Talvisodan syttyminen 30.11.1939 oli koko Suomelle järkyttävä kokemus. Mutta nuori reservin vänrikki Torsti Juhavaara koki sodan alkamisen erityisen vavahduttavasti – nykytermein ilmaistuna online.
Juhavaara oli henkilö, joka vastaanotti päivystävänä upseerina puhelimitse hätäsanoman Helsingissä, sotaväen yleisesikunnassa, osoitteessa Korkeavuorenkatu 21. Langan toisessa päässä oli Karjalan kannaksella suojajoukkojen prikaatia komentava eversti Antero Svensson: "Neuvostoliiton joukot ovat ylittäneet tänään klo 7.00 valtakunnan rajan. Omat etuvartiot ovat vetäytyneet asemistaan. Suojajoukkomme ovat parhaillaan ankarissa taisteluissa vihollista vastaan. Taistelut jatkuvat."
Talvisodan alkaminen on yksi, mutta ei suinkaan ainoa dramaattinen Suomen historian episodi, joka kuvataan vastikään ilmestyneessä Unto Hämäläisen kirjoittamassa ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantamassa teoksessa Historian paraatipaikalla – kivitalo Helsingin sydämessä.
Yhteistä dramaattisille tapahtumille on osoite, Korkeavuorenkatu 21.
Joku muistaa Ohranan talon
Jotkut historiaa tuntevat helsinkiläiset saattavat kutsua rakennusta edelleen Ohranan taloksi, sillä siellä piti majaa tsaarin-Venäjän pahamaineinen salainen poliisi ennen itsenäisyyden alkua. Mutta 130-vuotisen rakennuksen historia ulottuu toki kauemmas.
Alun perin se on rakennettu paremman väen asuintaloksi aikana, jolloin Helsingin asukasluku oli noin 50 000 ja kasvu voimakasta. Nykyään puhuttaisiin rakennusbuumista.
Historian paraatipaikalla kertoo värikkäästi talon alkuvaiheista grynderiajalta, jolloin taloja nousi kaupungin parhaille paikoille kuin sieniä sateella. Puupääkaupunki, ilmaus sallittakoon, muuttui kiviseksi, koristeellinen uusrenessanssi oli suosittu tyylisuunta, ja sen hengessä rakennettiin myös Korkeavuorenkatu 21.
Tähän väliin varoitus: tämä kirja-arvio sisältää paljon nimiä. Mutta niin sisältää itse kirjakin, kaikkiaan 233 kappaletta. Se on 118-sivuiseen teokseen liikaa, olkoonkin, että suuri osa nimistä on Suomen lähihistorian tunnettuja hahmoja.