Yhdeksättä perättäistä vuotta laskeva syntyvyys aiheuttaa huolta koko Suomessa ja sen eri syistä on keskusteltu laajasti. Viime vuosina esimerkiksi vapaaehtoinen lapsettomuus on kasvanut. Mutta suuriakin perheitä Suomesta löytyy.
Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa Suomen väestössä oli kaksi perhettä, joissa oli 19 jäsentä. Vuosien 1990 ja 2017 välillä suurimmassa perheessä oli 20 jäsentä.
Millaista elämä suurperheessä sitten on? Siitä osaa kertoa Pirjo Luokkala, 57, joka on 14 lapsen äiti.
Pirjon mies on rovasti ja pari on ollut naimisissa 36 vuotta. Perhe asui 28 vuotta Kempeleessä ja on nyt asunut kolme vuotta Vantaalla.
Luokkalan lasten ikähaitari on 13 ja 35 vuoden välillä. Suurin osa lapsista on jo muuttanut pois kotoa ja katraasta kotona asuu enää kolme alaikäistä. Tietyllä tavalla lapsiperheen arki jatkuu, kun parilla on jo 24 lastenlasta, joista kaikki ovat alle 12-vuotiaita.
Lapset hyvin omatoimisia
Suurperheen arkiaamut ovat sujuneet melkein koko avioliiton ajan samalla tavalla. Kun perhe asui vielä Kempeleessä, Pirjo teki kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Ennen kuin muu perhe herää, Pirjo on jo lähtenyt töihin, joten aviomies on huolehtinut aamuista. Mies on keittänyt aamupuuron ja herätellyt lapset aamiaiselle.
– Lapset on opetettu meillä hyvin omatoimisiksi, joten he ovat edellisenä iltana laittaneet vaatteet, koulukirjat ja urheiluvälineet valmiiksi. Sitten on syöty aamupala ja lapset lähtevät kouluun. Aamut ovat sujuneet meillä aina todella rauhallisesti, Pirjo kertoo.
Rutiinit luovat arjen turvallisuutta
Suurperheen äiti korostaa positiivisten rutiinien merkitystä perhearjen pyörittämisessä. Säännöllinen ja toistuva arjen päivärytmi kietoutuu ruoka-aikojen ja tiettyjen tapahtumien ympärille.
Keskeistä arjen pyörittämisessä on Pirjon mukaan ennakointi, suunnitelmallisuus ja säännöllisyys. Esimerkiksi ruoka-aikojen tulee olla säännöllisiä, niiden tulee toistua päivittäin ja niistä ei voi tinkiä.