Eija, 75, pyörittää omaa kauppaa yksin ilman lomia – ei edes harkitse eläkkeelle siirtymistä: "Voi olla, että loppu tulee sitten nopeastikin"

Kustavilainen Eija Kuusisto, 75, on tehnyt elämässään töitä jo 60 vuotta. Loppua työuralle ei silti näy, sillä oman kaupan pitäminen saaristossa on muodostunut jo työtä isommaksi asiaksi.

Eija kertoo MTV Uutisille aloittavansa työt joka arkiaamu kahdeksalta.

– Tämä on elämäntapa. Kun ei ole mitään sairauksia tai lääkityksiä, niin eihän tässä mitään hätää ole. Minulla on kaikki edellytykset jatkaa töitä, joten jatkan. Voi olla, että loppu tulee sitten nopeastikin tai menee vielä pitkään, ei sitä tiedä.

Vakituisia asukkaita Kustavissa on noin 900. Se on yksi suosituimmista mökkikunnista Turun saaristossa yli 3 000 kesämökillään.

Idyllisessä maisemassa toimii saarelle tärkeä kauppa, Keltainen puoti, jota Eija Kuusisto hoitaa yksin.

Paitsi kesäisin. Tällöin Eija ei pärjää mökkiläisten tuomassa kiireessä yksin, vaan hänellä on apulainen.

Kivijalkayritykset isojen firmojen paineessa 6:59
Moni kivijalkayritys taistelee isojen kilpailijoiden paineessa.

Lomaa viimeksi kuusi vuotta sitten

Eija ei pidä lomaa työstään. Päinvastoin – kesäisin myös lauantait menevät töissä.

– Kuusi vuotta takaperin tein viikon kierroksen pohjoisessa. Kaksi vuotta sitten minulla meni lonkka, ja jouduin leikkaukseen. Silloin kesä meni toipuessa, eikä sitä voi oikein lomaksi sanoa, Eija kertoo.

– Täällä Kustavissa, jossa olen ikäni asunut, on totuttu siihen, että kesä on työaikaa ja lomaa pidetään, jos pidetään. Kun on tottunut siihen, että kesät menevät töissä, niin ei lomaa osaa kaivatakaan.

"Hirvittävä" määrä tavaroita

Alun perin Keltainen puoti oli lahjatavarakauppa. Kun Kustavista loppui postikonttori, se siirtyi Eijan kaupan yhteyteen.

– Siitä tuli ajatus, että tähän ympärille voisi ympätä vielä muutakin.

Nykyisin Keltaisessa puodissa on myös Matkahuollon pakettipalvelu ja kauppa välittää pesulapalveluita.

Liike on oikea sekatavarakauppa, jossa valikoima muuttuu ja täydentyy asiakkaiden toiveiden mukaan. Myynnissä on lankoja, maalarinteippiä, pyyhkeitä, astioita ja kaikkea siltä väliltä.

Eija ei osaa arvioida myynnissä olevien tavaroiden määrää.

– Aivan hirvittävä se määrä on!

Kauppiaan työnkuva on laaja ja hän kutsuukin itseään jokapaikanhöyläksi.

– Otan vastaan postipaketteja, siivoan ja hyllytän. Kyllä kaikki tekeminen menee omaan piikkiin.

Työn paras puoli on ihmiset

Parasta Eijan mielestä on työn sosiaalisuus ja asiakkaat. Kaikki paikalliset asukkaat ovat hänelle tuttuja ja saarella asuu paljon vanhempia ihmisiä, jotka mielellään käyvät kaupalla ihan juttelemassa.

– Suuri osa mökkiläisistäkin, jotka tulevat saarelle yhä uudelleen, käyvät keväisin tullessa ja syksyisin lähtiessä kaupalla tervehtimässä.

Lähimmät kaupat myyvät ruokaa, joten Keltaisella puodilla ei ole varsinaisia kilpailijoita. Eija tuntee kaikki paikalliset yrittäjät, mutta ei enää itse jaksa olla aktiivinen paikallisessa yrittäjäyhdistyksessä.

– Nykyisin olen jo jättänyt tällaiset muut ylimääräiset aktiviteetit vähiin. Tässä on ihan tarpeeksi, kun tulen kaupalle joka aamu. Se riittää nyt minulle.

Jatkajaa yritykselle ei ole

Kun Eija joskus tulevaisuudessa lopettaa kauppansa, jatkajaa ei ole. Talo menee myyntiin, ja saaren Posti ja Matkahuolto katoavat samalla. Sopimukset ovat henkilökohtaisia.

– En ole sitä asiaa vielä murehtinut. Kyllä ne kaikki asiat sitten järjestyvät, Eija nauraa.

Eijan mies on viettänyt jo monta vuotta eläkepäiviä, mutta ei ole yrittänyt houkutella Eijaa lopettamaan töitä.

– Joka päivä mieheni tuo ja hakee minut töistä.

Eija ei suunnittele eläkkeelle jäämistä, mutta tietää tarkalleen, mitä haluaa eläkkeellä harrastaa.

– Kulttuuria. Eläkkeellä aloitan teatterissa käynnin. Teatterimatkoja tai konserttimatkoja en pysty nyt harrastamaan, kun lähdöt ovat aina arkisin, jolloin olen kiinni liikkeessä, Eija sanoo.

– Kyllä tämä yrittäjyys on sellainen elämäntapa mulle, kaikki ovat siihen sopeutuneet.

Lue myös:

    Uusimmat