Venäjän aloittama suurhyökkäys on tänään kestänyt päivälleen kolme vuotta. Maailmanpolitiikassa kaikki näyttää nyt mahdolliselta. Näin ei pitäisi olla, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Venäjä on menettänyt valtaosan maavoimiensa parhaista sotilaista ja modernista kalustostaan sekä vallannut noin viidenneksen Ukrainan alueista.
Kreml saattaa saavuttaa ennakkoarvioihin nähden surkeasti sotimalla historiallisen, suorastaan käsittämättömän voiton.
Kyllä, Venäjän sotilaallinen tilanne on parempi kuin Ukrainan, mutta ei tässä mittakaavassa.
Syynä on Yhdysvaltojen "oma maali", kuten yhdysvaltalaislehti Washington Postissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa todettiin.
Ja tämä kiekko on lämätty oman veskarin ohi vastaansanomattomalla voimalla.
Josko vaikka Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump vielä kerran haukkuisi pitkäaikaiset liittolaisensa tai EU pitäisi yhden uuden hätäkokouksen, jossa päätetään seuraavasta kokouksesta?
Näin siitä huolimatta, ettei Natolla edes ole mekanismia jäsenyyden perumiselle ja maailmanjärjestys on yhä länsivetoinen.
Tilanne on tragikoominen.
Venäjä ei ole sotinut läheskään riittävän voittoisasti tai isolla alueella, jotta tämän tason katastrofiskenaarioiden pitäisi olla edes esillä.
Länsi on kuitenkin vetänyt tilanteen niin pahoin vihkoon, että nyt kaikki vaikuttaa mahdolliselta.
Tuskinpa Suomea Natosta pois potkitaan, mutta toinen kysymys on, millaiseksi puolustusliitto muuttuu Trumpin presidenttikauden aikana.
Kyse ei suinkaan ole vain siitä, että Yhdysvallat on kyllästynyt Euroopan armeijoiden alakuloon.
Se on ymmärrettävää.
Mutta edes julkisesti vihjaamalla Euroopan hylkäämisestä on Yhdysvallat avannut keskustelun, jota sen ei pitäisi haluta käydä.
On Yhdysvaltojen etu, että muut länsimaat ovat siitä tavalla tai toisella riippuvaisia.
Euroopan puolustuksen riippuvuus Yhdysvalloista on toki ollut liian voimakas.
Euroopan olisi syytä pystyä hoitamaan omat ongelmansa paremmin kuin Jugoslavian hajoamissotien ja Ukrainan sodan aikana on nähty.
Molemmissa tapauksissa Yhdysvaltojen rooli on ollut liian määräävä. Se, ettei ilman Valkoisen talon apua pärjätä, on entiselle mahtimantereelle häpeällistä.
Niin tai näin, Yhdysvaltojen nyt nähty toiminta vastaa omaa maalia.
Yhdysvaltojen luoma maailmanjärjestys on hyödyttänyt valtavasti nimenomaan Yhdysvaltoja.
Elämme amerikkalaisessa maailmassa. Lännessä Yhdysvaltojen itsekkyyttä, valheita ja tekopyhyyttä on siedetty, koska se on hyödyttänyt meitä.
Kuten Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Rooseveltin kerrotaan sanoneen Dominikaanisen tasavallan hallitsijasta: "Hän on ehkä paskiainen, mutta hän on meidän paskiainen".
Yhdysvallat on ehkä ollut paskiainen, mutta se on ollut lännen paskiainen.
Jos Yhdysvaltojen uskottava tuki Euroopan turvallisuuden takaajana katoaa tai edes merkittävästi kyseenalaistuu yhtään pidemmäksi aikaa, on kyse maailmanpolitiikan vallankumouksesta.
Se olisi käsittämätön voitto aggressiiviseksi osoittautuneelle ja todetulle Venäjälle ja siinä sivussa myös Kiinalle.
Ukrainassa sotimalla Venäjä saattaa aiheuttaa samankaltaisen maailmanjärjestyksen järistyksen, jollaisia on tapana nähdä huomattavasti suurempien sotien jälkeen.
"Voiko enempää tuhkaa ripotella päälleen ja voivotella", saattaisi europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok.) jälleen kommentoida eurooppalaista itseruoskintaa ja läntisen liiton tuomiopäivän julistuksia.
Länsi ei ole kuollut, eikä Natoa haudattu.
Tämän käsittämättömän kohelluksen, jolle on paljon muitakin syitä kuin yksi Trump, on syytä loppua, jos tästä aiotaan selvitä nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa paremmin.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) arvioi, että Yhdysvaltojen "pakka on sekaisin". Ehkä niin, mutta samaa voi kyllä tällä hetkellä sanoa koko läntisestä yhteistyöstä.
Häviämistä olisi helpompi sietää, jos se johtuisi vastustajan ylivertaisuudesta, eikä oman joukkueen mokailusta.
Tällä viikolla olisi hyvä aika aloittaa järkevästi pelaaminen.
Erityisesti jos Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien tapaaminen sattuisi toteutumaan, kuten on huhuttu.
Siinä mahdollisesti kaksi tilaisuutta, joissa maailmanpolitiikan suunnan voi oikaista.
Ja koska Venäjän presidentti Vladimir Putinin ulkonäön muutoksilla on tapana spekuloida, niin spekuloidaan nyt sitten.
Veikkaisin, että hänen otsaansa ilmestynyt arpi johtuu siitä, että lännen toilailuille hysteerisesti nauraessaan Putin on kolhinut päänsä pöydän kulmaan.
