Isä tuomittiin lapsensa hyväksikäytöstä yli kahden vuoden vankeuteen – hovioikeus vapautti kokonaan rangaistuksesta

Teini-ikäinen tyttö hakeutui nuorisopsykiatrian poliklinikalle pian isänsä luota muutettuaan vuonna 2015 vaikean perhetilanteen vuoksi, ja myöhemmin hän kertoi joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Nuoren mukaan hyväksikäyttö alkoi hänen ollessaan 8–10-vuotias ja viimeiset kerrat olivat hänen ollessaan 14–15-vuotias.

Tytön mukaan ensimmäinen hyväksikäyttötilanne tapahtui lastenhuoneessa ja oli pahin. Isä laittoi tytön kertomuksen mukaan sormensa tämän sisälle 5–10 minuutiksi.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi isän 2 vuoden ja 2 kuukauden ehdottomaan vankeuteen viime toukokuussa. Mies määrättiin lisäksi maksamaan lapselleen korvauksia 12 000 euroa korkoineen.
Turun hovioikeus kuitenkin kumosi tiistaina koko rangaistuksen puutteellisen näytön vuoksi.

Nuori kertoi kokeneensa myös henkistä väkivaltaa

Hovioikeuden mukaan nuoren kertomus tapahtumista oli kyllä johdonmukainen ja keskeisiltä osiltaan yksityiskohtainen. Kertomus oli myös pysynyt muuttumattomana prosessin aikana.

Hovioikeuden mukaan kertomuksen luotettavuutta ei merkittävästi heikentänyt edes se, ettei nuori osannut kertoa tapahtumien tarkkaa määrää tai ajankohtaa, ottaen huomioon, että tapahtumista oli paljon aikaa.

Näyttö pohjautui kuitenkin pääosin vain nuoren omaan kertomukseen. Muuta näyttöä oli vain hänen psyykkinen oireilunsa.

Terapeutin mukaan nuoren oireilu sopi seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamiksi oireiksi, mutta toisaalta psyykkiset oireet saattoivat olla oireita myös muista seikoista, kuten henkisestä väkivallasta. Nuori oli kertonut myös isänsä henkisestä väkivallasta.

– Yksinomaan tästä oireilusta ei kuitenkaan voida edellä todetuin tavoin päätellä hänen joutuneen muun saamansa kaltoinkohtelun lisäksi seksuaalirikoksen uhriksi, Turun hovioikeus kirjoittaa ratkaisussaan.

Yksi hovioikeuden jäsen olisi tuominnut isän

Näyttökynnys ei ole seksuaalirikoksissa alempi kuin muissa vastaavissa rikoksissa, ja rikosoikeudessa on syyttömyysolettama, hovioikeus toteaa.

Hovioikeus viittasi korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan riittävään varmuuteen rikoksesta ja tekijän syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Syytetty kiisti olleensa sukupuoliyhteydessä lapsensa kanssa.

Yksi hovioikeudenneuvos esitti asiassa eriävän mielipiteen. Hän vetosi nuoren kertomuksen johdonmukaisuuteen, selkeyteen ja muuttumattomuuteen.

Hovioikeudenneuvoksen mukaan nuori oli kertonut yksityiskohtia hyväksikäyttötapahtumista niin hyvin kuin on voinut 8-vuotiaana tapahtuneen muistaa. Kaiken kaikkiaan hovioikeudenneuvos piti näyttöä riittävänä.

Kaksi muuta hovioikeuden ratkaisun tehnyttä jäsentä oli kuitenkin toista mieltä, ja isä vapautettiin niin rangaistuksesta kuin korvausvelvollisuudesta.

Oikeuden ratkaisuista ei selviä, millä paikkakunnalla teot tapahtuivat.