Selatessa uutisvirtaa kärkevät ja sisältöä yksinkertaistavat, suorastaan vääristävät, otsikot rullaavat näkökentässä, kirjoittaa Raakel Lignell kolumnissaan.
Ohjeistavien juttujen määrä tuntuu myös lisääntyneen. Tee näin ja ihosi säteilee, peppusi kohoaa, parisuhteesi säkenöi, vyötärönmittasi lakkaa olemasta rasite yhteiskunnalle, lapsesi menestyvät, saat parempaa palkkaa, nukut paremmin, hiilijalanjälkesi pienenee…
Lista on loputon.
Ikään kuin koko elämä ja maailmankaikkeus olisi hallittavissa viiden vinkin listoilla.
Eihän kukaan niin oikeasti luule. Lukija ei ole keskimääräistä tyhmempi tai sivistymättömämpi.
Silti sormi hipaisee ärsyttävää otsikkoa ja katse pyyhkii jutun läpi tarttuen pariin kohtaan hetkeksi – ehkä henkilö jopa lukaisee koko jutun, mikäli vielä ärsyttävämpi otsikko ei jo huuda luokseen.
Huomioarvo on taattu. Vastentahtoisesti, mutta kuitenkin.
Liian monimutkaista
Silmäiltyäni vinkit ihonhoidon pakollisista päivittäisistä rutiineista pulpahtavat ne illan hammaspesulla mieleen.
Että puhdistaminen ainakin kahdella tökötillä, sitten seerumit ja yövoiteet ja tietenkin silmänympäryksille ja dekolteelle omat mönjät. Huulista puhumattakaan.
Tässä kohtaa olen jo kohottanut täkkiä. Ajatellessa mitä pitäisi, olen huitaissut mahdolliset meikit naamasta vauvanpeppusavetilla.
Koska monivaiheinen "minimi-hoito" tuntuu vaan ylivoimaiselta, päätyy jättämään asian sikseen. Olkoon. Liian monimutkaista. Ei jaksa. Elämässä on riittämiin velvollisuuksia ja oikeita "pakko hoitaa" -hommia.
Pään painuessa tyynyyn voi vielä vähän angstata, että tuli katsottua jotain sarjaa Netflixistä jakso pari turhan pitkään ja välillä torkahdellen. Unihygieniakin jäi näin ollen suorittamatta.
Ei riitä mihinkään
Aamukahvia hörppiessä ja uutisvirtaa rullatessa huomion kiinnittävät hyödylliset aamujumpat.
"Kahdeksalla minuutilla yläkroppa kuntoon" tuntuu silti jotakuinkin 7,5 minuuttia liian rasittavalta. Eli tekemättä jää, koska mitä hyötyä jostain parista minuutista kuitenkaan olisi.
Ja koska vasta 10 000 askelta takaa terveyshyödyt, kannattaako edes yrittää viittätuhatta. Eihän se riitä mihinkään.
Ruokakaupassa putoaa ostoskärryyn jauhelihapakkaus nyhtökauran sijaan. Vanhasta tottumuksesta, mutta myös hinnan vuoksi.
Sitä paitsi miten sitä kauramönjää maustaisi? Ja minkä kanssa valmistaisi?
Ei jaksa nyt kiireessä ja nälkäisenä alkaa kikkailemaan. Jäisi varmaan kuitenkin jääkaapin perukoille pilaantumaan.
Ja eikö ruokahävikki ollutkin yksi suurimpia hiilijalanjäljen syitä?
Näin taitaa ihminen toimia aika monen asian suhteen kuvitellessaan, että on jokin normisto, johon on yllettävä. Mutta se "normaali" tai "tee edes tämä" on niin kaukana oman arjen tai sietokyvyn piiristä, ettei jaksa yrittää siihen suuntaankaan.
Lilluva nettivirta
Oma elämänhallinta on tavoittelun arvoista, mutta ymmärrys oman elämän kokonaiskuormituksesta vaikuttaa olevan kateissa yhä useammilta.
Yritetään polskia to do -listojen lammikoissa tunnistamatta ja kunnioittamatta oman elämän arvokkuutta ja merkityksellisyyttä.
Ehkä joku saa apua noista listoista. Otsikoiden junailijat ovat ainakin saaneet algoritmi-koulutuksen ja listan sanoista, joita viljellessä nettivirrassa lilluva ja haparoiva kansalainen todennäköisimmin klikkaa jutun auki.
Ja vain klikkauksilla on väliä. Onko?