Juhlapuheista ja yhteisistä korulauseista ei ole pulaa. Linjakkaasta johtajuudesta ja kouriintuntuvista toimenpiteistä on sitäkin enemmän. Turvallisuusuhkat ovat suurempia kuin koskaan, mutta Euroopalla ei ole niihin vastauksia. Washingtonista niitä on turha odottaa, kirjoittaa MTV:n kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen Münchenin turvallisuuskokouksen kynnyksellä.
Puhuri on kylmä sekä idästä että lännestä.
Presidentti Vladimir Putin ja hänen uskollinen aseenkantajansa, ulkoministeri Sergei Lavrov, etenevät jäätävän tehokkaasti sitä polkua, jonka Putin piirsi Münchenin turvallisuuskokouksessa jo 12 vuotta sitten.
Venäjä pyrkii palauttamaan vanhan geostrategisen mahtiasemansa keinoja kaihtamatta, maan taloudellisista ongelmista piittaamatta ja mikä tärkeintä: tosiasioita päättäväisesti kaihtaen.
Putinin ja Lavrovin mukaan Venäjä ei ole rikkonut mitään sopimuksia eikä tehnyt missään mitään pahaa. Ei edes Ukrainassa.
Eikä tekisi, ellei Yhdysvallat ja länsi omilla toimillaan pakottaisi.
Hyvät suhteet palturista huolimatta
Moskova on Kremlin isäntien ja heidän siipiensä suojissa toimivien verkkotrollaajien mukaan syytöntäkin syyttömämpi Sergei ja Julia Skripalin myrkyttämiseen Salisburyssa Englannissa.
Venäjän sekaantuminen Yhdysvaltain tai muiden länsimaiden vaaleihin on sekin Putinin ja Lavorvin mielestä vain osoitus vastapuolen ”vitsikkäästä” vainoharhaisuudesta.
Jokainen järkevä ihminen tietää, että herrat latelevat kirkkain silmin puhdasta palturia.
Siitä huolimatta osa Euroopan johtajista ja varteenotettavista poliitikoista haluaa ylläpitää hyviä suhteita Moskovaan ja välttää Kremlin ärsyttämistä.
Joidenkin on pakko. Jotkut haluavat tehdä niin.
Lopputulos on juuri se, mitä Moskovassa tavoitellaan: EU-rintama rakoilee.
Trump hyökkää avoimesti
Samaan aikaan Valkoisen Talon isäntä Donald Trump öykkäröi avoimesti Euroopan suuntaan. Kolmella rintamalla.
Eurooppalaiset Nato-maat ja erityisesti Saksa lähettävät Trumpin mielestä laskun Venäjän uhkaa vastaan suunnatusta puolustuksesta häikäilemättä Washingtoniin. Eivätkä panosta itse riittävästi armeijoihinsa ja niiden kalustoon.
Trump esikuntineen toistelee tätä mantraa väsymättä. Ja on valitettavasti oikeassa.
Se, että Saksa ei suostu panemaan armeijaansa kuosiin, ei riko välejä pelkästään Yhdysvaltoihin. Se hajottaa rivejä myös Euroopassa. Valkoisen talon suureksi riemuksi.
Putki hiertää myös jatkossa
Nord Stream 2 -kaasuputki on toinen Trumpin tärkeä käsikassara.
USA:n mielestä Saksa ajaa Eurooppaa energia-asioissa liikaa Venäjän syliin. Parempi vaihtoehto olisi ostaa kaasua Yhdysvalloista.
Washingtonin meuhkaaminen uppoaa Euroopassa kuin veitsi lämpimään voihin, koska Euroopan unioni on putkiasiassa pahasti jakautunut.
Vastustajia on enemmän kuin puoltajia. Viimeksi Ranska ja Saksa olivat napit vastakkain putkesta, joka lisää Euroopan riippuvuutta Venäjästä. Kiistatta.
Riitaa ei ole ratkaistu. Se on lakaistu maton alle.
Berliini niiasi kaasuasiassa Moskovaan päin niin voimakkaasti, että uutta äkämöintiä Nord Stream 2:n puolustajien ja vastustajien välillä on mahdoton välttää.
Taistelu Itä-Euroopasta kiihtyy
Trumpin tuorein keino hajottaa Eurooppaa on kosiskella USA:n puolustuksesta riippuvaisia Itä-Euroopan maita yhteisrintamaan Irania ja samalla sekä Venäjää että Kiinaa vastaan.
Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kävi hiljattain Budapestissa ja Varsovassa eikä yrittänyt mitenkään salata näitä tavoitteita.
Euroopassa ei tällä hetkellä ole ketään, jonka johdolla Eurooppa pystyisi tehokkaasti torjumaan Trumpin ja Putinin yrityksiä repiä sekä Euroopan unioni että myös Nato-rintama kappaleiksi.
Euroopan puolustuksen kannalta elintärkeä Britannia on brexit-sekoilunsa vuoksi pois pelistä vielä pitkän aikaa. Ehkä jopa pysyvästi.
Ranskan ja Saksan akseli säröilee. Sekä presidentti Emmanuel Macronin että liittokansleri Angela Merkelin asema kotimaassa heikkenee koko ajan. Siksi mikään EU-tason isompi asia ei etene.
EU:n yhteinen puolustus on vitsi
Ei varsinkaan yhteinen puolustus. Se alkaa olla enemmän vitsi.
Münchenin tämänvuotisen turvallisuuskokouksen järjestäjien analyysi on, että Pariisille yhteinen puolustus tarkoittaa nimenomaan yhteisen sotilaallisen iskukyvyn vahvistamista.
Berliinin liittopäiviltä taas ei löydy poliittista tahtoa päästää Saksan armeijaa todella taistelemaan ranskalaisten rinnalla. Saksalle yhteinen puolustus on enemmän vain keino syventää EU:n integraatiota.
Toukokuun EU-vaalien jälkeen tilanne voi olla vielä mutkikkaampi, jos oikeistopopulistit pääsevät ounastellun vaalivoiton turvin sekoittamaan unionin avainpaikkojen jakoa ja tulevan poliittisen linjan määrittelyä.
Eurooppa on sinisilmäinen Kiinan kanssa
Kaikesta tästä hyötyy eniten Kiina.
Sekä Trump että Putin irtisanoutuivat keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta osin siksi, että Kiina on saanut huseerata niiden kanssa täysin vapaasti.
Asetelmaa ei helpota se, että Kiinasta taloudellisesti hyötyvät eurooppalaiset ovat yhä edelleen liian sinisilmäisiä Pekingin valtapyrkimysten suhteen. Myös silloin, kun puhutaan USA:n ja Kiinan uhkaavasta kauppasodasta.
Münchenin turvallisuuskokoukseen odotetaan tänä vuona noin 40 valtionpäämiestä ja 100 ministeriä. Liittokansleri Merkel on ilmoittanut tekevänsä heidän kanssaan hartiavoimin töitä, jotta aseriisunta ja liennytys jatkuisi monenkeskisten neuvottelujen kautta.
Berliinin rautarouvan hartioissa ei kuitenkaan enää ole takavuosien puhtia.
Münchenistä on monista eri syistä turha odottaa isoja myönteisiä edistysaskeleita. Tärkein on kuitenkin se, että vapaalta länneltä puuttuu entistä selkeämmin vahva puolestapuhuja.
Kaikki viittaa pikemminkin siihen, että kylmä puhuri kansainvälisissä suhteissa jatkuu. Eniten siitä kärsii hajanainen Eurooppa eikä siellä vähiten pieni Suomi.