Venäjän uhitellessa pelkkä Euroopan yhtenäisyys ei riitä. Tarvittaisiin kaikkien länsimaiden yhtenäisyyttä, ja sitä yhtenäisyyttä Suomenkin pitää edistää, kirjoittaa MTV Uutisten kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E. J. Penttilä.
Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli selkeä ja ryhdikäs. Siinä kerrottiin, että Suomella on täysi oikeus halutessaan hakeutua Naton jäseneksi. Viesti oli vanha, mutta ajankohta oli uusi. Presidentin puheenvuoro poisti kaikki epäilyt Suomen linjasta.
Puhe oli viisas veto. Se pakotti Putinin miettimään kannattaako käyttää sotilaallista voimaa Ukrainassa, jos se kerran johtaa Naton laajenemiseen pohjoisessa.
"Briljanttia!" oli ensimmäinen reaktioni. Nyt Suomi oikeasti käyttää Nato-optiota tavalla, joka parantaa koko Euroopan turvallisuutta. Venäjän on pakko miettiä Ukrainan-operaation geopoliittisia seurauksia uudelleen. Tämä vähentää sodan uhkaa Euroopassa.
Sen jälkeen Suomen linja on valitettavasti ollut epäselvä. Presidentti on selitellyt puhettaan ja sen synnyttämää keskustelua. Pääministeri Sanna Marin on todennut, että Suomi tuskin hakee Nato-jäsenyyttä hänen pääministerikautenaan.
Pääministerin lausunto saattoi olla lipsahdus. Hän tuskin halusi muuttaa Suomen turvallisuuspoliittista linjaa. Mutta paljon isompi lipsahdus oli presidentti Joe Bidenin toteamus, jonka mukaan lännen vastatoimet voisivat jäädä vähäisiksi, jos Venäjä tekisi vain pienen sotilaallisen tunkeutumisen Ukrainaan. Lipsahduksilla kuitenkin voi olla samansuuntaisia seurauksia: Venäjän näkökulmasta ne ovat pienentäneet mahdollisten sotatoimien geopoliittisia ja taloudellisia kustannuksia. Jos Ukrainasta voi ottaa pienen palasen ilman ankaria talouspakotteita tai Naton laajentumista Suomeen, niin ehkä operaatio kannattaa tehdä.