6:46MTV Uutiset Live vieraili Seurasaaressa sijaitsevassa kirkossa, jonka rakennuttaja kidnappasi papin päästäkseen naimisiin serkkunsa kanssa!
Julkaistu 20.09.2020 07:47
Ismo Puljujärvi
ismo.puljujarvi@mtv.fi
Notkuva ruokapöytä ja laaja ystäväpiiri olivat merkkejä korkeasta statuksesta suomalaisten aatelien keskuudessa. Uutuuskirja Aatelin historia Suomessa (Siltala, 2020) valoittaa maamme aatelien elämää.
Suomen aatelien syntyhistoriaan vaikutti vahvasti Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräys kutsua Suomen säädyt koolle Porvoon valtiopäiville helmikuussa 1809.
Aikakausi oli varsin myrskyinen, sillä Ruotsin ja Venäjän välillä oli käynnissä Suomen sota, joka oli roihahtanut vuotta aikaisemmin. Valtiopäivien asialistalla oli kuitenkin tärkeitä päätöksiä siitä, miten silloisen Ruotsin vallan alle kuuluneen Suomen asioita hoidettaisiin osana Venäjän keisarikuntaa.
Yksi muutoksista koski Suomen aatelissukuja, jotka jatkossa eivät kuuluisi Ruotsin aatelissukuihin. Suomen aatelit seisoivatkin vuodesta 1809 alkaen "omilla jaloillaan". Suomen Ritarihuoneen verkkosivuilla mainitaan, että Suomessa on ollut kaikkiaan 357 aatelissukua.
Pitopöydät notkuivat herkuista, mutta rakkaudelle oli rajat – aatelisneito Anna karkasi Ruotsiin, jotta pääsi naimisiin rakastamansa miehen kanssa: näin suomalaiset aateliset elivät
Aatelisarvo periytyi suvussa eteenpäin, mutta myös keisarilla oli oikeus antaa aatelisarvo. Venäjän keisarit antoivatkin Suomessa jopa 115 tavallista aatelisarvoa.
Seurapiirielämä osoitti paikan yhteisössä
Suomalaiset aatelit verkostoituivat jo hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä seurapiirielämän kautta löydettiin tuleva puoliso ja osoitettiin oma arvonsa yhteisössä.
Juhlissa arvojärjestys näkyi muun muassa siinä, kuka aloitti tanssin tai ruokailun. Hienostuneisuus näkyi myös tarjoiluissa, sillä ruokatarvikkeita saatettiin suuria juhlia varten hankkia ulkomailta asti.
Elokuussa 1827 Aurora Karamzin vietti 19-vuotissyntymäpäiväjuhliaan, jossa vieraat pääsivät maistelemaan esimerkiksi appelsiineja, mansikoita, kirsikoita ja manteleita.
Jos juhlavieras sattui olemaan korkea-arvoinen, kuten Turun hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt, pöydässä oli tarjolla poronpaistia, portviiniä, pikkuleipiä, likööreitä ja kalkkunapaistia.
Sukulaisiin pidettiin jatkuvasti yhteyttä kirjeitse, ja nuorille opetettiin seurustelua jo lapsesta asti. Laaja verkosto nimittäin mahdollisti poliittisten tavoitteiden edistämisen tai oman arvovallan kasvattamisen.
Poikkeuksellinen rakkaustarina
Avioliiton solmiminen aatelien kesken oli 1500-luvulla pitkällinen prosessi, sillä sulhasen tuli vakuuttaa tuleville appivanhemmille, että hän pystyisi elättämään morsiamensa. Päätösvalta naimisiinmenosta oli lain mukaan morsiamen isällä tai miespuolisella sukulaisella.
Yhden nuorenparin rakkaustarina joutui varsinaisen kohun ja valtapolitiikan keskelle 1500-luvun loppupuolella, kun Suomi oli osa Ruotsia.
Orvoksi jäänyt aatelisneito Anna Flemingin kohtasi nuoren saksalaisen Hieronymus Birckholtzin. He tapasivat ensimmäisen kerran leskikuningatar Katarina Stenbockin luona.
Annan holhooja oli hänen setänsä, Klaus Fleming, joka toimi Suomen ylikäskynhaltijana. Historiankirjat kuvailevat häntä valtakunnan itäpuoliskon sotilasdiktaattorina. Flemingin vaikutuksesta Suomi ei totellut sokeasti Ruotsin keskushallitusta 1500-luvun lopulla.
Mutkia matkaan
Nuoripari pääsi ongelmitta kihloihin, mutta kihlausaikana Birckholtz siirtyi kuningas Kustaa Vaasan pojan, Kaarle-herttuan, palvelukseen.
Flemingin ja Kaarle-herttuan välit kiristyivät valtataistelun myötä, sillä Suomen ylikäskynhallitsija puolusti valtakunnan itäosien kuuluvan kuningas Sigismundille.
Kun Anna Fleming tuli raskaaksi ennen avioliittoa, Klaus Fleming raivostui ja sulki Annan kotiarestiin Kuitian kartanoon Paraisilla. Sulhanen vuorostaan vangittiin Yläneen kartanolle.
