Kehittyvien maiden Brics-yhteisöön on hakenut useita uusia maita. Esimerkiksi Indonesia, Argentiina, Uruguay, Nigeria, Egypti tai Etiopia eivät välttämättä pidä Kiinaa tai Venäjää parhaina ja luotettavimpina kavereinaan, vaan vipuina saada itselleen enemmän tilaa ja ääntä, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
Brics: 40 prosenttia maailman väestöstä, neljäsosa globaalista bkt:sta.
Siinäpä lännelle taisteluhansikasta ja tikulla silmään.
Ei ihan näin yksinkertaisesti, vaikka nelisenkymmentä maata haluaa liittyä tähän epäviralliseen ryhmittymään.
Brasiliaa, Venäjää, Intiaa, Kiinaa ja Etelä-Afrikkaa polttelee vähentää riippuvuuttaan (tai päästä kokonaan irti) maailmantalouden dollarisidonnaisuudesta ja perinteisesti lännen johtamista rahoituslaitoksista kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Hampaankolossa on myös muistoja siirtomaavalta-ajasta ja kokemukset Yhdysvaltain hegemoniasta ja maailmanpoliisin roolista. Ideologista kamppailua käyvät voimakkaasti Kiina ja Venäjä.
Putinin Venäjä aloitteentekijänä
Yhteisön ensimmäinen kokous pidettiin Jekaterinburgssa Venäjällä 2009. Se sopi mainiosti lännen vihollisekseen ottaneelle Vladimir Putinille, Brics-hankkeen aloitteentekijälle.
Brics tunnettiin vielä tuolloin Goldman Sachs -pankkia edustaneen Jim O’Neillin keksimän lyhenteen mukaan Bric. Etelä-Afrikka liittyi mukaan 2010.
Tänään yksi on joukosta poissa. Vladimir Putinia ei Johannesburgin kolmepäiväisessä huippukokouksessa näy.
Etelä-Afrikka ei halunnut asettaa itseään ja Putinia vaikeaan tilanteeseen, eikä Putin ottaa pienintäkään riskiä. Eikä kyse ole koronavirustartunnasta.
Nelson Mandelan perinnön hengessä kansainvälistä oikeutta korostavan Etelä-Afrikan olisi pitänyt pidättää Putin kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n asettaman määräyksen mukaan.
Putin puhuu tänään etänä. Venäjää edustaa ulkoministeri Sergei Lavrov.
Brics-maista vain Intian talous porskuttaa
Brics-maista vain Intian talous voi hyvin. Kiinan luvut (joihin ei voi täysin luottaa) herättävät varoitusvaloja, ja rakenteelliset haasteet tuppaavat vain kasvamaan.
Intia ja Kiina, ydinasevaltoja molemmat, ovat sotilaallisestikin univormujen napit vastakkain Himalajan rajakiistassa. Delhi ei halua, että Kiina kasvattaa taloudellista, poliittista ja sotilaallista vaikutusvaltaansa sen kustannuksella.
Intia ei ole riemastunut uusista Brics-jäsenistä, jos tämä lisää Kiinan painoarvoa ja ideologista roolia maailmalla. Bricsillä ei ole jäsenyyskriteereitä, mutta päätöksiä tehdään konsensusperiaatteella.
Kiina on Delhin silmissä kehittynyt maa, joka hamuaa liittolaisia kaikilla mantereilla.
Peking kilpailee taloudessa ja huipputeknologiassa Yhdysvaltojen – ei luonnonvararesurssi Venäjän – kanssa. Intialle on tärkeää, että sillä on hyvät välit myös länteen.
Teknologista osaamistakin löytyy. Kerrottakoon vaikka, että Intian Chandrayaan-3 avaruusluotaimen on määrä laskeutua Kuun etelänavalle huomenna.
Intialle länsi vastapaino Kiinaa vastaan
Intian väestö kasvaa, Kiinan suunta on toinen. Pitkällä tähtäimellä Intia haluaa itse nousta suureksi vallaksi. Se ei halua sotilaallista konfliktia Kiinan kanssa, siinä häviäisivät molemmat.
Mutta monen muun Aasian maan tavoin se varautuu Kiinan asevoimien kasvuun, ja on lisännyt sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Ranskan kanssa.
Bricsistä Intia kuitenkin hyötyy niin taloudellisesti, teknologisesti kuin infrastruktuurin suhteen. Samalla se istuu samassa pöydässä Venäjän ja Kiinan kanssa, ja kuulee ja näkee paremmin. Mieluummin teltassa kuin sen ulkopuolella.
Esimerkki siitä, että Bricsistä tuskin on kylmän sodan ajan tapaiseksi sitoutumattomien maiden liikkeeksi, vaikka moni jäseneksi hakeva valtio ehkä sellaisesta haaveilee.
Brasilia ja Etelä-Afrikkakin tasapainottelevat uusien jäsenyyksien suhteen. Ne ovat demokratioita, ja haluavat kuitenkin pitää yllä hyviä suhteita myös länteen, jo kauppansa ja investointien takia.
Jäsenyyttä hakee kirjava joukko
Jäsenyyshakijamaat ovat taloudellisesti, kooltaan, talouksiltaan, yhteiskuntajärjestelmiltään, sisäisiltä koheesioiltaan tai hajanaisuuksiltaan kirjava joukko. Niiden rinnalla G7-maat ovat ydinperhe.
Saudi-Arabia, Venezuela, Iran, Yhdistyneet Arabiemiraatit, joitakin mainitakseni, eivät sure, kun Peking ja Moskova eivät kysele niiden ihmisoikeustilanteen perään. Öljyä niillä toki on tarjota myytäväksi.
Mutta olisi länsileiriltä typerää omaan jalkaan ja lompakkoon ampumista, jos Yhdysvallat, EU, Japani, Britannia, Kanada, Australia ja vaikkapa Etelä-Korea eivät nykyistä paremmin löydä keinoja tasa-arvoisempiin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Poliittisella jargonilla kumppanuuteen.,
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on Euroopalle kohtalonkysymys. Se ei ole sitä koko maailmalle, joten hampaita kiristellen katsomme miten Brasilia, Etelä-Afrikka ja Intia tilanteessa pujottelevat.
Valtiot haluavat isoihin pöytiin
Indonesia, Argentiina, Uruguay, Nigeria, Egypti tai Etiopia eivät välttämättä pidä Kiinaa tai Venäjää parhaina ja luotettavimpina kavereinaan, vaan vipuina saada itselleen enemmän tilaa ja ääntä isoissa pöydissä teknologiasta ja investoinneista pandemioiden torjuntaan ja kestävään kehitykseen. Hakijamaille myös kelpaavat Kiinan investoinnit.
Brics, miten se sitten hahmottuukin, on vaikuttaja ja luultavasti sellaisena vain kasvaa. Yhtenäistä tiivistä blokkia siitä ei tule.
Ja suuria entä jos -tekijöitäkin löytyy. Jos Kiinan talous rakenteineen uhkaa heiketä tuntuvasti, kommunistipuolueen valta-asema ja legitimiteetti horjuu kansalaisten elintason hiipuessa. Peking voi muuttua voimakkaan nationalistisen aggressiiviseksi, koska huonoina aikoina syntipukki on aina toisaalla.
Kuinka moni maa haluaa olla silloin mukana tiilenä Brics-rakennelmassa?
