Poikkeuksellinen tuomio: Entisen opettajan syyte törkeästä hyväksikäytöstä kaatui, vaikka oikeus piti lapsen tarinaa "hyvin luotettavana"

Mies oli syyttäjän näkemyksen mukaan tehnyt tutulle lapselle seksuaalisia tekoja, jotka olivat omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Syytteen mukaan tekoihin lukeutui muun muassa sukupuoliyhteyksiä. Syytteessä kuvatut tapahtumat ajoittuivat useamman vuoden ajalle. Lapsi oli niiden aikaan alakouluikäinen.

Tapaus päätyi viranomaisten selvitettäväksi, kun lapsi kertoi kokemastaan hyväksikäytöstä koulukuraattorille. Tämä teki asiasta tutkintapyynnön.

Niin kuraattorille kuin poliisillekin lapsi kertoi, että mies oli toistuvasti kosketellut häntä sopimattomasti. Lapsen mukaan teot olivat yleensä alkaneet, kun mies hieroi häntä liikunnallisen harrastuksen jälkeen.

Lapsi kuvasi tilanteita niin vaikeiksi, ettei hän saanut sanaa suustaan. Eri kertoja hän arveli olleen viidestä kahdeksaan. Koulukuraattorin mukaan lapsi oli kertonut, että tämän äiti ei ollut uskonut häntä.

Syytetty: Puistattavia väitteitä

Asiaa puitiin aikanaan oikeudessa, missä rikoksesta syytetty eläkeläinen kiisti lapsen väitteet hyväksikäytöstä täysin. Hänen mukaansa puheet teoista puistattivat häntä.

Oikeudessa mies kertoi, että oli vain silittänyt lasta. Hän kertoi hieroneensa tämän jalkoja, selkää ja mahdollisesti myös pakaroita ohimennen. Rintakehää hän kertoi silittäneensä tarkoituksenaan pitää lasta hyvänä.

Aiemmin esitutkinnassa mies oli kertonut poliiseille, että hänen kätensä oli pakaroiden hieromisen yhteydessä voinut mennä lapsen häpyalueelle. Hän oli myös arvellut, että hyväksikäyttäjä voisi olla joku muu. Hän oli silti pitänyt lapsen kertomia asioita "täysin mielikuvituksellisena".

Asiantuntija piti lapsen kertomusta uskottavana

Asianomistajaa itseään, eli hyväksikäytöstä kertonutta lasta, ei oikeudessa kuultu. Sen sijaan hänen kertomuksensa saatiin poliisin esitutkintamateriaaliin kuuluvilta videotallenteilta, joita oli kolme. Lasta oli kuultu kolmeen eri otteeseen ja tilaisuudet oli nauhoitettu.

Todistajina oikeudessa oli tutkintapyynnön tehneen koulukuraattorin lisäksi muun muassa lapsen koulukaveri, jolle lapsi oli myös kertonut väitetyistä tapahtumista.

Lisäksi oikeudessa kuultiin lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioineen asiantuntijan kommentit.

Asiantuntijalausunnon kirjoittaneen naisen mukaan oli todennäköistä, että lapsi kertoi todellisista tapahtumista. Hänen näkemyksensä mukaan lapsen kertomus oli uskottava, vaikka asiasta ei täyttä varmuutta voida saada.

Asiantuntija myös totesi, ettei lapsen mielenterveyden ole todettu järkkyneen tavalla, joka antaisi aiheen epäillä tämän kertomusta.

Lue myös: Iäkäs mies tuomittiin 9-vuotiaan törkeästä hyväksikäytöstä, toinen syyte kaatui – lapsi kertoi jo vuosia aiemmin tapahtuneesta tilanteesta, mutta oikeudelle se ei riittänyt

Lapseen yritettiin vaikuttaa

Luotettavuuskysymyksen lisäksi asiantuntija kiinnitti huomiota kolmeen nauhoitettuun poliisikuulusteluun. Hänen mukaansa oli oletettavaa, että lapseen oli yritetty vaikuttaa ulkopuolisten taholta ensimmäisen kuulustelun jälkeen.

Samaan johtopäätökseen tuli käräjäoikeus. Sen mukaan ensimmäinen haastattelu oli mennyt hyvin, ja lapsi oli saanut kertoa asiastaan vapaasti.

Toinen haastattelu oli puolestaan järjestetty lapsen äidin aloitteesta, ja haastattelussa lapsi kertoi saaneensa perheenjäseniltään erilaisia selityksiä siitä, mitä asiassa oli voinut tapahtua hyväksikäytön sijaan.

