Rattiraivoaja kiilaa, fiksu kiittää – suomalaiskuskien käytös vaihtelee paljon

Neljä kymmenestä vastaajasta koki sen sävyn pääosin myönteiseksi. Kuitenkin jopa neljä viidestä kertoi kohdanneensa joskus myös rattiraivoa.

Joka päivä liikenteessä viestitään omasta toiminnasta muille tiellä liikkujille. Sääntöjä noudattava ja ennakoiva liikennekäyttäytyminen luetaan liikenteen perusviestinnäksi, mutta joskus sitä täydennetään tietoisesti lähetetyillä viesteillä, kuten ääni-, valo- ja käsimerkeillä. Tällöin takana on usein jokin perusmotiivi, kuten kiittäminen, huomion herättäminen tai moittiminen.

Yleisin tervehtimis- ja kiittämistapa tienkäyttäjien välisessä viestinnässä on kädenheilautus. Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa kertoo kiittäneensä liikenteessä kättä nostamalla.

– Jos liikenteessä kiittää toista tämän toiminnasta esimerkiksi hymyilemällä tai kättä heilauttamalla, rohkaisee se huomioon ottavaa käytöstä myös jatkossa, Liikenneturvan kehittämispäällikkö Antero Lammi toteaa.

– Viestintä liikenteessä on keino liikennesääntöjen puitteissa toimimiselle. Moni päivittäiseen liikenteeseen kuuluva toiminto, jota ei välttämättä ensisijaisesti ajattele viestintänä, on myös sitä. Esimerkiksi ajolinjan valinnalla kerrot muille liikkujille aikeistasi.

Rattiraivo ei auta liikenteessä

Neljä kymmenestä Liikenneturvan kyselyyn vastanneesta suomalaisesta mieltää liikenteen sanattoman viestinnän sävyn pääosin myönteiseksi. Vain viidesosa kokee sen enimmäkseen kielteisenä. Lähes neljä viidestä on kuitenkin kohdannut raivoa liikenteessä. Usein tai joskus liikenneraivon kohteeksi kertoo joutuneensa lähes puolet. Negatiivista tunnetilaa on ratin takaa tuuletettu enimmäkseen tööttäilemällä tai heristämällä keskisormea, roikkumalla kiinni takapuskurissa ja jopa kiilaamalla.

Rattiraivon kohteeksi joutuminen on siis monelle tuttua. Omankin raivostumisen liikenteessä myöntää kuusi kymmenestä vastaajasta. Kuitenkin heistä vain kaksi kolmasosaa arvioi, että tunne olisi vaikuttanut toimintaan jollain tavalla.

– Moni voi nostaa keskisormen pystyyn melko matalalla kynnyksellä moitteena toisen käyttäytymiselle. Tämän eleen kohteeksi joutunut voi kuitenkin tulkita sormimerkin raivostumisena ja provosoitua, Lammi selventää.

– Jos itsellä hermostuttaa tai kiehahtaa, on tärkeä pitää oma käytös järkevänä. Tunteiden heräämiselle ei voi mitään, mutta niiden vaikutuksia voi hallita.