Lapsen kuolema on uutinen, joka hiljentää kokeneemmankin uutistoimittajan. Kun lapsen kuolema tapahtuu jouluaattona ja kun lapsi menettää henkensä rikoksen uhrina, ei sanoille jää paljon sijaa, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Mona Haapsaari.
Uutistoimitus ei voi kuitenkaan vaieta, vaan toimittajan tehtävä on löytää vastauksia viranomaisilta. Jos viranomaiset eivät puhu, täytyy tietoa yrittää saada muualta.
Sosiaalisessa mediassa on levinnyt päivityksiä, joiden mukaan Arabianrannassa sijaitsevan taloyhtiön asukkaita on kehotettu välttämään mediaa ja toimittajille puhumista. Se on ymmärrettävää, että jokainen haluaa surra rauhassa. Moni on sanonut myös pelkäävänsä sitä, että kaikenlaiset havainnot jouluaatolta, poliisioperaatiosta tai perheestä kääntyvät uhrin omaisia vastaan.
He haluavat kunnioittaa perhettä, jota on kohdannut suruista suurin.
Tapahtuma ei silti vaikenemalla muutu. Tiedotusvälineet eivät ole saaneet poliisilta juuri muuta tietoa kuin sen, että henkirikos tapahtui yksityisasunnossa Helsingissä.
Poliisi epäilee vuonna 1982 syntynyttä miestä alakouluikäisen pojan murhasta. Poliisi otti miehen kiinni tapahtumapaikalta ja eilen poliisi kertoi, että se aikoo esittää miestä vangittavaksi.
Sana murha tekee tapauksesta pelottavan. Kyse ei ole ollut vahingosta tai tapaturmasta, vaan murhasta on kyse esimerkiksi silloin, kun tappo tehdään vakaasti harkiten tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Sitä, millä perustein poliisi tutkii tapausta nimenomaan murhana, ei tiedetä.
MTV Uutisten tietojen mukaan kyseessä on ensimmäisellä luokalla oleva poika, joka oli tuttu pihakaveri monelle lapselle. Kavereiden, mutta myös heidän perheidensä mielissä on surun lisäksi iso huoli: Pitääkö nyt pelätä? Olisiko meidän pitänyt huomata jotain? Olisiko tapahtuneen voinut estää? Miten tästä voi puhua lapselle, kun ei itsekään tiedä, mitä on tapahtunut?
Kun virallista tietoa esimerkiksi tekijän suhteesta lapseen ei ole, alkavat huhut levitä.
Ei tarvitse kuin avata mikä tahansa keskustelupalsta, ja teoriat, faktat, havainnot ja huhut vellovat silmille. Surevien kunnioittamisen sijaan heidät on leimattu syylliseksi moneen kertaan. Näitä vahvistamattomia tietoja tulee paljon myös toimittajille.
Poliisi ehkäisisi tilannetta yksinkertaisella tavalla: Jos et voi tiedottaa asiasta ja toimittaja silti siitä kysyy, perustele, miksi et voi tiedottaa. Nyt vastaukset ovat olleet poikkeuksellisen niukkoja, vailla perusteluita.
Poliisin viestinnän käsikirjankin mukaan poliisin on huolehdittava siitä, etteivät puutteelliset, väärät tai harhaanjohtavat tiedot kärjistä tilannetta. Ilmoitus siitä, ettei ole uutta kerrottavaa, saattaa olla tällaisissa tilanteissa yhtä tärkeä tieto kuin uudet tiedot.
Vangitsemisoikeudenkäynti menee tutkinnanjohtajan mukaan todennäköisesti perjantaille. Silloin tapauksesta saadaan ehkä virallisia lisätietoja. Monta päivää tapahtuneen jälkeen.
Eräässä palautteessa ihmetellään, miksi kirkkoherra Kari Kanala on ottanut tässä tapauksessa niin suuren roolin. Toimittajana arvaukseni on se, että Kanala puhuu. Hän antaa ihmisille tilaa surra, mutta myös selittää, ymmärtää ja suree yhdessä ihmisten kanssa.
Vaikka suomalaisten suru on perinteisesti hiljaista, on meillä tarve tulla kuulluksi ja tietää tosiasiat. Vain siten voimme miettiä, olisiko kukaan voinut pelastaa henkirikoksen uhriksi joutunutta pientä poikaa, joka ei enää koskaan palaa pihakavereidensa luokse Arabianrannan kerrostalon leikkipaikalle.
Viranomaisen viestinnällä on aina alku ja loppu. Tai niin kuuluisi olla. Nyt sillä ei ole mitään näistä.