Ukrainan sota on muuttanut perustavanlaatuisesti alankomaalaisten käsityksiä turvallisuudesta.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb aloittaa tänään puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa kaksipäiväisen valtiovierailun Alankomaihin.
Presidentin kanslian mukaan keskusteluissa maan johdon kanssa esillä ovat muun muassa kahdenvälisten suhteiden tiivistäminen, kokonaisturvallisuus sekä tuki Ukrainalle.
Samanmielisyyttä pitäisi löytyä.
Alankomaiden sotilaallinen tuki puolustussotaa käyvälle Ukrainalle kuuluu tukijamaiden vertailussa kärkikastiin – mitattiin sitä puhtaasti euroissa tai suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kiel-instituutin laskelmien mukaan enemmän aseapua ovat antaneet vain Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia ja Tanska. Esimerkiksi asukasluvultaan moninkertaisesti suurempi Ranska jää usean miljardin päähän Alankomaiden noin 8,3 miljardin euron tuesta.
Maan talouden kokoon verrattuna Alankomaita anteliaampia lahjoittajia ovat olleet vain Baltian maat ja Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta. Maa kuuluu Naton PURL-hankkeen tärkeimpiin rahoittajiin ja se on antanut Ukrainaan 24 F-16 hävittäjää.
– Merkittävä tuen määrä kertoo siitä, miten valtavasti Alankomaissa koetaan Euroopan turvallisuustilanteen koetaan muuttuneen. Samalla on muuttunut se, miten yhteiskunta suhtautuu turvallisuuskysymyksiin, sanoo professori Michal Onderco.
Hän tutkii ja opettaa kansainvälisistä suhteita Rotterdamin Erasmus-yliopistossa.
Ukrainan tukemisella laaja kannatus
Täysin suoraa vastausta Ondercolla ei ole siihen, miksi Alankomaiden Ukraina-tuki vertautuu lähempänä Venäjää sijaitsevien maiden tasoon. Monilla Venäjästä kauempana sijaitsevilla mailla tuki on selvästi heikompaa.
Yksi syy voi olla se, että Alankomaissa on totuttu ajattelemaan turvallisuutta liittolaissuhteiden kautta.
– Venäjän uhka otetaan täällä vakavasti, mutta ei niinkään sitä kautta, että venäläissotilaat joskus marssisivat Rotterdamin kaduilla. Mutta ihmiset ymmärtävät sen, että sodalla Baltiassa tai Pohjoismaissa olisi suorat vaikutukset Alankomaihin EU:n ja Naton jäsenenä.
Ondercon mukaan vain marginaaliset ryhmät Alankomaissa vastustavat Ukrainan tukemista. Suuri enemmistö myös tukee Ukrainan liittymistä Natoon ja EU:hun tulevaisuudessa.
Muutos aiempaan on huomattava. Onderco muistuttaa, että vielä vuonna 2016 alankomaalaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen.
Täysimittaisen sodan puhjettua silloinen pääministeri ja nykyinen Naton pääsihteeri Mark Rutte paalutti parlamentissa, että Ukrainan sota on myös Alankomaiden sota.
– En sano, että kirjaimellisesti olisimme sodassa Venäjän kanssa, mutta on autettava Ukrainaa kaikin mahdollisin resurssein voittamaan tämä sota. Teemme sen itsemme vuoksi, emme Ukrainan, Rutte sanoi tuolloin.
Vahva tuki on jatkunut koko sodan ajan, vaikka Alankomaissa on pidetty sen aikana kahdet parlamenttivaalit. Lokakuussa pidettyjen vaalien jälkeen uutta hallitusta ei ole vielä ole, mutta sitä muodostamassa olevat pääpuolueet ovat sitoutuneet ylläpitämään tukea.
Sodassa houkutteleva kohde Venäjälle
Venäjän uhkaa ei Alankomaissa kuitenkaan pidetä pelkästään Naton itäisiin jäsenmaihin kohdistuvana.
Maan tuoreimmassa puolustusselonteossa nostetaan esille skenaario, jossa sotilaalliset iskut maahan olisivat mahdollisia, jos sota syttyisi Venäjän ja Naton välille. Silloin se toimisi tärkeänä kauttakulkureittinä manner-Eurooppaan saapuville britti- ja amerikkalaisjoukoille.
– Tämän estääkseen, Venäjä voisi yrittää sabotaasia alankomaalaisia satamia, moottoriteitä, lentokenttiä, jokia ja rautateitä kohtaan. Myös ohjusiskujen uhka on mahdollinen, selonteossa todetaan.
Jo nyt Venäjän hybriditoimet kohdistuvat Alankomaihin. Maan sotilastiedustelupalvelun MIVD:n mukaan Alankomaat on Venäjää kiinnostava kohde merkittävänä Ukrainan tukijana sekä kansainvälisten organisaatioiden ja teknologiayritysten sijaintipaikkana.
Maan tiedustelupalveluiden mukaan Venäjän toimet Alankomaita vastaan ovat sisältäneet peiteltyä vaikuttamistoimintaa, vakoilua, kyberhyökkäyksiä ja jopa fyysistä sabotaasia. Venäjästä on myös tulossa aiempaa riskinottohaluisempi iskiessään yhä aggressiivisemmin Ukrainan tukijoita vastaan.
– Harmaa alue sodan ja rauhan välillä on muuttunut yhä tummemmaksi, MIVD:n johtaja Peter Reesink sanoi parlamentissa tänä syksynä.
Yhdessä toisen tiedustelujohtajan kanssa Reesink on ehdottanut, että maan hallitus harkitsisi keinovalikoimaan myös vastaiskuja Venäjän hybriditoimia vastaan. Heidän mielestään pelkkä tekijän tunnistaminen ja uhrien informoiminen eivät riitä keinoiksi pysäyttää hyökkäyksiä, vaan hintaa tekijälle on kasvatettava.
"Putinin tavoite kääntyi itseään vastaan"
Mielipidemittausten mukaan selvä enemmistö alankomaalaisista tukee Naton kesäkuussa sopimaa tavoitetta käyttää viisi prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin.
Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan menotaso oli vielä kaukana silloisesta kahden prosentin tavoitteesta, vain noin 1,3 prosentissa.
– Puolustus nähtiin lähinnä "kivana ekstrana" eikä sotaan Euroopassa uskottu. Osa puolueista ajoi jopa puolustusmenojen leikkaamista entisestään, professori Michel Onderco sanoo.
Tänä vuonna Alankomaiden puolustusmenojen arvioidaan olevan noin 2,5 prosentin tasolla. Viiden prosentin täyttämisestä vallitsee Ondercon mukaan laaja konsensus yhteiskunnassa.
Mielet ovat muuttuneet myös suhteessa Natoon.
– On jooa yllättävää, miten nopeasti tuki Natolle ja vahvemmalle puolustukselle kasvoi vuonna 2022. Jos Putinin tavoite oli heikentää liittokunnan päättäväisyyttä hyökkäyksellään Ukrainaan, se tavoite kääntyi itseään vastaan.
Janne Puumalainen työskentelee MTV Uutisissa Eurooppa-kirjeenvaihtajana.
Asemapaikallaan Brysselissä Puumalainen seuraa EU:n ja Naton toimintaa sekä matkustaa tarvittaessa uutistapahtumien perässä ympäri maanosaa. Hän on erikoistunut kansainväliseen politiikkaan ja seuraa tarkasti myös eri Euroopan maiden sisäpoliittisia kiemuroita.