– Kertomasta selviää riidattomasti, että häneen on yritetty ilmeisesti hyvinkin voimakkaasti vaikuttaa siten, että asianomistaja peruisi kertomuksensa. Asianomistaja on kuulustelussa pohtinut mielen temppuilua ja sitä, kuinka vaikuttamisyritykset ovat olleet uuvuttavia, käräjäoikeus totesi.

Oikeus katsoi, että toisen kuulustelun perusteella lasta oli syyllistetty ja hänessä oli herätetty epäily siitä, että hän olisi saattanut itse keksiä tapahtuneen.

– Asianomistaja on ilmeisesti tuotu poliisin kuulusteluun tarkoituksin saada asianomistaja peruuttamaan aikaisemmin kertomansa tai ainakin vaihtamaan kertomustaan, oikeus arveli.

"Kertomusta voidaan pitää hyvin luotettavana"

Kuten lausunnon antanut asiantuntija, käräjäoikeus piti lapsen kertomusta hyväksikäytöstä uskottavana.

– Asianomistajan kertomusta voidaan pitää hyvin luotettavana, käräjäoikeus linjasi.

Luotettavuuden puolesta puhui muun muassa se, että kertomus oli merkittäviltä osin pysynyt samana, eikä lapsi ollut missään vaiheessa perunut puheitaan. Hän oli yksiselitteisesti pitänyt kiinni kertomastaan, vaikka hänet oli jopa ilmeisesti yritetty saada perumaan puheitaan. Lisäksi kertomus oli yksityiskohtainen.

Vaikka lapsen kertomusta uskottiin, eläkeläismiehen syyte lopulta hylättiin.

– Esitetty[ä] todistelua kokonaisuutena arvioitaessa käräjäoikeus katsoo, että vastaajan syyllisyydestä jää varteen otettava epäilys, tuomiossa sanotaan.

Kolmas poliisikuulustelu ratkaisi

Ratkaisun kannalta keskeiseksi nousikin kolmas poliisikuulustelu, joka järjestettiin, jotta seksuaalirikoksesta syytetyn miehen puolustus olisi päässyt kysymään asianomistajalta kysymyksiä – niin sanotun vastakuulusteluoikeuden toteuttamiseksi.

Kuulustelussa poliisi oli valmistautunut esittämään puolustuksen laatimia kysymyksiä. Paikalle oli tuotu fläppitaulu, johon oli piirretty aikajana ja kiinnitetty post-it-lappuja.

Puolustuksen kysymyksiin ei alle tunnin kestäneessä tilaisuudessa kuitenkaan päästy. Asianomistaja oli hyvin ahdistunut ja itkuinen. Hän kieltäytyi kokonaan vastaamasta kysymyksiin.

Oikeuden mukaan tämä vastakuulusteluoikeuden toteutumatta jääminen heikensi ratkaisevan todisteen, eli asianomistajan kertomuksen painoarvoa asiaa ratkaistaessa. 

– Muu näyttö asiassa yhdessä asianomistajan kertomuksen kanssa ei muodosta riittävää selvitystä vastaajan syyllisyydestä. Siksi syyte on hylättävä, oikeuden ratkaisuun on kirjattu.

Näihin seikkoihin oikeus vetosi

Oikeus antoi pidemmänkin pohjustuksen sille, miksi eläkeläismies katsottiin syyttömäksi.

Käräjäoikeus viittasi tuomiossa muun muassa niin sanottuun kontradiktiorisuuden periaatteeseen, jonka mukaan todisteet on oikeudessa esitettävä niin, että kaikilla asianosaisilla on oikeus perehtyä niihin ja lausua käsityksensä niistä.

Niin ikään oikeus avasi ratkaisuaan kertomalla, että lain mukaan tuomioistuimessa ei saa käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tallennettua lausumaa muuten kuin tietyissä poikkeustilanteissa.

Tiettyjä esitutkinnassa tallennettuja kuulusteluja voi käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan ollut, koska asianomistaja oli vastakuulustelutilaisuudessa kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiin.

Oikeus vetosi myös muun muassa kahteen aiheeseen liittyvään korkeimman oikeuden ratkaisuun sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan esitutkinnassa annettu todistajan kertomus ei saa olla todisteena yksinomainen tai ratkaiseva tai todiste, jolla on merkittävä painoarvo todistelussa, ellei oikeudenkäynnissä ole ollut ”riittäviä tasapainottavia tekijöitä”.

Käräjäoikeuden ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, eli syyttäjä voi yrittää hakea siihen muutosta hovioikeudesta.