Suomen, Ruotsin ja Turkin allekirjoittama paperi sai vaatimattoman nimen, mutta Martti Koskenniemen ja Tuomas Ojasen mukaan kyse on valtiosopimuksesta. Heidän näkemyksensä jakautuvat siinä, sitooko Madridin paperin sisältö suomalaisen lainsäätäjän valtaa.
Päätyikö Suomen, Ruotsin ja Turkin Nato-huippukokouksen alla allekirjoittamaan asiakirjaan kohta, joka vaatii eduskunnan hyväksynnän? Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta katsoo, että näin todella saattoi tapahtua.
Presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) allekirjoittivat yhteisymmärrysasiakirjaksi nimetyn paperin Turkin kanssa viime viikolla Espanjan Madridissa. Tämän jälkeen Suomen ja Ruotsin Nato-polulla on päästy pari askelta eteenpäin, kun Turkki lakkasi jarruttamasta maiden liittymiskeskustelujen aloittamista.
Velvollisuus viedä Madridissa allekirjoitettu paperi eduskunnan käsiteltäväksi kulminoituu siihen, sitooko se suomalaisen lainsäätäjän valtaa vai ei. Professori Ojasen mukaan näin on voinut tapahtua kohdassa, jossa viitataan terrorismilainsäädäntöön.
– Suomi ja Ruotsi torjuvat terrorismia määrätietoisesti ja päättäväisesti, noudattaen kulloinkin sovellettavia Naton asiakirjoja ja poliittisia linjauksia, sekä toteuttavat kaikki tarvittavat toimet tiukentaakseen edelleen kansallista lainsäädäntöä tässä tarkoituksessa, asiakirjassa kerrotaan.
Kohta kuuluu listaukseen käytännön toimista, joihin Suomi ja Ruotsi sitoutuvat. Oikeusoppineiden näkemykset sen todellisesta merkityksestä kuitenkin jakautuvat.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta katsoo, että lainsäätäjän valtaa ei ole asiakirjassa sidottu ja siksi sitä ei tarvitse viedä eduskunnan käsiteltäväksi.
