Rakkaat eläimet, joita syömme on kirja jokaiselle, joka harkitsee lihansyönnin lopettamista

Kirjoittajat ovat haastatelleet monia alan opiskelijoita, jotka kuvaavat eläintenhoitoa varsin ikävin sanakääntein. Näihin haastatteluihin vedoten todetaan, että alan kouluissa muun muassa opetetaan lyömään eläimiä. 

Kirjassa myös ihmetellään, miksi erilaisille tiloille tai etenkin teurastamoihin on niin vaikea päästä ottamaan kuvia ja kyselemään kysymyksiä, jos kerran mitään salattavaa ei ole. 

Kritiikkiä saa moni muukin taho, kuten harhaanjohtavat mainokset, kauppojen markkinointikoneisto ja lihantuottajien etujärjestö.

Lihatuotteiden mainokset kertovat valheellisesti onnellisista tuotantoeläimistä. 

Kaupoissa vegaaniset tuotteet ovat puolestaan lähes aina kalliimpia kuin ei-vegaaniset, sillä esimerkiksi lihaa imitoivien kasviproteiinien hintaan lisätään moninkertainen voittomarginaali lihatuotteisiin verrattuna. 

Lihantuottajat puolestaan ovat tuottajajärjestöineen hyvinkin äänekkäästi puolustamassa lihantuotantoa milloin milläkin verukkeella. 

Lihasta suuret päästöt

Eläintuotannon julmuudesta päästään sen päästövaikutuksiin. 

Lihan tuottaminen vie paljon resursseja: vettä, rehua, sähköä ja polttoainetta. Esimerkiksi kilo sianlihaa vaatii noin 3,5 kiloa erilaisia kasveja eläimen kasvatusvaiheessa. Sianlihan ilmastovaikutus on kahdeksankertainen vaikkapa tofuun verrattuna. 

Kaikkein suurimmat päästöt syntyvät naudanlihan tuotannossa. Nautakilon päästöt ovat niin korkeat, että sama päästö saavutetaan 41 kilolla härkäpapua ja 32 kilolla kauraa. 

Suomen pelloista lähes kolmannes käytetään nurmirehun tuotantoon naudoille. Kotimaisista viljoista noin 60 prosenttia syötetään eläimille eikä ihmisille.

Lisäksi ulkomailta tuodaan eläimille esimerkiksi soijaa. 95 prosenttia Suomeen tuodusta soijasta menee kirjan tietojen mukaan rehuna sika- ja siipikarjatuotantoon. 

Kysymys huoltovarmuudesta

Kirjassa tyrmätään myös yleisesti hellitty ajatus omavaraisuudesta, joka on tärkeää Suomen huoltovarmuudelle. 

Suomalainen ruoka on kirjoittajien mukaan “todellisuudessa täysin riippuvainen tuonnista”. Lannoitteet, kasvinsuojeluaineet ja polttoaineet kun tulevat pääosin ulkomailta. 

Tosin tämä ongelma koskee myös kasvinviljelyä, kirjassa kerrotaan mutta lisätään, että kasvien syönti ylipäätään tarvitsee vähemmän resursseja kuin lihansyönti. 

Ääriajattelua vai valtavirtaa?

Kirjassa on valtavasti tietoa, joka varsin vakuuttavasti puhuu kasvissyönnin puolesta lihansyöntiä vastaan. 

Lukijaa häiritsee välillä se, että kirjoittajat ovat turhankin opettajamaisia. Olisin myös toivonut enemmän vastapuolen kommentteja, jotta kirjan sanoman uskottavuus olisi ollut vahvempi. Sinänsä voin kuvitella, että kirjoittajat ovat varsin hyvin selvittäneet kirjansa faktat. 

Kirjoittajat kysyvät, ovatko he ääriajattelijoita. 

Erään koulun rehtori kun oli kieltänyt Benjaminin tulon kouluun luennoimaan aiheesta, koska koulu ei suvaitse ääriajattelijoita. 

Eläintuotannon kritisoiminen on muutoinkin vaikeaa, kirjoittajat toteavat. Heidän mielestään pääsyyllinen tässä on Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK, joka on “aktiivisesti tukahduttanut kriittisen keskustelun”. 

Lue myös: Tässä ne nyt ovat: Uudet ravitsemussuositukset – varoitus kahvinjuojille

Pärjääkö päiväkotilapsi pelkällä kasvisruoalla? Professori muistuttaa, mikä "keskustelussa usein unohtuu"

Syödäänkö Suomessakin pian viljeltyä keinolihaa? Vegemessujen järjestäjä: "Sitä varmasti tulee"

Jos syöt vain yhtä kasvista, valitse tämä – lääkäri perustelee, miksi

• 23.10.08:20
  Ruoka

  "Tofupervoilu" teki paluun – K-kaupoissa näkyy nyt selkeä proteiini-ilmiö
• 22.10.08:21
  Ruoka

  Vain yksi lihapulla päivässä? Ruotsalaisprofessori uudesta suosituksesta: "Täysin hullua"
• 13.10.14:25
  Ruoka

  Kielenhuoltaja kasvismakkarakohusta: Eihän lihapullakaan ole pulla
• 9.10.07:52
  Kasvisruoka

  EU: Kasvismakkara ei saa enää olla makkara eikä kasvispihvi pihvi
• 20.9.17:34
  Ruoka

  Helsingissä eletään "vegekuplassa" – suomalaisista vegaanilapsista selvisi uutta tietoa
• Lataa lisää