Helsinkiläinen Petteri mieltää itsensä myöhäisheränneeksi eräilijäksi, jolta löytyy paljon tietoa. Suurimmaksi haasteeksi hänellä yksin erämaassa nousee ruoanhankinta.
28-vuotias tatuoija Petteri kuvailee, että hänen elämänlaatunsa on parantunut jo pelkästään sillä, että hän on valmistautunut lähtemään yksin erämaahan Alone Suomi -ohjelmassa.
– En muista, onko elämässäni ollut yhtä suurta paloa oikein mihinkään tähän mennessä. Jostain syystä tässä yhdistyy iso osa omista ajatuksista, haaveista ja tavoitteista. Askeesiin pääseminen on nykyaikana aika harvinaista niin, että pystyy palaamaan sieltä vielä täysin normaaliin. Tai toki palaa sieltä eri ihmisenä, jos siellä nyt on kauemmin kuin viikon, Petteri pohti MTV Uutisille Inarissa päivää ennen erämaahan lähtöä.
Ohjelmassa kahdeksan erilaista kilpailijaa antautuu Inarin erämaan armoille, sillä yhteyttä ulkomaailmaan, perheeseen tai toisiin ihmisiin ei ole. Pisimpään luonnon armoilla selviytynyt voittaa 20 000 euroa.
Päivää ennen erämaahan lähtöä Petteri nimesi kaksi kategoriaa, joiden mukaan hän luokittelee jännityksensä. Tulevana iltana heidän kommunikaatiovälineensä otetaan pois, joten viimeiset hyvästit etänä läheisille on hoidettava ennen sitä.
– Se jännittää asteikolla 1–10 noin 8 verran, koska nämä ovat jo toiset hyvästit. Ensimmäiset olivat edessä, kun hyppäsin vajaa viikko sitten sunnuntaina lentokoneeseen ja lähdin tänne bootcampille. Se oli hankalaa ja rankkaa, koska ei voinut luvata, milloin tulee takaisin.
Petteri sai kumppaniltaan Nooralta ennen lähtöään monisivuisen kirjeen, jonka hän on lukenut joka ilta sen jälkeen.
– Siinä on pelkästään kauniita asioita minusta ja meistä. Se valaa uskoa. Minulla oli tässä yksi yö, kun nukuin yhdeksästä kahteen, heräsin käymään vessassa ja sitten pyörinkin viiteen asti.
– Silloin kävin henkisesti todella pohjalla ja epäröin kaikkea. Sitä, miksi olen tullut tänne ja pärjäänkö. Luin Nooran kirjeen, nukahdin ja aamulla olikin helpottunut olo. Yön vellominen oli tarpeellinen, että pystyi alkaa kunnolla rakentaa itseään ylöspäin.
Kun Petteri lähetti kuvan kumppanilleen hakuilmoituksesta, niin Noora kehotti välittömästi hakemaan ohjelmaan mukaan.
– Kun minä olen epäillyt, että kannattaako tähän lähteä, niin Noora on nostanut minut pinnalle ja tukenut. Se on ollut todella hyvä, niin minun ei tarvitse huolehtia siitä, pärjääkö Noora kotona yksin. Kävi miten kävi, niin saan olla ylpeä itsestäni ja palata kotiin rakastavaan syleilyyn.
"On harvinaista saada tällainen lupa "poistua" elämästään"
Kilpailijat viettivät ennen yksinäistä erämaaseikkailuaan noin viikon bootcampilla, jossa heitä valmisteltiin tulevaan koitokseen.
– Ajattelin, että kuvaan ensin hyvästit koirille, kun se on helpompaa. Muttei se ollutkaan. Varsinkin, kun toinen koiristani on todella empaattinen, niin se aistii varsin herkästi, jos jokin on normaalisti poikkeavaa. Hän oli kovasti lähdössä mukaani tänne.
Metsään lähteminen jännittää Petteriä melko vähän, koska hyvästien jättäminen on hänen mielessään se pahempi asia.
– Sen yli pitää päästä, jotta pystyy orientoitumaan huomiseen seikkailuun.
Petteri pitää itseään myöhäisheränneenä eräilijänä, sillä hän alkoi kiinnostua luonnossa olemisesta vasta muutamia vuosia sitten. Hän ei ole kiinnostunut vain vaeltamisesta ja telttailusta, vaan ennen kaikkea luonnossa ja luonnosta elämisestä, oman majoitteen tekemisestä ja ruoanhankinnasta.
