Britt LeBoeufin poika oppi pureskelemaan ruokansa vasta vuosien opettelun vuoksi. LeBoeufin mukaan moni ei ymmärrä, miten surullista on, ettei lapselle voi jakaa esimerkiksi pientä pizzanpalaa, koska hän voisi tukehtua siihen.
Kuvassa pieni poika hymyilee hampurilaisaterian äärellä. Kuva voisi olla aivan tavallinen, mutta äiti Britt LeBoeufille se on erityinen.
– Tämä on yksi ensimmäisiä kertoja, kun olemme voineet syödä ravintolassa näin. Tiedän, että se kuulostaa varmaankin oudolta teistä useimpien mielestä, mutta minulle ja pojalleni tämä todella oli erityinen tilanne, koska vielä vuosi sitten hän ei voinut pureskella useimpia ruokia, LeBoeuf kuvaa tekstissään, jonka on jakanut muun muassa Today.comin yhteisössä.
Hänen pojallaan on autismi, joka vaikuttaa hänen aisteihinsa. Lapsella on myös ongelmia erilaisten ruokien kanssa.
"Lapseni söi kaksivuotiaana edelleen vauvanruokaa"
Kiinteiden ruokien testaileminen on aina saanut pojan yökkimään. Lapsi melkein tukehtui raviolinpalaseen, jota ei kyennyt pureskelemaan ja nielemään.
– Suurin osa vanhemmista ei ymmärrä tätä kamppailua. He eivät ymmärrä niitä monia leikkideittejä, joille menimme, ja samalla, kun kaikki muut lapset söivät suolakaloja ja keksejä, lapseni söi kaksivuotiaana edelleen vauvanruokaa, LeBoeuf kuvaa.
– He eivät ymmärrä niitä lukemattomia kertoja, kun jouduin selittämään tilanteen, vain, jotta sain nähdä muiden äitien tuijottavan minua tyhjin kasvoin ja kohotetuin kulmakarvoin.
Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Lapselle ei voinut antaa edes pientä pizzanpalaa maisteltavaksi
LeBoeufin mukaan moni vanhempi ei ymmärrä sitä, miten surullista on, ettei lapselle voi jakaa esimerkiksi pientä pizzanpalaa maisteltavaksi, koska hän joko jättäisi pizzan huomiotta tai melkein tukehtuisi siihen.
Lue myös: Naapuri valitti autistisen pojan pitämästä metelistä – tyrmistynyt äiti: "Hän ei ole koira, hän on ihminen"
Vuosien intensiivisen opettelun ja terapian jälkeen LeBoeufin poika kuitenkin alkoi kehittyä. Hän alkoi sallia elämäänsä enemmän ruokia; lopulta, eräänä päivänä, hän kokeili pureskelemista.
– En koskaan unohda ensimmäistä kertaa, kun minä ja mieheni katsoimme, miten hän otti haukun pizzaa keittiön pöytämme ääressä. Katsoimme toisiamme kyyneleet silmissä. Se olisi ollut merkityksetön hetki monien muiden vanhempien elämässä, mutta meillä sitä odotettiin neljä vuotta, LeBoeuf kuvailee.
"Pojalleni ja minulle tuo hetki oli kaikki"
Neljä vuotta kestäneen opettelun jälkeen lapsi syö melkein mitä tahansa ruokaa, ja kokeilee myös uusia ruokia. LeBoeufin mukaan lapsi on kuitenkin joutunut oppimaan, taistelemaan ja kehittymään jo valtavan paljon viiden elinvuotensa aikana. Siksi hetki hampurilaisen äärellä on LeBoeufille kovin merkittävä.
– Tämä hetki suloisen poikani kanssa paikallisessa pikaruokaravintolassa ei näytä paljon miltään ohikulkijoiden mielestä, mutta pojalleni ja minulle tuo hetki oli kaikki.
Lähde: Community.today.com, Facebook
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.