Risto E. J. Penttilän kolumni: Kylmä sota 2.0

Seitsemän viikkoa vallassa ja yksi asia on selvä: Presidentti Joe Biden ei ole mikään kyyhky. Ulkopolitiikassa hän on pikemmin haukka.

Virkavalan vannottuaan hän on asettanut pakotteita Venäjälle, sanonut suorat sanat puhelinkeskustelussa Xi Jinpingille ja käyttänyt sotilaallista voimaa Iranin liittolaisia vastaan Syyriassa. Trumpin arvaamattomuus ja Obaman pehmeys ovat taakse jäänyttä elämää. Amerikkalainen reaalipolitiikka näyttää tehneen paluun.

Kuluva viikko on Bidenin ulkopolitiikan kannalta tärkeä. Presidentti tapaa perjantaina virtuaalisesti Australian, Japanin ja Intian pääministerit. Kyseessä ei ole mikä tahansa kokoonpano vaan nelikko, jonka varaan Yhdysvaltain uutta suurstrategiaa rakennetaan. Suurstrategian tavoitteena on luoda vastavoima Kiinalle. 

Quod-nelikko on "Aasian Nato"

Nelikko ei ole perinteinen puolustusliitto vaan moderni samanmielisten maiden ryhmittymä. Sen virallinen nimi on Quod (lyhennys tulee sanoista Quodrilateral Security Dialogue eli nelikantanen turvallisuusdialogi).

Epävirallisesti siitä käytetään nimitystä Aasian Nato, koska sen tehtävä on edistää turvallisuuspoliittista yhteistyötä Intian ja Tyynenmeren alueella. Atlantti oli vanhan kylmän sodan keskiössä. Uuden kylmän sodan keskiössä on Indo-Pacific eli Intian valtameren ja Tyynen valtameren alue.

Yhdysvaltain näkökulmasta perjantain tapaamisessa on kyse vaalilupauksen lunastamisesta. Biden lupasi rakentaa demokratioiden rintaman, joka ryhtyy vastustamaan Kiinan huonoa käytöstä, ihmisoikeuksien loukkauksia ja naapureiden kiusaamista. Jatkoa on jo luvassa.

Heinäkuussa Intia ja Australia on kutsuttu G7 kokoukseen Britanniassa. Lisäksi mukaan on kutsuttu Korea. Silloin koossa on kymmenen demokratiaa. Koska kansainvälisessä politiikassa rakastetaan lyhenteitä, on tällekin kokoonpanolle sellainen: D10. Bidenin tarkoitus on myöhemmin järjestää vielä suurempi demokratioiden kokoontuminen.

Lue myös: Risto E. J. Penttilän kolumni: Rokotetarina ei ole totta

Uusi kylmä sota

Kiinan näkökulmasta kyseessä on uusi kylmä sota. Se pelkää tulevansa piiritetyksi lännestä, idästä ja etelästä. Sillä on rajakonflikteja Intian kanssa lännessä. Japani on sille vaikea kumppani idässä. Australian kanssa on jatkuvaa hankausta etelässä.

Rajakonflikteja, pakotteita, toimitusketjujen siirtämistä pois Kiinasta, kritiikkiä Kiinan ihmisoikeustilanteesta... Ei ihme, että Kommunistisen puolueen viisivuotissuunnitelma painottaa toimitus- ja tuotantoketjujen sekä teknologian omavaraisuutta. Kiinan näkökulmasta länsi yrittää estää sen oikeutetun nousun maailman huipulle. 

Millainen uusi kylmä sota tulee olemaan? Ei ainakaan samanlainen kuin vanha. Erot Neuvostoliiton ja Kiinan välillä ovat suuret. Ajatus siitä, että maailmaa jakaisi rautaesirippu vaikuttaa mahdottomalta. Sen sijaan on helppo kuvitella tulevaisuus, jossa Kiinan ja Yhdysvaltain ystävät ryhmittyvät kahdeksi kaupalliseksi, teknologiseksi ja poliittiseksi rintamaksi.

Yhdysvaltain blokkia rakennetaan Quodin, G7:n ja Five Eyes -yhteistyön varaan. Five Eyes on Yhdysvaltain, Kanadan, Britannian, Australian ja Uuden Seelannin yhteistyöryhmä, joka vaihtaa tiedustelutietoja keskenään. Samaan aikaan käydään hurjaa kilpailua siitä, millaisia vapaakauppajärjestelyjä Aasiassa edistetään. 

Lue myös: Risto E.J. Penttilä: Hallitus ei ole oikeasti leikannut menoja

Entäs EU?

Miten Euroopan Unioni tässä kilpailussa sijoittuu? Vielä vähän aikaa sitten kuviteltiin, että Eurooppa olisi kiltisti Yhdysvaltain rintamassa. Enää yhteinen rintama ei näytä lainkaan selvältä.

Yhdysvallat ei pitänyt siitä, että EU teki Kiinan kanssa kauppasopimuksen viime vuoden lopulla juuri ennen Bidenin virkakauden alkua. Se ei myöskään pidä puheista, jossa painotetaan Euroopan strategista autonomisuutta eli kykyä toimia ilman Yhdysvaltoja.

Nämä ristiriidat selittävät sen, että Presidentti Biden ensimmäinen puhelu Eurooppaan ei mennyt komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille Brysseliin. Se meni Lontooseen pääministeri Boris Johnsonille, josta on tullut johtava Kiina-haukka Euroopassa.

Oma veikkaukseni on, että EU:n ja Yhdysvaltain suhde tulee noudattamaan vanhaa kaavaa. Eurooppa valittaa ja rimpuilee, mutta viime kädessä se tekee yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa.

En kuitenkaan ole tästä satavarma. Monet keskeiset eurooppalaiset johtajat ovat sitä mieltä, että Euroopan tulisi ylläpitää samaa etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Seuraavat kuukaudet ja vuodet ratkaisevat rakennetaanko yhtä vai kahta demokratioiden rintamaa.

Suomella omat intressinsä

Suomella on paljon pelissä. Yhdysvallat ja Kiina ovat meille tärkeitä vientimaita.

Turvallisuuspoliittisesti Yhdysvallat on tärkeämpi. Sen sitoutuminen Euroopan puolustukseen on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa Brexit ja pandemia ovat heikentäneet Euroopan yhtenäisyyttä ja kyseenalaistaneet unionin kyvyn toimia tehokkaasti jäsenmaiden kannalta vitaaleissa eli elintärkeissä kysymyksissä. Jos EU ei pysty hoitamaan rokotteiden tilausta, miten se kykenisi hoitamaan suuren sotilaallisen kriisin?

Suomi ei voi vaikuttaa kovinkaan paljon siihen, mitä tapahtuu Aasiassa. Sen sijaan meillä on sananvaltaa siihen, miten Euroopan Unionin, USA:n ja Britannian suhteet kehittyvät.

Suomen kannalta parasta olisi, jos länsimaiden yhteistyö olisi mahdollisimman sujuvaa. Meidän tulee toimia sillanrakentaja EU:n, Britannian ja Yhdysvaltain välillä. Se on kansallinen etumme. 

Kirjoittaja Risto E. J. Penttilä on kansainvälisen politiikan asiantuntija ja Nordic West Officen toimitusjohtaja.