Rikostoimittajan kommentti: Koskelan teinisurmassa on kyse puhtaasta julmuudesta
MTV
Julkaistu 23.12.2020 07:05
Tiia Palmén
tiia.palmen@mtv.fi
Kymmenet kynttilät palavat Helsingin Koskelassa pimeässä puistossa, lavan luona josta 16-vuotias poika löytyi surmattuna joulukuun alussa. Satoja ihmisiä on käynyt paikalla kuluneiden parin viikon aikana.
Kynttilöiden joukossa on kukkia ja enkeli, joka kertoo pojan olevan ihmisten ajatuksissa. Viesteissä toivotaan rauhallista ikiunta nuorelle, joka lähti aivan liian aikaisin.
Lavalle on aseteltu myös vihreä huppari. Kuuluiko tämä paita pojalle, jota nöyryytettiin, kiusattiin ja riisuttiin ennen kuolemaansa?
Puisto on iso ja pimeä. Poliisi on kertonut, että uhria pahoinpideltiin useita kymmeniä minuutteja. Onko poika yrittänyt paeta täällä murhasta epäiltyä kolmikkoa, joka aina uudestaan sai hänet kiinni? Mitä olisi tarvittu, että tragedia olisi saatu estettyä viime hetkellä?
Poliisi on kertonut naisesta, joka kulki ohi tapahtuman aikaan huutaen pojille jotakin. Ohikulkijasta ei toistaiseksi tiedetä enempää.
Puiston vieressä kohoaa Koskelan sairaalan iso rakennus, jonka ikkunoissa palavat valot. Sisältä ei takuulla ole kukaan nähnyt ulos pilkkopimeään tuona joulukuisena iltana, kun 16-vuotias poika olisi kipeästi tarvinnut apua.
Lähempänä puistoa on rakenteilla olevia kerrostaloja, joissa ei asu vielä ketään.
Tässä puistossa neljä nuorta poikaa vietti yhden syntymäpäiviä 4. joulukuuta. Ilta päättyi karmivaan henkirikokseen. Kukaan ei tiedä miksi ja miten, poliisillakaan ei ole vastauksia teon syihin.
Nämä epäillyt olivat uhrille jonkinlaisia kavereita. "Kavereita", jotka silti kiusasivat ja lopulta surmasivat. Miltä se on mahtanut tuntua uhrista, joka varmasti tajusi elämänsä viime metreillä, mitä "kaverit" hänelle tekevät?
Maanantaina 7. joulukuuta rakennusmiehet palasivat työmaalleen kerrostaloihin, ja joku heistä näki ruumiin lavan luona.
Poliisi puhuu Koskelan tapauksessa pitkään jatkuneesta kiusaamisesta. Tutkinnanjohtaja sanoi itsekin tiedostavansa, että kiusaaminen on liian laimea termi tapahtuneelle.
Vilja Eerikan murha vuonna 2012 herätti suomalaiset puhumaan lastensuojelusta. Tämän 16-vuotiaan pojan kuolema pitää herättää meidät puhumaan kiusaamisen ja väkivallan kitkemisestä.
Koskelan tapaus pitää vielä vuosienkin päästä olla varoittava esimerkki. Tämäkin tapaus oli liikaa, eikä se saa enää koskaan toistua.
Koskelan 16-vuotias uhri ei ole valitettavasti ainoa kiusaamisen kohde.
Jokaisen kiusaajan olisi hyvä käydä Koskelan surmapaikalla, edes ajatuksissaan, ja miettiä hetki sitä, miten tuhoisaa on toisen ihmisen kiusaaminen.
Miksi sellaista tehdään? Oma paha olo ei poistu sillä, että satuttaa toista.
On selvää, että kiusaajat eivät itsekään voi hyvin, ja he tarvitsisivat apua.
Kiusaamiselle ei koskaan ole olemassa mitään todellisia syitä, jotka antaisivat sille oikeutuksen. Silti sitä tapahtuu aivan liikaa.
Mitä me kaikki voisimme tehdä, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan? Ainakin on uskallettava puuttua. On kuunneltava, kyseltävä, pidettävä silmät ja korvat auki lapsille ja nuorille, kaivettava heiltä tietoa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
MTV
Poliisi sanoi, että Koskelan surmasta pitää herätä yhteiskunnallista keskustelua. Tätä henkirikosta ei saa unohtaa.
Eikä saakaan. Sen pitää olla meille jokaiselle kipeä ja tuskainen muistutus siitä, mihin kiusaaminen voi pitkittyessään ja pahimmillaan johtaa.
Tässä rikoksessa on kyse julmuudesta ja äärimmäisestä väkivallasta.
Mutta se sai alkunsa kiusaamisesta, jota aivan liian moni lapsi ja nuori Suomessa kokee.