Muilla kilpailijoilla voi hänen mukaansa olla enemmän eräkokemusta, mutta hänellä saattaa olla keskivertoa enemmän tietoa.
Häneltä on kysytty useasti, miksi hän halusi lähteä Alone Suomi -ohjelmaan mukaan, mutta kunnollista vastausta hän ei osaa oikein vieläkään antaa. Syy koostuu monesta asiasta, mutta kaiken pohjalla on 30 ikävuoden lähestyminen ja oman käytöksen reflektointi elämän varrella.
– Olen aina pitänyt yksinolosta, mutta harvoin on kuitenkaan yksinäinen olo. Nyt menen testaamaan, kauanko ja miten kestän, kun olen oikeasti yksin, eikä ole mahdollisuutta nähdä ketään. On harvinaista saada tällainen lupa ”poistua” elämästään ilman, että tarvitsee myydä kaikkea ja sanoa, ettei tule enää koskaan takaisin. Olisi ollut hullua olla ottamatta tätä mahdollisuutta.
Vegaanista sekasyöjäksi ohjelman vuoksi
Petteri pitää ohjelmaan hakemista melko itsekkäänä tekona jättää läheiset ja velvollisuudet ja lähteä itsekseen metsään. Ohjelman myötä kahdeksan vuotta vegaanina ollut Petteri muutti myös ruokavalionsa ja on sekasyöjä.
– Olen miettinyt, millä oikeudella lähden viemään henkiä, jos saan kalaa. Mutta olen tehnyt lopulta asian kanssa rauhan. Tulen kuitenkin kuluttamaan metsässä huomattavasti vähemmän kuin asuessani kaupungissa Helsingissä.
Hän toivoisi pystyvänsä olemaan erämaassa 60 päivää, sillä hänen syntymäpäivänsä on marraskuun alussa. Ne hän toivoisi voivansa viettää metsässä.
– Hommahan voi kokeneellakin eräilijällä kaatua ihan mihin tahansa. Voi loukkaantua tai todeta, ettei pystykään elämään erämaassa yksin ajatustensa kanssa. Tässä tulee eteen myös se, ettei ole mitään varmuutta, kauanko siellä pitää olla. Normaalisti tiedät suunnilleen, koska palaat vaellukselta kotiin.
Jos pitäisi päättää yksi asia, mitä ilman Petteri ei lähtisi erämaahan, niin hän ottaisi matkaansa mahdollisimman paljon köyttä.
– Koneellisesti valmistettu köysi on hyvää ja uudelleenkäytettävää loputtomiin, niin sitä ei voi olla liikaa. Repullisella köyttä pystyisi valloittamaan vaikka maailman.
Lue myös: Eetu, 31, hiihti yhdeksässä päivässä erämaan halki Inarissa – suurin haaste Alone Suomi -ohjelmassa tulee olemaan ikävä
Varastoidun rasvan etu
Vahvuutensa Petteri haluaisi uskoa olevan henkinen puoli. Hän aloitti vuoden 2024 terapian, missä on käsitelty kipukohtia ja muun muassa eristäytyneisyyttä, jotka osuvat Petterin mielestä hyvin lähelle ohjelman teemaa.
– Haluaisin uskoa, että terapia on valmistanut minua pärjäämään ohjelmassa entistä paremmin. Veikkaan, että vuoden takainen Petteri olisi lähtenyt kahdessa viikossa itkien pois erämaasta, kun ei olisi kestänyt.
Isoin haaste tulee olemaan ruoka, koska Petteri tietää kalojen pysyttelevän syvällä lämpimämmässä vedessä, kun vedet kylmenevät syksyn myötä. Lisäksi sienten ja marjojen kausi alkaa olla lopuillaan.
– Etunani toki on, että olen huomattavasti isompi kuin yksikään toinen kilpailija. Minulla on varastoidun rasvan etu, joten pystyn olemaan tarvittaessa pidempään syömättä. Paino tuo myös sen, että loukkaannun helpommin. Täytyy olla rauhallinen ja keskittyä siihen, mitä tekee.
Tatuoijan ammattinsa myötä Petterin mielikuvitus on todella hyvä, joten hän ei usko ajan tulevan metsässä pitkäksi. Hän osaa viihdyttää itseään ja seikkailla päänsä sisällä.
– Olen myös todella hyvä nukkumaan, mikä on hyvä tapa viettää aikaa, Petteri naurahti.