Porvoon autokaistasurmat poikivat lakiesityksen

Riskirvioinnin avulla kohdennettaisiin ne vangit, ketkä velvoitettaisiin kolmivuotisen koeajan puitteissa tarkempaan valvontaan. Arvioinnin avulla määriteltäisiin myös ne tukitoimet joita sovellettaisiin rangaistuksen jälkeen.

Oikeusministeriö alkoi uudelleen miettiä tapoja arvioida elinkautisvankien rikosalttiutta heinäkuisen Porvoon ampumistapauksen jälkeen. Vasta vapautunut, entinen elinkautisvanki Esa Åkerlund ampui kolme ihmistä Porvoon McDonald'sin edustalla hampurilaisjonossa syntyneen riidan ja käsirysyn päätteeksi.

Poliisi ilmoitti tänään siirtävänsä ampumatragedian tutkinnan syyteharkintaan. Asiaa tutkitaan Åkerlundin osalta kolmena tappona sekä ampuma-aserikoksena.

"Riskiarviointi huomattavasti lantinheittoa parempi menetelmä"

Riskiarvioinnilla valikoitaisiin ne vangit, jotka tarvitsevat erityistä tukea päihteettömyydessä tai väkivallattomuudessa.

- Riskiarviointimenetelmässä kootaan hyvin systemaattisesti varmennettavissa olevia tosiasioita ihmisen elämänkaaren ajalta. Arvioinnissa tehdään joukko huomioita henkilön käyttäytymisestä tutkimusaikana ja arvioidaan hänen omien suunnitelmiensa ja pyrkimystensä laatua - niiden realistisuutta ja odotettavissa olevaa stressitasoa, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.

- Nämä tekijät yhdistämällä saadaan aikaan sellainen arvio, joka on nyt ainakin huomattavasti lantinheittoa parempi, joskaan ei tietysti täydellinen.

"Elinkautisen istunut ei vanki uusi kovinkaan usein"

Suurin uhka vapauteen tai koevapauteen pääsyn jälkeen on ajautuminen takaisin rikolliseen seuraan.

- Suurimpia riskejä ovat päihteiden käyttäminen ja päätyminen sellaiseen alakulttuuriin, joka on väkivaltainen. Hyvin monet elävät sellaisessa ympäristössä ja omaavat sellaisen ystäväpiirin ja yhteistoimijoiden joukon, joka on väkivaltainen ja jopa vainoharhainen, sekä taipuvainen aseistautumaan ja käyttämään monenlaisia päihteitä, Lauerma toteaa.

Hannu Lauerman mukaan elinkautisvankien sopeuttaminen yhteiskuntaan on "mitä realistisinta".

- Vuosina 1992-2009 on vapautunut 52 ihmistä elinkautisesta vankeudesta, heistä henkirikoksen on uusinut kaksi. Se on tietysti erittäin korkea luku, jos sitä vertaa henkirikoksen tekemisen riskiin koko väestössä. Nyt on kuitenkin niin, että ehdoton valtaosa näistä elinkautiselta vapautuvista, pääasiassa miehistä, on itse asiassa aika valmiita asettumaan normaaliin yhteiskuntaan. Elinkautisen istunut ei uusi rikostaan kovinkaan usein.

Katso Nina Rahkolan juttu