläiset kannata sotaa.
Bröm itse ei ole joutunut Suomessa ongelmiin toisen kotimaansa vuoksi.
Tilanne on kuitenkin nostanut pintaan lapsuuden kiusaamismuistot.
– Mietin millaista kiusaaminen lapsuudessa oli ja että voisiko se toistua nyt vielä rajumpana. Tiedän, että jotkut tutut ovat jo joutuneet kärsimään tilanteesta.
Unelmana sananvapautta kunnioittava Venäjä
Brömsin tulevaisuuden suunnitelmat ovat auki. Yksi asia on varma: Venäjän rikollisuutta käsittelevien sisältöjen teko jatkuu.
– Haluan pystyä vaikuttamaan ja muuttaa asenteita ja maailmaa.
Erityisen tärkeää Brömsille on, että hän pystyy kertomaan Venäjän alati kaventuvasta sananvapaudesta. Tällä hetkellä Venäjällä voi saada jopa 15 vuotta vankeutta “väärän” tiedon levittämisestä.
– Toivoisin, että Venäjällä pystyisi ilmaisemaan mielipiteensä ilman, että joutuu pelkäämään rangaistusta.