Reiska maalaa hohtavia koristepintoja

Yksi sisustajan suurimpia ongelmia alkaa nykyisin olla runsauden pula. Kun tarjolla on vaikka minkälaisia materiaaleja ja tavaroita, on usein melkein mahdoton päättää, mitä laittaisi seinille ja mitä kattoon. Varsinkin kun kokonaisuuden tulisi olla miellyttävä ja sopusointuinen.

Jotta valinta ei ainakaan helpottuisi, Remontti-Reiska ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi vaan esittelee nyt yhden vaihtoehdon lisää – ja hohdokkaan esitteleekin: kevyen, hyvin täyttävän vaahtomaalin, jolla saadaan aikaan aivan mykistävän koristeellista pintaa. Se on akryylipohjainen ja vesiohenteinen, täysin hajuton ja myrkytön aine – sanalla sanoen: tekijäystävällinen tuote. Seinän yläosaan tehdään lisäksi komea koristekuviointi erityisellä hohtomaalilla.

Vaahtomaalilla syntyy paksu pinta, joka kuvioidaan sopivalla työkalulla. Tässä valittiin muovinen "ruohomatto-lasta", jolla pintaan luodaan pystysuuntainen raidoitus. Itse kukin voi kuitenkin valita vapaasti mieleisensä työvälineen – pakkelilastan, katuharjan, tapettisulan tai vaikkapa pikkulapsen kämmenen. Vaahtomaali sopii kaikenlaisille pinnoille eikä pinnan edes tarvitse olla viimeisen päälle sileäkään, sillä maalikerroksesta tulee niin paksu ja suorastaan hiukan täyttäväkin, että sillä pystytään salaamaan kohtuullisiakin epätasaisuuksia.

Vaahtomaalin levitys on helppoa ja hauskaa

Ennen maalaustyön aloittamista on suojattava lattia ja mielellään myös katto. Sähkörasiat on tehtävä jännitteettömiksi poistamalla sulake taulusta.

Levitys tapahtuu tavallisella telalla tai siveltimellä. Maalia otetaan telaan reilusti. Työskentely kestää normaalisti noin 20 minuuttia, jonka kuluessa myös kuvioinnin pitäisi olla tehtynä. Tämähän riittää yleensä mainiosti yhden tavallisen makuuhuoneseinän käsittelyyn kerrallaan, mutta jos kuvio on kovin monimutkainen, maalia kannattaa levittää kerralla vähemmän. Työskentelyaika pitenee kylmemmässä, joten maalattavasta tilasta kannattaa katkaista lämmitys jo edellisenä päivänä.

Jos käyttää tässä nähtävää ruohomattolastaa on seurattava, ettei se pääse tukkiutumaan. Lasta on hyvä huuhdella aika ajoin runsaalla vedellä, jolloin jälki pysyy tasalaatuisena. Vedot tulee pitää lyhyinä ja vaihtelevan suuntaisina – ei siis pitkiä, suoria vetoja alhaalta ylös. Tekijää ei myöskään kannata vaihtaa kesken seinän, sillä itse kullakin on hiukan omanlaisensa "käsiala" ja sen muuttuminen saattaa näkyä häiritsevästikin. Vaihdetaan tekijää siis vain nurkissa.

Ainemenekki on noin 1 litra / 3-5 m2. Sitä levitetään siis paksulti. On pidettävä huoli siitä, että kerros on paksuudestaan huolimatta tasainen, sillä heitot tulevat näkymään harjatussa pinnassa. Korjaaminen on kuitenkin kohtuullisen helppoa, sillä jälkeä on helppo tarkkailla työn kuluessa ja niin kauan kuin pinta kiiltää, maalia voi lisätä sinne, mistä sitä näyttää puuttuvan. Kiillon hävitessä pinta on valmis.

Hohdokasta jälkeä

Jo ennen vaahtomaalin levitystä seinään oli rajattu maalarinteipillä suorakaiteen muotoinen alue, johon vaahtomaalia ei levitetty ollenkaan. Sen pohjana oli ainoastaan seinän oma pohjamaali. Suorakaide oli hiottu sileäksi ja nyt se maalattiin kahteen kertaan vihreällä pohjamaalilla, joka kuuluu vaahtomaalin kanssa samaan järjestelmään. Reunoille vedettiin tummanharmaa helmiäisraita ikään kuin kehykseksi. Pohjamaalin kuivuttua kehys rajattiin maalarinteipillä ja vihreä alue maalattiin vihreällä helmiäismaalilla.

Helmiäismaalin levitykseen käytetään pyöreäkulmaista, parinkymmenen sentin pituista lastaa, jolle maalia nostellaan purkista tavallisella pakkelilastalla. Levitys tapahtuu lyhyin liikkein, lastaa eri suuntiin pyöräytellen: seinäpinnan elävyys syntyy nimenomaan näistä lastan erilaisista piirroista.

Kun helmiäismaali oli kuivahtanut kymmenisen minuuttia, pinta siloteltiin samalla lastalla. Myös tässä liikkeiden tulee olla lyhyitä ja erisuuntaisia ja otteen lastasta pitää olla kevyt – vähän kuin kynästä pitäisi kiinni. Menetelmästä on sekin etu, että näin voidaan mennä aikaisemminkin levitetyn pinnan päälle – työsaumaa ei jää näkyviin.

Työ on varsin kevyttä ja ainemenekki huomattavasti vähäisempää kuin vaahtomaalin kohdalla: litran purkilla voi käsitellä jopa kahdeksan neliötä. Helmiäismaali ei suinkaan ole erityisen peittävää ja juuri siitä syystä pohjaväriksi on valittava sama sävy – tässä siis vihreä.

Kaikkein viimeinen työvaihe on maalarinteipin irrottaminen. Tämä kannattaa tehdä ennen kuin helmiäismaali on ehtinyt kuivua kokonaan, sillä silloin se irtoaa vielä helposti.

Lisätietoja: www.kirjovarit.fi
Jälleenmyynti: RTV Värisilmä -liikkeet kautta maan

(JKA 29.12.2006)

Lue myös:

    Uusimmat